Älypää Pelit

Se oli sitten itsenäisyyspäivä eilen ja yllättäen ei ollut lumipyryä. Kyllä minäkin patriootti olen ja polttelin kotona kynttilöitä siinä kuin kuka hyvänsä valveutunut kansalainen. Sille nyt ei vain voi mitään, että tässä maassa eivät asiat kaikkien ihmisten kohdalla ole hyvin, vaikka poliitikot kuinka hehkuttavat. Kotimaapa silti. Tulipa tietenkin seurattua telkkarista itsenäisyyspäivän vastaanottoa presidentin linnasta. Tässä asiassa en varmaan ollut aivan ainoa. Herpaantumatta en jaksanut istua, mutta kiinnitti ilokseni erityistä huomiota, että urheilijat olivat pukeutuneet tyylikkäästi.

- Olo on kuin olisi orkesteri tauolla ja puhvetti kiinni (ote Arto Mellerin runosta). Niin. Kaamos. Siunailin aikoinani, kun töiden perässä tänne etelään ajauduin, että pääseepähän ainakin tästä pitkästä pohjoisen kaamoksesta eroon.

Kuinkas nyt sitten on käynytkään? Joo. Täällä ei ole enää ns. talvesta tietoakaan. Näyttää tulevan harmaanmusta talvi taasen ja se panee pikkuisen ihmisen deppaamaan. Nytkin on mennyt kahdeksan päivää, ettei päivä ole kirkastunut ollenkaan ja vettä on saatu. Olen muuten edelleenkin sitä mieltä, että radion ja telkkarin räntämäkelöitten vokabulaarista pitää poistaa sanonta: saadaan sadetta.

Pirtissä on pitänyt pysytellä paljon. Aika on kulunut mm. syksyn tragedioita ja niiden jälkimaininkeja seuratessa. Nyt on sitten syntynyt valtava valtakunnallinen keskustelu siitä mitä tarttis tehrä. Myös syyllisiä etsitään. Noh. Mitä nuorisoon tulee, niin kodin ja koulun välinen yhteistyö pitää saada taas sujumaan, kuten olivat asiat meidän nuoruudessamme.

Vikapää murheisiin näyttää nyt olevan enemmänkin siellä kodin päässä ja lapsista piittaamattomuudesta. Noin yleisesti ottaen, media on korostanut välittämisen, tunteiden osoittamisen ja vastuunkantamisen merkitystä. Kannatettavaa tietysti, mutta pitäisi vaan päästä sanoista tekoihin ja se lienee asiassa vaikein prosessi.

Itse olen torjunut kaamosdeppausta mm. lukemalla kotimaisten runoilijoiden teoksia. Suosikkejani ovat mm. Pentti Saaritsa, Kai Nieminen, Tommy Tabermann, Matti Rossi, Pentti Saarikoski, Ilpo Tiihonen ja Kaarina Simonsuuri. Muuten. Kaikkien kannattaisi lukea Juicen "Äeti". Se on eräänlainen selviytymis/selviytymättömyystarina.

Televisio-ohjelmien alati heikkenevän tarjonnan takia, on tullut enenevässä määrin kuunneltua radiokanavia ja eräänä päivänä sieltä kuului sarjassamme "lasten suusta" seuraava kommentti: - Jazz on sellaista papparaisten ja mummeleitten rokkia.

Kunnallisvaalit olivat ja menivät. Mielestäni äänessä olivat liikaa puolueiden valtakunnan tason edustajat ja varsinainen paikallistaso jäi vähemmälle huomiolle, kun näköjään tuo puoluemenestys on muka niin tärkeä. Nyt oli kuitenkin selvästi havaittavissa, että kansalaiset äänestivät enemmän henkilöä kuin puoluetta ja tämähän on tervettä kehitystä huomioonottaen nykyisen valtakunnanpolitiikan epämääräisyyden.

Vaikka koko valtakunnan äänestysprosentti nousi edellisestä kerrasta pari piirua, niin kehnonlaiseksi kokonaisprosentti silti jäi eli kuudenkymmenen kieppeille. Kyllä sivistysvaltiona itseään pitävässä maassa äänestysprosentin tulee olla 75:n %:n tietämillä ja mieluummin enemmänkin.

