Blogi - hiljaisuus - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Suomen järkevimmät tietovisat ja nettipelit.


Blogin nimi: Hiljaisuuden kertomaa

Blogi aloitettu: 17.6.2013
Blogimerkintöjä: 312 kpl
Avainsanat: hiljaisuus kpl
  • hiljaisuuden kertomaa; heinäkuun loppupuolta20.7.2019 klo 17:50  Kommentoi (0)

    Hiljaisuus ihmettelee, mihin se aika on oikein mennytkään. Täällä lapsuuskodin rauhassa sitä on tullut valtaosin oltua, fysioterapiapäivinä kaupungissa. 

    On heinäkuun puoliväli jo ohitettu. Onneksi ei ole vielä sitä kamalaa helleaaltoa ole tullut tänne ja toivottavasti pysyisikin poissa! Muutamana päivänä on ollut rauhallista tihkusadetta, ei ukkosta. 

    Harmittavasti pidempikestoiset sateet tulee aina kun ruusut on kauneimmillaan. Mutta onneksi tällä kertaa ruusut ovat sen kestäneet paremmin kuin muina vuosina. Aina pitää kuvata niitä kun siihen on mahdollisuus. Kännykkäkamera luo omaa väritystään siihen. Ruusujen värit ovat luonnollista sävyä tummemmat. 

    Nyt omaisenikin sanoo että lintujen äänet ovat vaienneet. Olemme ihmetelleet saamatta vastausta miksi lokit ovat tulleet pesimään kuivalle karukkokankaalle, hakkuuaukiolle jossa ei kasva muita kuin maitohorsmia. 

    Oi, maitohorsmat on kauniissa väreissään! Ne kasvaa päivänkakkaroiden ja ruskeiden heinäkasvien seassa hehkuen upeissa väreissään. 

    Nyt on jo päivän valoisa aika käynyt lyhenemään verkalleen, sanomalehdessä lukee milloin pimeys alkaa ja päättyy. Siitä on mukava seurata, kun päivät kääntyy verkalleen kohti syksyä! Kyllä, juuri sitä vuodenaikaa ja talvea ajallaan odotan. 

    Ja eikös se joululauluvisakin palaa pelattavaksi jo 3 kuukauden kuluttua?! 

    Niin no... aika kerrallaan. 

    Syksyn tulosta kertovat myös metsän antimet. Omaiseni on saanut jo hiukan kantarelleja mutta erittäin huonosti mustikoita, välttävästi ahomansikoita. 

    Kun keski-ikäiselle määrätään lääkkeitä, ei enää elimistö sopeudu niihin kuin ennen. Ne väsyttävät. 

    En olisi samaa mieltä kaikesta tarpeellisuudesta, vaan kai nuo oppineet valkonutut tietää minua paremmin tarvitsenko lääkkeitä vai en. Ja ainahan ikä tuo omia kremppoja mukanaan niin minulle kuin iäkkäälle omaiselleni. Iäkkyys ja keski-ikä tuntuu olevan aika suhteellisia käsitteitä! 

    Hiljaisuus nauttii pilvisestä 15 asteen säästä ja palaa jälleen ensi viikolla bloginsa ääreen. 

    Auringonsäteitä, virkistävää sadetta ja metsän antimia toivottaa Teidän Hiljaisuus


  • Hiljaisuuden kertomaa; heinäkuun ensimmäistä7.7.2019 klo 12:39  Kommentoi (0)

    Ja niin on eletty jo ensimmäinen viikko heinäkuuta. Siitä se kesä alkaa kulumaan syksyä kohti hiljalleen. En ehtinyt vielä tehdä sääyhteenvetoa kesäkuun enkä puolen vuoden ajalta, mutta jos sitten ensi viikolla. 

    Nopeasti on tämäkin viikko mennyt. Tiistaina mentiin kaupunkiin, sillä keskiviikkona oli terveydenhoitopäivä, samoin torstaina. Oli pahat ruuhkat kun yritin ehättää fysioterapiapaikasta lääkärin vastaanotolle. Hiukan myöhästyin mutta lääkärillä ei ollut kiirettä. Omaiseni oli ollut siellä ennen minua. 

    Torstaina omaiseni meni labroihin ja minä korvien puhdistukseen. Se oli ihan aiheellinen. Laitoin sen jälkeen kuulokojeet korviini sillä piti seuraavaksi mennä kuulokojekontrolliin. Myönnän että niitä tuli aluksi käytettyä, kuunneltua lintujen laulua mutta tuulen humina peitti kaikki äänet alleen. Ja nopeasti kuulolaitteista loppuu patterit. Enemmän olen viihtynyt hiljaisemmassa maailmassani johon olen tottunut vuosien ajan. 

