| 21.7.2008 klo 19:29 |

Kyllä tässä jo aika vettynyt tukki alkaa olla, kun aina vaan sataa. Mutta vesi on kaunista, joten kelluskellaan nyt. Todellisuudessa ei paljoa ole tullut uitua, mutta valokuvattu on sitäkin enemmän. En tiedä mikä puuska nyt on menossa. Jos kesäkuvat kiinnostavat, käy kotisivuillani katsomassa lisää.
|
| 1.7.2008 klo 21:20 |

Nyt kannattaa hakeutua vesien äärelle. Meillä on pihalla kallioita kuin meren rannalla, mutta vesi puuttuu. Mutta aina se jostain löytyy. Tänäänkin satoi useaan otteeseen, mutta välissä oli kivoja lämpimiä hetkiä, emmekä kastuneet retkellämme. Kävimme Kurjenrahkan luonnonsuojelualueella, jossa on huomioitu kävijät hienosti: on grilli, vessat, merkityt suoreitit, hieno rantaan johtava puinen polku ym ja vielä ääniefektein ja kuvin esitelty kurkien elämä -näyttely siistissä hirsirakennuksessa. Onnistunut retki kaikin puolin. Huomenna haluan sinne ongelle. En ole ollut ongella vuosikausiin. Joten...
|
| 27.6.2008 klo 14:41 |

Olen niin tohkeissani, kun sain tuulitoteemini valmiiksi. Idea alkoi kaikesta vanhasta krääsästä: oli nappeja, vanhoja koruja, pikkukiviä, rikkinäinen peili ja vielä puukolmioita, joita jäi yhdestä taideprojektista. Tekeminen on aina seikkailu, mistä ei tiedä minne se johtaa. Nyt se johti pyörivään toteemiin, joka pyöriessään heijastaa ympäröivää luontoa ja valoa. Olen tallentanut koko prosessin kotisivujeni blogiin. Idean saa varastaa, jos kiinnostaa. (www.leijonainen.fi)
|
| 25.6.2008 klo 06:11 |


Huomenta! Aurinko herätti minut. Se on kyllä harvinaista. Siis auringon näkyminen että minun heräämiseni näin aikaisin. Vettä on satanut, niin että kukatkin ovat saaneet riittävästi. Tämäkään kukka ei tiennyt kasvavansa ojassa. Hyvin on pärjännyt. Kuten minäkin.
|
| 19.6.2008 klo 15:20 |

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!
|
| 17.6.2008 klo 16:11 |

Eipä tällaisella sateisella päivällä voi kuin haaveilla - tai pelata - tai lähettää säveliä ilmaan, kuten kuvassa. Tai sitten voi kilpailla kumpi voittaa taiteellisuus vai tietokoneenkäsittelytaito.
Heräsin aamulla jo aikaisin ja ajattelin, että nyt muutan kotisivujeni etusivun kuvan. ei se ollutkaan niin yksinkertaista, koska kuvan pitäisi olla leveä ja kapea. Yritin venyttää kaikenlaisia kuvia, mutta jos minä onnistuin, kone ei hyväksynyt suunnitelmaani; koneen hyväksymää minä taas en suostunut katselemaan. Siinä sitten otettiin mittaa toisistamme. Lopulta päädyin kahteen samanlaiseen kuvaan. Sekään ei ole hyvä vaihtoehto, mutta olkoon nyt toistaiseksi, kunnes keksin jonkun paremman kuvan.
Heräämisestä oli se hyvä puoli, että pääsin kerrankin listalle alkupäähän, kun muut vielä nukkuivat. Ei se muuten onnistu, kun en muista noita ulkolaisia kirjailijoita, tai ainakaan heidän kaikkia kirjojaan. Mutta ei se mitään, hauskaahan tämän vain pitääkin olla. Hyvin on sadepäivä kulunut, toivottavasti sinullakin.
|
| 15.6.2008 klo 10:04 |


Elämä on ylämäkeä ja alamäkeä. Kun lähdet ylöspäin, huomaat olevasikin alhaalla, kun lähdet uudelleen ylöspäin, olet taas alhaalla. Mutta onko sitä aina sitten oltava ylhäällä, eikö joskus olisi kasvattavaa olla kaikessa rauhassa alhaalla ja nousta vasta kun on valmis.
Erityisesti taiteen kanssa elämä on yhtä keinumista. Juuri kun saat työn valmiiksi, olet onnellinen onnistumisesta. Sitten lähdet hetkeksi pois, vaikka kauppaan, ja sillä välillä työ onkin ihmeesti itsekseen huonontunut. Kaikki maaginen fiilis on hävinnyt. Ei kun aloita alusta. Mutta pilvissä ei voi aina elää taiteilijakaan, joskus on möyrittävä mutakuopassa. Mutta siellä voi tehdä vaikka mutakakkuja tai pienen patsaan, joten ei sielläkään olo niin vaarallista ole.
Keinuvia leikkejä sinullekin ja aurinkoisia hetkiä huipulla!
|
| 13.6.2008 klo 18:16 |

Vedet ovat paenneet! Jo vuosikausia ne ovat yrittäneet ja yrittäneet päästä vapauteen. Olen nähnyt, miten ne ovat kierrelleet, kaarrelleet, etsineet vapaata väylää; pärskineet, kiehuneet, poreilleet, väreilleet, pulputtaneet, mutta väylää vapauteen ei ole löytynyt. Mutta tänä vuonna se onnistui. Kuinka iloitsenkaan aaltojen puolesta - vihdoin ne ovat vapaita. Olisi kiva tietää, minne ne ovat menneet? Ehkä ne tulevat piankin kertomaan kokemastaan ja näkemästään.
|
| 12.6.2008 klo 17:51 |
Kuka ymmärtää, mitä vanha kuva kertoo, paljastaa? Vanha talo, elämän kulissi, elää omaa elämäänsä, taistelee tulta, tuulimyllyjä vastaan, syntyy, rakastuu, suojelee omiaan. Astu lähelle, anna katseen tuntea, miten harmaa sydän sykkii; ota kuva läheltä, näet miten suonet kiertävät kehää, ympäröivät jokaisen silmun, lapsen, oksan. Löydät filmiltä abstraktin maalauksen, Kandinskyn sykkivän keskuksen, rytmi maanittelee muistamaan, kuinka kuuntelit peiton alla, kun nurkat jakoivat työt, vahtivat, komensivat vastahakoisia portaita.
Talo piti huolta sinusta, teistä, mutta sinä petit lupauksesi, jota et ymmärtänyt antaa. Odotus kasvoi, talo sairastui, kuoli, poltti itsensä; kunniakas kuolema.
Missä ihmeessä se vanha kuva on? |
| 7.6.2008 klo 09:06 |

 Nyt on ihania aurinkoisia ilmoja. Muista kuitenkin suojautua auringolta. Ja muista: tulenteko on kielletty ainakin täällä Varsinais-Suomessa.

|