Minulle ainakaan ei ollut yllätys perussuomalaisten hyvä menestys eikä myöskään Kepun ja demareitten huono vaalitulos. Kuitenkin häviäjillä oli otsaa esittää hämmästynyttä. Todistaako tämä nyt sitä, että puolueilta on realismi kadonnut kokonaan eli tehdään politiikkaa vain politikoimisen takia ja pääasia eli kansan edusmiehinä toimiminen on unohdettu täysin? Sellaista käsitettä kuin torjuntavoitto ei ole olemassa, jos kerran turpiin tulee ja hävitäään. Kyseessä on tappio! Ainoa laji jossa torjuntavoiton voi saada aikaiseksi noin äkkiä ajatellen, on lentopallo, jossa hyvällä torjuntapelillä voi saavuttaa erävoiton.

Olen sitä mieltä, enkä ainoa, etteivät kansanedustajat saa olla ehdolla kunnallisvaaleissa. Heillä on jatkuvasti ylenpalttisesti tekemätöntä työtä ja päättämättömyyttä kansan eduskuntalaitoksessa.

Äänestäjistä sen verran, etteihän kaikilta kansalaisilta voi kovinkaan suurta yhteiskunnallista valveutuneisuutta odottaa, kun suomalaisten yleistietouden tasokin on näköjään hiipunut säälittävästi. Vuoden 2008 aikana media on haastatellut ns. tavallisia kansalaisia entistä enemmän ja myös TV:n visailuissa heitä on nähty. Kyllä on on heikkoa, kun esitetään, että Suomi on itsenäistynyt v. 1953, ei tiedetä minkämaalainen Sibelius on tai kuka oli Aleksis Kivi tai ei edes tiedetä mikä on äänestysikäraja Suomessa.

Naurettavaa on, että vaaleissa hävinneet puolueet hakevat syitä vaalitappioihinsa kaikkialta muualta paitsi omasta poliittisesta ideologiastaan tai toimintatavoistaan. Kenellä on syynä epäonnistunut mainoskampanja, kenellä liian vähän ehdokkaita yms. RKP joutui toteamaan vihdoinkin, ettei yhden asian ajaminen loputtomiin kanna. Puolue menetti suosiotaan, ja kuuluu myös tappiopuolueisiin, vähän joka puolella Suomea ja kun otetaan huomioon, että suomenruotsalaisia on väestöstä vain noin kuutisen prosenttia, tappio oli merkittävä. RKP:n ääniä saivat mm. "Yhtenäinen Sipoo"-liike ja sitoutumattomat. Kielirasismin aika alkaa olla ohitse.

Kesän aikana ei näytä tapahtuneen mitään mullistavaa suomalaisessa poliittisessa elämässä. Olin pari kuukautta Espanjassa korkean helteen aikana enkä suostunut katsomaan telkkaria tai lukemaan lehtiä. Pyytämättä tuttavapariskunta antoi kuitenkin raportteja. Pekingin kisat olisin toki katsonut, mutta sen asunnon telkkari ei vaan toiminut.

Vanhanen jatkaa uskomatomien suunnitelmiensa esittelyä ja on ilmeisesti tosissaan. Kalle Isokallio sanoi eräässä TV:n ajankohtaisohjelmassa, että kyllä jaksaa olla epärealistinen mies tämä Vanhanen. Ei koketuspintaa reaalielämään eli pullossa kasvanut täysteoreetikko.

- Niin kauan kuin politiikalla ei edes yritetä parantaa kansalaisten elämää, ei ole syytä syyttää kansalaisia siitä ettei politiikka kiinnosta- Kalle Isokallio Iltalehdessä.

Demarien nykyinen puheenjohtaja muistuttaa enemmän 60-luvun go-go tanssityttöä kuin suuren puolueen puheenjohtajaa ja kun ei hänellä tunnu olevan oikein mitään sanottavaakaan, niin voi katsoa, että demareilla tuli hutikuti puheenjohtajaa valittaessa. Tätä uutta ei kukaan voi ottaa tosissaan.

Mietteitä Helsingistä:

- Asukkaat yleensä ja minäkin olemme sitä mieltä, että musiikkitalo ei ole tarpeen. Olen sitä mieltä, että siihen tärvättävät rahat olisi ollut parempi käyttää vuokra-asuntotuotantoon. Sen sijaan kaivetun montun paikalle olisi voinut tehdä parkkitilaa tai mieluummin puiston. Tuo keskusta on aika häkäinen ja saasteinen. Musiikkitalohankkeesta olisi päässyt halvalla muuttamalla Oopperatalon nimeksi Musiikkitalo. Ja onhan Finlandia ja Kulttuuritalo. Rokkareille on runsaasti suorituspaikkoja niin sisällä kuin ulkona: Areena, Jäähalli,Messukeskus etc.