    Kuulolaitteet mykistyi heti. Oli kiire mennä sairaalalle jossa itseilmoittautumisautomaatti ( mikä sanahirviö! ) kiukutteli. Täpärästi ehdin korvapolille ajallaan. Siellä kuulonhoitaja sai laitteet toimimaan ja kone kertoi vääjäämättä minkä verran olen laitteita käyttänyt. Hän poisti kaikki korkeat äänet laitteista ja nyt on niiden käyttö huomattavasti inhimillisempää. Olen kokeillut niitä viikonloppuna ulkona ja olen ollut tyytyväinen. Nyt niillä on enemmän käyttöä kuin aiemmin vaikka viihdyn myös hiljaisemmassa maailmassani. 

    Vaikka viime blogissani mainitsinkin että ei ole lintujen laulua enää kuulunut, kuuli omaiseni samana päivänä käen kukkuvan ja härkälintujen ääntelevän. Eli ei vielä kaikki ole vaienneet. 

    Olen onnellinen kun kukkani ( maitohorsmat ) ovat käyneet kukkimaan. Ne ovat minulle tulevan syksyn airueita. Kun ammoin tulin koulusta elokuun puolivälin jälkeen, kukki maitohorsmat punaisenaan kirkkaissa väreissä syysauringon loisteessa, heinäsirkat sirittivät ja leikkuupuimuri jyskytti kaukana... Se oli aikaa. Neilikka- ja muut ruusut kukkivat kauniisti, toivottavasti ei sateet turmele niitä. Sateita on ollutkin tää?ä vähän. 

    Ensi viikolla taas tiistaina kaupuntiin, sillä keskiviikkona fysioterapian jälkeen pitäisi lyhennyttää harvoja haivenia. 

    Kun torstaina olin 2 tuntisessa sokerirasituskokeessa, oli aikaa neuloa sukkaa. Ensi viikolla saan vastaukset labroista. Oli sokeri- ja kolesterolikokeita. Lääkäri tietää että syön kasviksia enkä luovu päivittäisestä kananmunan ja lihan syömisestä. Voi antaa ruokaan oikein hyvää makua. Voissa kuullotettu kaaliraaste on oikein hyvää. Eikä tuo voi ja kananmuna taida olla pahisten listalla. Ei enää tällä iällä käy muuttamaan ruokailutottumuksia. Kasviksien syöminen jatkuu. 

    Ihanaa kun on pilvistä ja lämpötila on alle 20 asteen. Inhimillistä! 

    Ostin uuden tablettitietokoneen, opettelen sen kanssa yhteistyötä. 

    Hiljaisuus toivottaa hyvää heinäkuun toista viikkoa ja palaa jälleen ensi viikola bloginsa pariin. 


  • Hiljaisuuden kertomaa; kesäkuun loppua29.6.2019 klo 12:31  Kommentoi (0)

    Hiljaisuus toivottaa bloginsa lukijoille hyvää kesäkuun viimeistä viikonloppua! Niin se hyttysjuhannus vain vierähti tuttuun tapaansa rauhallisesti. 

    Ei mikään tunnu karkoittavan hyttysiä. Ei valkosipuli, eikä hyttyskarkotteetkaan. No Thermacellia ei ole vielä kokeiltu vaikka se on ostettu. Ihmeen sitkeitä kimppuun hyökkääjiä ovat tänä vuonna olleetkin. 

    Toivottavasti hyttyset saisivat niitä runsaasti ravinnokseen. 

    Onneksi nyt on useampana päivänä olleet inhimilliset säät eli tuulista ja alle 20 astetta lämmintä. Olen nauttinut suunnattomasti, kun aallot lyö rantaan ja saanut ikuistettua aaltojen liikettä kameralle.

    Toivottavasti sellaisena kestäisikin. Sateetkin olisivat välillä tervetulleita, kaikkialla on kuivaa. Juhannusruusu yrittää vielä kukkia ja neilikkaruusu käy kohta kukkimaan. Useita nuppuja on, kunhan ei mikään kirva tai muu tuhoa kukintoja. Paljon kirjosiepot löytää evästä poikasilleen niin neilikkaruususta kuin sen viereisestä lumipallopuusta. 