- Kuuluin siihen n. 95 %:n vastustajajoukkoon, joka ei halunnut Kiasmaa siihen missä se nyt on. Siihen ei olisi saanut rakentaa mitään. Väkisin tehtiin ja tukittiin ihan ympäristöönsä sopimattomana. Kaupunkilaiset jaksavat olla asiasta aina vaan vihaisia ja se moderni taide mitä siellä esitetään on kovasti vieraantunut ihmisistä. Käsittämättömiä höpötyksiä, on tullut käytyä, muttei ole huvittanut pitkään aikaan ala-arvoisen tarjonnan takia. Yhden hyvän näyttelyn olen siellä vuosia sitten nähnyt, Olli Lyytikäisen retropsektiivisen. Sen jälkeen ei katsottavaa ole ollut.

-Parlamentin lisärakennus tuhosi puiston ja ravintolan. Päätös rakentaa kuitenkin se lisärakennus oli umpitollo ja eiköhän siinä tarsaanina esiintynyt tämä iki-ihana Paavo Lipponen, joka tuntuu olevan kaikkien alojen asiantuntija, viimeksi öljyputkiasioissa. Päätös oli kehno jo senkin takia, että vastapäätä sijaitsevasta Pääpostista vapautui samaan aikaan sen verran tilaa kuin tarve oli eduskunnan lisääntyneelle henkilö kunnalle.

Nykyinen kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on rakentamisen edestä valmis luopumaan vaikka kaikesta vanhasta ja arvokkaasta. Lienee tässä ollut jo harkinnassa asuintalojen rakentamista kauniille Koskelan sairaalan puistoalueellekin.

Luja-setä kuuluu niihin kansalaisiin, joka ei vielä ole saanut oikeudenmukaista eläkettä. Byrokratia on tehnyt 5 vuotta kaikkensa mitätöidäkseen yli 40 vuotta kestäneen työskentelyn ja pitkän yrittäjän uran. Vakuutusoikeus on nyt se hautomo, jossa asiani makaa ja on maannut yli vuoden ja siellä yritetään löytää kaikenlaisten ns. asiantuntijoiden MIELIPIDELAUSUNTOJA, joilla koetetaan kumota esittämäni faktat.

Kansan puolesta päättäjät poistuvat kesälaitumille eikä Suomessa tapahdu päätäntätasolla pariin kuukauten mitään merkittävää, eikä myöskään byrokratiamaailmassa kesälomiin vedoten eli Suomi halvaantuu näiltä osin perinteisesti, asiat polkevat paikallaan ja päätökset antavat odottaa itseään.

Niinpä minäkin olen päättänyt valtioviisaasti poistua maasta pariksi kuukaudeksi. Pelkästään yhteiskunnallinen ilmapiiri ja tilanne sekä maassa vallitsevat epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuudet eivät ole omiaan nostattamaan kesäfiilinkiä ainakaan yhteiskuntatietoiselle tarkkailijalle, eikä tämä sääkään toistaiseksi ole kovin hurmaava ollut. Lomaa korville ja silmille tässä kaivataan ja tuleepahan kielitaitoa kohennettua terveellisessä ilmastossa.

Lokakuun kunnallisvaaleissa ei vielä taida suuria poliittisia mullistuksia tapahtua, vaikkakin kuluneen vuoden voimakkaat kannanotot mediassa kansalaisten ja juuri median toimesta antavat jatkossa aihetta odottaa huomattavia muutoksia Suomen poliittiseen elämään.

Toivottavasti tulevista vaaleista muodostuu henkilövaalit enemmän kuin koskaan. Kepu lienee ainoa puolue, jossa isoja liikahduksia ei tapahdu, koska puolue jyllää voimakkaasti laestadiolaisten ja körttiläisten hurmoshengen vallassa. Väyrysen Paavokaan ei olisi asemassaan vuosikymmenestä toiseen elleivät pohjoisen uskonnolliset ja ihmisiä manipuloivat lahkot antaisi hänelle ääniään takuuvarmasti. Siis. Paitsi rahalla, niin näillä tietyillä uskonnollisilla liikkeillä on huomattavasti voimaa edustajia valittaessa.

Syksyyn mentäessä Suomelle ilosin asia olisi nykyhallituksen kaatuminen ja Matti Vanhasen vaivuttaminen unholaan. Vanhanen on tylsät kyntensä näyttänyt ja sen ovat kansalaisetkin huomanneet kannatuslukujen jyrkkänä laskuna.

Muuten. Paavo Väyrysen kotitilala Liedakkalassa tapahtui takavuosina kamala katastrofi, kun kotitalossa sattui tulipalo, jossa Paavon koko kirjasto tuhoutui...kaikki kaksi nidettä.

Poliitisten puolueiden ohjelmat eivät varmaan ole koko kansalle tuttuja ja yleinen käsitys on, että ne ovat eri puolueilla aika lailla toistensa kaltaiset, kuitenkin erilaisilla painotuksilla varustetut. Varmaan ei haittaisi, jos kukin puolue selekeyttäisi pyrkimyksiään ja toisi ne pelkistettyinä kaiken kansan tietoon. Muuttuvassa maailmassa on myös puolueiden pysyttävä kehityksessä mukana.

Malliksi ohessa ote Kokoomuksen politiikkaohjelmasta:
- Kokoomukselaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa peruspalvelut turvataan kaikille, ihmisillä on vapaus ja mahdollisuus valita erilaisten elämänmuotojensa välillä ja vastuuta kannetaan itsestä ja lähimmäisestä kuin luonnosta ja ympäristöstäkin. Edellytämme sosiaaliturvamme olevan kannustavaa, terveudenhuoltomme vaikuttava ja ympäristöpolitikkamme vastuullista.-

Kokoomus on aina julistanut olevansa isänmaallinen puolue ja suomalaisia arvoja ja yhteenkuuluvuutta korostava. Nyt taitaa olla niin, että arvot ovat puolueessa vähän unohtuneet, kun Kokoomus pyrkii selkeästi vahvistamaan jo hyvinvoivien asemaa entisestään ja sosiaaliset palvelut ovat sekundäärisiä. Kokoomus on suurimmaksi osaksi ainoastaan suurpääoman etujen valvoja ja tästä voi päätellä, että Kokoomuksen isänmaallisuuden arvot ovat rahan sanelemia ja oikeita kansalaisia ovat vain hyvin toimeentulevat, muista ei ole niin väliä. Kukkopoika Katainen yrittää suu vaahdossa paasata kuinka hienoja uudistuksia ja parannuksia eläkeläiset ovat saaneet. Haloo Katainen. Eläkeläisten asema ei ole parantunut millään lailla merkittävästi, vaikka kuinka paasaat. Hyssälä lupasi vaalikampanjassaan merkittäviä parannuksia eläkkeisiin. Mitähän nuo Hyssälän merkittävät parannukset ovat? Toistaiseksi hän toimii asiassa kehityksen jarruna. Todelliset parannukset antavat odottaa itseään, vaikka tuntuvia parannuksia tarvitaan aivan välittömästi.

Kokoomus korostaa (toki monet muidenkin puolueiden edustajat) ohjelmansa sanoja...ihmisillä on vapaus ja mahdollisuus valita elämänmuotojensa välillä...eli kuvitellaan, että huono-osaiset ovat itse valinneet huono-osaisuutensa. Tämä ajattelutapa on sangen kerettiläinen eikä tuollaisella aatesuunnalla ole mitään tekemistä reaalielämän kanssa. Ei yksikään ihminen VALITSE vapaaehtoisesti huono-osaisuutta.

"Kirkko&Kaupunki"-lehden pääkirjoituksessa 28.5.08 Seppo Simola (lähinnä pitkäakaistyöttömydestä puhuessaan) toteaa:
- Kyllä koko yhtesiössä pitää tuntua pahalta se, että jotkut keskellämme voivat huonosti.
- Loppujen lopuksi on kuitenkin ihan sama, miksi joku on joutunut hankalaan asemaan elämässään. Oleellisempaa on miettiä, miten häntä autetaan ahdingosta ylös.
- Hyvinvointiyhteiskunta ei saa tyytyä siihen, että suurin osa voi suhteellisen hyvin, jos pieni osa on hirmuisissa vaikeuksissa.