    Kalasääsken poikaset ovat kasvaneet kovasti. Ihmetyttää yhden poikasen väkivalta toisia poikasia kohtaan. Nokkii armotta ja käy kimppuun eikä emolintu tee asialle mitään. Kai se on luonnon laki? 

    Ensimmäisen kerran korpit on tulleet pihaan. Tikka on jättänyt pienet linnut rauhaan. Yhden linnunpöntön asukkeineen se sai valitettavasti tuhottua. 

    Nopeasti on mennyt niin kesäkuu kuin puoli vuottakin. Ensi viikolla on aikeena tehdä sääyhteenveto niin kesäkuulta kuin puolelta vuodeltakin. 

    Verkalleen on alkanut muutama minuutti kerrallaan päivän valoisa aika lyhentyä. Tässä vaiheessa sitä on vielä hankala huomata. 

    Ei kannata ihmetellä tekstissäni kirjoitusvirheitä, kun näillä paksuilla nakkisormilla yrittää naputella kirjaimia että jos se väärään kohtaan lipsahtaa ja sanasta tulee liiankin omalaatuinen. 

    Kännykkäkynät on harvassa. Niitä ei tunnu saavan kirjakaupasta eikä ole kuukausiin ollut kännykkäliikkeessäkään. Onneksi sain koekäyttöön erään kännykkäkynän ja testasinkin sitä. Se oli tosi hyvä ja sillä oli helpompi näppäillä numeroita ja kirjoittaa kun maksoi verkkopankissa laskua. On tullut verkkopankillekin haasteita toimintaan. Aika usein ilmoittaa verkkopankki ettei sisäänkirjautuminen onnistu. 

    Omaiseni osti eilen ensimmäisen pienen mansikkarasian ( 500 g ) . Vaikka ei saisi, maistoin diabeetikkona pari pientä mansikkaa. Oli makeus kyllä niistä kaukana! 

    Omaiselleni ne kyllä maistuivat. 

    Eiköhän ne mansikat ala makeuttakin saada jos vain on kelit kohdillaan. Ennen ensimmäiset omat mansikat saatiin heinäkuun alkupuolella. Nyt taitaa olla jo juhannuksen tienoilla ensimmäiset punaposket syötäviä. 

    Lintujen laulu on vaiennut, niin se on aina tehnyt juhannukselta viimeistään. 

    Parina viikkona on ollut mukava käydä kylpemässä puulämmitteisessä saunassa. Vaikka en saunomisesta välitä, aina se on lapsuuskodissa tärkeää. Tuleen katsominen, pehmeä lämpö, tulen ritinä. Kaupunkisaunassa ei ole tullut kylvettyä vuosikymmeniin enää. Se on tavaravarastona vain. Suihkussa käynti on yksinkertaisempaa kaupungissa. 

    Ilahduin kun näin pellolla kukkivan jo muutaman maitohorsman! Väri on kaunis ja se muistuttaa lähestyvästä syksystä ( vuosikymmeniä sitten tulin koulusta kun maitohorsmat kukkivat, heinäsirkat / hepokatit sirittivät ja leikkuupuimuri jyskytti kauempana ) . Nyt on jälleen aika kuunnella tuulen huminaa ja nauttia siitä avoimen ikkunan äärellä, ottaa pian vastaan alkava heinäkuu se mitä tuokaan tullessaan. 

    Hiljaisuus palaa jälleen heinäkuussa bloginsa ääreen ja toivottaa hyvää kesäkuun loppua ja heinäkuun alkua bloginsa lukijoille. Auringon lämpöä, lempeitä sateita, tuulen kosketusta kaikille. Teidän, Hiljaisuus

     


  • Hiljaisuuden kertomaa; hyttysjuhannusta17.6.2019 klo 15:21  Kommentoi (0)

    Kas, olen aloittanut blogin kirjoittamisen päivälleen 6 vuotta sitten. On aika siitä vierinyt, huokaus! 

    Hiljaisuus toivottaa bloginsa lukijoille oikein hyvää Juhannusviikkoa! 

    Niin, on juhannusviikko ja perjantaina kesäpäivän tasaus. Niin päivän valoisa aika alkaa verkalleen lyhenemään ja päivät kääntyy kohti syksyä...! No, pitihän se taas sanoa että sitä vuodenaikaahan minä odotan. Ainakin silloin lämpötilat on inhimillisemmät ja vähemmän iniseviä ja pöriseviä kiusankappaleita. 