Olipa niin tai näin, niin jokainen omilla aivoillaan ajatteleva tajuaa sen, että yhteisten asioiden hoitamisen priorisointi ei tässä maassa ole oikealla tolallaan. Vanhanen selittelee ja selittelee ja mitä enemmän selittelee, sen typerämmältä vaikuttaa koko mies. Vaalirahoitusjupakka on oikeutetusti synnyttänyt vilkkaan mielipidekeskustelun ja Vanhanen ymmärtäköön, että hänen pääministeriytensä lähtölaskenta on alkanut vahvasti. Vanhanen ei voi enää tehdä tään maan hyväksi muuta kuin erota. Ajatus ennenaikaisista eduskunta- vaaleista on ihan asiallinen. Minä olen tästä asiasta kirjoitellut näihinkin blogeihin jo viime vuonna, sillä taidan kaikesta huolimatta olla näkijä. Lisäksi olen kirjoittanut yhteiskunnallisista aiheista julkisemminkin lehdissä ja viime aikoina myös HS.fi-sivuiila omalla nimelläni.

Olen aina ollut sitä mieltä, että byrokratian palveluksessa on liikaa väkeä. Muutamia tunnuslukuja: Keskushallinnossa työskentele 21200 henkilöä ja lisäksi niiden alaisissa ministeriöissä n. 5000 ihmistä. Yliopistojen ja korkeakoulujen palveluksessa on 32000 henkilöä ja Oikeuslaitoksessa työskentelee 4500.

Nyt tässä maassa on havahduttu toteamaan, että väkeä on liikaa ja olemme saaneet lukea kuinka mm. Verohallinnossa ja Kelassa vähennetään tuhansia virkoja vuoteen 2015 mennessä. Mutta. Niitä virkoja lopetetaan lähes laitaa lukien asiakaspalvelusta ja kuvitellaan kait, että roboteilla vastaisuudessa hoidetaan kaikki asiat eli tietokoneilla. Kyllä ihmiset jatkossakin tarvitsevat henkilökohtaista palvelua ja neuvontaa. Siitä ei mihinkään päästä.

Sinänsä on oikein, että turhia virkoja vähennetään ja päällekkäisyyksiä karsitaan, mutta tuo karsinta pitää ulottaa halinnossa kaikille tasoille. Kyllä siellä yhtälailla on turhia virkoja päällikkö -ja esimiestasoillakin ja ns. erityistehtävissä. Tärkeämpää kuitenkin on, että olemassa olevat henkilöresurssit pannaan tekemään töitä. Todellinen työn tekeminen on liian monille valtion ja kuntien hallinnossa toimiville abstraktinen asia. Seikka juontuu vanhasta käsityksestä, että saatuaan valtion viran, siinä pysytään eläkkeelle asti ja näin ollen kun on virka niin eipä tarvitse paljon pingoittaa. Liikaa valitaan vaativiin tehtäviin ihmisiä poliittisten savutusten perusteella ja taatan poliitikoille suojatyöpaikkoja, joissa he voivat rauhallisin mielin tehdä kaikkea muuta kuin varsinaista leipätyötä eli politikoida.

Oikeusasiamiehen toimisto on valittanut kanteluiden runsaasta lisääntymisestä ja esittänyt kanteluiden karsimista resurssipulan takia. Varsin farisealainen aatos tuo karsiminen, kun kansalla on syytä valittaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, johtuen nyt harrastetusta kansalaisia eriarvoistavasta politiikasta.

Sen sijaan, että valituksia ruvettaisiin karsimaan, on paljon paremmin paikallaan vaihtaa koko hallitus ja muuttaa tämän kansan johtaminen enemmän kaikkien kansalaisten etujen ajamiseen. Poliittinen kähmintä on nyt Suomessa eräänlaisen tien päässä, vaikka poliitikot eivät vielä näy asiaa täysin ymmärtävän. Kuitenkin kansalaisten erittäin voimakkaat esiintulot mediassa osoittavat aikaisempaa selvemmin, että harjoitettuun politiikkaan ei olla tyytyväisiä ja pikaista muutosta parempaan asioiden hoitoon vaaditaan ja ihan oikeutetusti. Jokaisen puolueen on mentävä itseensä ja uudistettava puolueohjelmansa kansantajuiseksi ja nykyajan tarpeita vastaaviksi.

Näinä ankeina aikoina, kun leivästä on huutava puute...näin aloitti juhlapuheensa eräs 130-kiloinen raittiuspuhuja heti sotien jälkeen.

Uskomatonta kyllä, niin tänäkin päivänä osalla väestöstä on leivästä huutava puute. Käsite on ymmärrettävä lajemmin. Toimeentulon rajamailla elelee liian moni suomalainen.