    Näkyy ne olevan myös kalasääskien riesana. Kuitenkin västäräkki auttaa tavallaan ja lennähtää syömään hyönteisiä. 

    Omaiseni pesi tänään ikkunoita ulkoa päin ja koko ajan oli hänen kimpussaan parvi hyttysiä ja sinnikkäitä paarmoja. Olin lukenut lehdestä, että valkosipulilla ihon pyyhkiminen auttaa, samoin sen syöminen että sekoittuu hiilidioksidin haju muihin eteerisiin aromeihin. Omaiseni testasi sitä. Söi valkosipulia, pyyhki sillä ihoa... Miten hyttyset reagoivat? Ei sitten mitenkään! Kimpussa ovat yhtä aktiivisesti eikä vaatteiden värikään vaikuta. Hänellä on sinistä yllä ja ei hikoile, mutta on kiusankappaleiden piirittämä. Onko hyttyset vai omaiseni poikkeus, vai onko valkosipuli karkoittajana tehoton? 

    Onneksi hyttyset ovat pistelleet vähän minua, mutta nykyisin tulee paukaman sijasta vesikello siihen kohtaan. 

    Oli mukava käydä eilen ensimmäistä kertaa tänä vuonna saunassa! 

    Viime viikolla oli hammaslääkärikäynti. Aina sitä laskelmoi että on niin ja niin monta reikää, porakone ja puudutuspiikki vilahtelee kauhuskenaarioissa tuon tuostakin. Onneksi selvisin vain hammaskiven poistolla. 

    Hammaskiven poistokin voi olla kivulias tai kivuton. Itselläni oli ( lähes ) kivuton, omaisellani erittäin kivulias. 

    Onneksi minulla on kuitenkin ystävällinen ja varovainen hammaslääkäri. Joulukuussa uudestaan. 

    En tiedä kuinka hammaslääkäripelkoon nykyään suhtaudutaan. Huomioidaanko se asiallisesti, vai suhtaudutaanko siihen lähinnä naureskellen? Entinen hammaslääkärini oli erittäin ymmärtäväinen hammaslääkäripelkoni suhteen. 

    Kesä etenee. Puolukat kukkivat kauniisti valkoisenaan, muutamat juhannusruusut ovat auenneet kukkimaan ja lumipalloheisi on valkeutta tulvillaan. 

    Juhannussuunnitelmia ei ole. Tuvassa olen ja katsen jos naapurit polttavat kokkoja. 

    Hiljaisuus toivottaa bloginsa lukijoille hyvää ja rauhallista Juhannusta ja palaa jälleen ensi viikolla bloginsa pariin, jolloin on jo viimeinen viikko kesäkuuta ja vuosi pian puolivälissä!

    Teidän, Hiljaisuus


  • hiljaisuuden kertomaa; tuoksuin ja äänin9.6.2019 klo 12:51  Kommentoi (0)

    Hiljaisuus huokaisee. Kesäkuuta on eletty yli viikon verran, viikkoon on mahtunut enemmän tukalaa hellettä kuin vilpoisia tuulia. 

    Rastas laulaa kauniisti kuusikossa. Tuuli tuudittaa, ajoittain riepotellen kesän kukkia ja koivujen lehdet havisee tuulessa. Haapoja ei ole lähitenoon, joten koivut ajaa sitä havisijan virkaa. 

    Useita ilonhetkiä on tuonut käki, joka kuuluvasti helskyttää kuin valssin tahtiin; ku-kuk-kuk-kuu, ku-kuu-kuk. Kerran onnistuin saamaan tablettitietokoneen videolle käen persoonallisen laulunäytteen. Tosin se jäi normaalin kukkumisen taustalle kun lähelle tuli toinen, perinteisempi käki. 

    Viime vuonna oli " sorakielinen " käki. Ääni oli hyvin karhea. 

    Ihania persoonallisuuksia kaikki linnut. Omaiseni kuulee enemmän lintuja kuin minä. Kun kuulolaitteisiin ottaa tuuli, se hävittää tehokkaasti lintujen äänet taka-alalle. 

    Eilen oli ihanaa kuunnella, kun sepel- eli kylmänkyynky kertoi sateiden tulevan tai ilman viilenevän. Samaa mieltä on ilmatieteenlaitoksen luoma sääennustus. Yölämpötilat pitäisi olla vain 5 asteen tuntumassa, päivällä hiukan yli 10. Toivottavasti pitäisi paikkaansa! 

    Omaiseni otti tupaan valkoisia syreenin oksia. Enää en tunne syreenin tuoksua, mutta muistan mille ne tuoksuivat. 

    Ja onhan ne kukat kauniita. Tovin satoi perjantaiehtoona rankasti - vastoin sääennustetta! - ja tuli jopa jäitä. Vaikka sade kesti alle puolen tunnin, oli syreeni luokillaan ja kukat tulivat alemmas. Mutta eilen iltapäivällä sitten syreeni alkoi ryhdistäytymään. Omaiseni aikoo ottaa tupaan myös violetteja syreeneitä. 

    Otin eilen muutaman kuvan lumipalloheisistä, joka on tulvillaan kukkia. Ne on vielä tällä hetkellä vihreitä, mutta muutama valkoinenkin kukka löytyi alaoksalta. 

    No, vielähän juhannukseen on aikaa. Se on ennen kukkinut juhannusruusujen ohella vasta lähempänä juhannusta. No, mikään ei ole kuin ennen.

    Onneksi on pilvistä, ei niin herkästi kuivu omaiseni maanantaina kylvämät salaatin ja porkkanan siemenet. 

    Helle on käynyt iäkkään omaiseni voimille ja puutarhatöiden on aika odottaa viielämpiä, inhimillisempiä säitä. 

    Onneksi on nyt pilvistä. Toivottavasti taivas antaisi pilvistään rauhallista sadetta. 

    Omaiseni otti perjantaina pois tuplaikkunan ja laittoi hyttysverkot tilalle keittiössä ja makuukamarissa. Sisään tulvii raikasta ilmaa.

    Kalasääskellä on kaikki 3 poikasta kuoriutuneet ja kuumuus on niille kova alku uuteen elämään. 

    Huomenna pitää lähteä kaupunkiin takaisin. Tiistaina on hammaslääkäri, jota kauhulla pelkään. Toivon että käynti jäisi ainutkertaiseksi, mutta epäilen että niin ei käy. 

    Hiljaisuus toivottaa bloginsa lukijoille kauniita lintujen lauluja, ihania kesän tuoksuja, lämpimiä tuulia, auringonpaistetta ja sadetta. Nauttikaa tästäkin vuodenajasta. 

    Hiljaisuus palaa bloginsa ääreen jälleen ensi viikolla.


  • Hiljaisuuden kertomaa; jo joutui aika2.6.2019 klo 12:04  Kommentoi (0)

    Hiljaisuus luo katseensa ikkunan takana valuviin vesipisaroihin. On inhimillinen kesäkuun alkupäivien sää. Toivon ettei helle-ennustukset osuisi ainakaan tänne alueelle toteen. 

    Hiljaisuus toivottaa bloginsa lukijoille hyvää kesäkuun alkua! 

    Sukulaismies laittoi perunan maahan torstaina. Pelto oli vielä todella vetinen tiistaina. 

    Eilen lauantaina kävin omaiseni kanssa puutarhalla kukkaostoksilla puolen kilometrin päässä. Omaiselleni matka oli pitkä ja raskas taivaltaa. Onneksi puutarhuri toi meidät ja kukat kotiin. 

    Daaliat, pelargoniat ja orvokit saivat vetisen tervetulotoivotuksen. Toivottavasti omaiseni neilikkaruusuryhmän, pensaisen ja syreenien juurelle kylvämät lannoitusaineet ehtivät imeytyä sateen mukana. 

    Eilen oli aamupäivällä aurinkoista, jolloin puutarhallakin riitti vilskettä. Aurinkoinen sää houkuttaa kukkaostoksille idylliseen ja kauniiseen maalaisympäristöön. 

    Omaisellani on aikeena siistiä ruusuja, kitkeä kukkapenkit ja tehdä kasvimaa. Vaatii paljon voimia ja jaksamista. Harmi vain kun en voi auttaa. 

    Lemmikit kukkii sinisinä, valkoisina ja punaisina laajalti koivikossa. Rannalla on käynyt mustikka kukkimaan. Luumupuun kukinta alkoi - ja loppui nopeasti.

    Mukava kun perjantain radiouutisissa sanottiin, että kalasääksi on saanut ensimmäisen poikasensa ( aloitti 24.4 hautomisen ) . Uutta elämänvaihetta siis siellä. 2 munaa on vielä kuoriutumatta.