Poliitikot ja päättäjät ovat mestareita muokkaamaan asenteita mieleisikseen pienistä jutuista ja niistä toitottamalla yleistämään virheellisiä käsityksiä. Onhan mahdollista, että Vanhanen on niin sinisilmäinen ja käsityskyvytön, että uskoo kaikkiin sanomisiinsa, myös virhepäätelmiin.

Mitä selvemmin on käynyt ilmi runsaista kirjoituksista ja poliitikkojen virhelausumista, että esim. Vanhanen ja Hyssälä kuvittelevat, että asunnottomat ja rappioalkoholistit ovat se ainut marginaaliryhmä, joilla menee huonosti. Näinhän ei ole, mutta valitettavasti myös Kelassa on sellainen asenne tältä pohjalta, että kaikki apua tarvitsevat kuuluvat em. marginaaliryhmään ja runsaat eläke -ja kuntoutushylkäykset pohjautuvat tähän asenteeseen.

Yli 600.000 köyhyysloukussa elävää kansalaista ei todellakaan ole mikään marginaaliryhmä. Jos muutama lintsari käyttää väärin esim. invalidien matkustuskorttia tai jokunen aivoton käyttää väärin sosiaaliavustuksia vaikkapa ryyppäämiseen, niin Hyssälä esim. on sitä mieltä, että kaikki sadattuhannet ihmiset ovat epäkelpoja kansalaisia eivätkä tukia tarvitse. Tämä on myös Kelan asenne.

Äskettäin Helsingin Messukeskuksessa järjestetyillä Mediapäivillä pohdittiin tiedottamisen tilaa ja median valtaa. Valtaahan medialla on aina ollut, mutta valtaansa media ei kylläkään käytä aina oikein. Positiivista on kuitenkin kansalaisjournalismi. Mediassa on nyt enemmän kanavia mielipiteiden ilmaisuille kuin koskaan aiemmin ja onneksi yksityiset kansalaiset saavat puhua epäkohdista, joita kyllä riittää.

YLEN toimitusjohtaja Mikael Jungner:

- Näkisin asian niin, että media on yhteiskunnan peili, kovera tai kupera, ja hyvässä ja pahassa se liioittelee asioita. Kyllä median luonteeseen kuuluu, että objektiivisuutta ei aina kyetä säilyttämään. Ainoa toivo tässä asiassa on kansalaisten medialukutaito, ja sen kehittyninen.

- Ehkä myös median röyhkeys ja itsenäisyys on lisääntynyt.

- Media on kuitenkin liian puolustuskannalla kritiikkiä kohtaan.

Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen:

- Mediaan kohdistuu aivan uudenlaisia odotuksia ja toiveita. Mutta valta journalistisista päätöksistä on edelleenkin toimituksissa, ja tulee siellä myös pysymään. Tämä etenkin poliitikkojen olisi tervettä tunnustaa.

- Myös yleisöllä on uusia toiveita mediaa kohtaan, ja tähän tarpeeseen ja huutoon on mediataloissa mielestäni vastattu satsaamalla toimintaa verkkoon.

Luja-setä voi tässä kohtaa kertoa, että tuo viimeisin asia nettikirjoittelusta pitää paikkansa ja ainakin HS:n nettisivuilla on runsaasti kansalaisten mielipiteitä mieltäpainavista päivänpolttavista asioista. Lehtien palstoille pääsy on sitä vastoin tavalliselle kansalaiselle vieläkin hankalaa. HS:ssa palstatilaa tukkivat kansanedustajat, professorit ja kaikenmaailman asiantuntuntijat. Maakuntalehtiin pääsee helpommin, kun kirjoittaa hyvin ja asiallisesti. Kokemusta on.

Tässä tahtoo tulla hoppu, jos indiviidinä koettaa asioihin vaikuttaa. Lopuksi muutama aforismi lasten suusta:

Eetu 6v - Aikaa tarvitaan kiireeseen.

Linn 6v - Ei vanheneminen ole vaikeaa. Kulkee vain virran mukana.

Sokerina pohjalla erillismietteitä:

Tord 6v - Kun ihmiset tulevat vanhoiksi, he eivät enää sano, että he rakastavat toisiaan. Silloin he kysyvät, että ottaako kahvin kanssa pikkuleipää.

Mikael 6v - Tätien ja setien ruumiissa on se ero, että tätien ruumiissa on enemmän salaisia paikkoja molemmissa päissä.