    Niin, monella on uusi elämänvaihe edessä kun peruskoulu, lukio tai ammatillinen koulutus on loppunut. Oli helpotus kun sai olla maaseudun rauhassa, täällä lapsuuskodissa kesäkuun alusta / toukokuun lopusta aina elokuun puoliväliin saakka ja sai karistaa kaupungin jaloistaan. 

    Haikea koulun loppuminen oli 21 vuotta sitten, kun ammatillinen koulutus loppui. Se oli elämäni parhainta aikaa, kun oli se koulujakso. Joka vuosi koulun päättymisen muistolle soitan Jäähyväislaulun ja Walking in the air : in. 

    Muistan kun alakoulussa laulettiin suvivirren kaikki säkeistöt, yläasteella vain 3 ensimmäistä. Toivottavasti tämä historiallinen laulu säilyttää asemansa kouluissa. 

    On aika lähteä jatkamaan neulomista ja katsomaan jääkö sateet kohta syrjään poutasään tieltä. 

    Hiljaisuus toivottaa hyvää alkanutta kesäkuuta bloginsa lukijoille ja palaa jälleen ensi viikolla sen pariin.

    Teidän, Hiljaisuus


  • Hiljaisuuden kertomaa; toukokuun viimeistä28.5.2019 klo 11:22  Kommentoi (0)

    Hiljaisuus huokaisee. On toukokuun viimeinen viikko ja samalla perjantaina loppuu viimeinen kevätkuukausista. Alkaa kesäkuusta elokuuhun ulottuva kesän jakso. 

    Toivottavasti säät kestäisi inhimillisellä tasolla, alle 15 asteen. Nyt on ollut muutamina päivinä tervetulleita vesisateita - ja valitettavasti sateet on tuoneet mukanaan myös hyttysiä. 

    Luumupuut kukkii kauniisti valkoisin kukin ja kimalaisia / mehiläisiä niissä on. 

    Toivottavasti onnistuisi tänä keväänä / kesänä myös puolukan ja mustikan pölytys jotta omaiseni saisi edes hiukan marjoja talven varalle pakastimeen. Parhaimmat marjamaastot on kyllä tuhottu puusavotan ( päätehakkuu ) myötä. 

    Tänään pitää lähteä täältä maaseudun rauhasta takaisin kaupunkiin. Huomenna on allasterapia. Onneksi siellä altaassa ei ole fysioterapeutin lisäksi muita. Nolottaa kun tällainen varahylje saapuu altaaseen niin... Varmaan kelpaisin tuuraamaan Moona - norppaa, kun se satunnaisesti piipahtaa live-kamerassa. 

    On rikkaus nuo live-kamerat, joilla pystyy seuraamaan niin norpan leppoisaa köllöttelyä kuin kalasääksen haudontaa. Ensimmäisen munan kalasääski teki reilu kuukausi sitten. Kun eilen katsoin, kalasääksi oli kovin levoton munien päällä. Tuon tuostakin elehti ja liikehti. Mutta poikaset pysyvät vielä kuorissaan. Siinä sitä katsottavaa riittää heinäkuun loppuun saakka kun poikaset kuoriutuu ja kasvaa. 

    Sukulaismies ajoi pellon ja laittoi vesiletkun järveen. Kun pelto kuivaa, on jossain vaiheessa aikeena omaisellani ja sukulaismiehellä laittaa maahan perunaa. 

    Ja jos omaiseni jaksaa, hän laittaa papuja ja hernettä sekä salaattia kasvamaan. Nopeasti uupuu voimat. Se on hiukan haikeaa huomata, vaikka se on luonnollista. 

    Puutarhalla riittää vilskettä, ainakin autoliikenteen perusteella. 

    Lie ollut Helsingissäkin vilskettä, kun tuli jääkiekkomaajoukkue mestaruudesta juhlittavaksi. Ei tullut katsottua pelejä eikä eilistä juhlaa mutta hienoahan se oli, että maailmanmestaruus tuli. 

    Hiljaisuus jää kuuntelemaan vesipisaroiden ropinaa ja neulomaan sukkaa omaiselle. Hiljaisuus palaa jälleen kesäkuussa. 

    Onnea kaikille valmistuville ja hyvää toukokuun loppua! 

    Teidän, Hiljaisuus


  • Hiljaisuuden kertomaa; ääniä19.5.2019 klo 13:29  Kommentoi (0)

    Hiljaisuus kirjoittaa blogia tällä kertaa melkein luonnon helmassa; olen porstuassa ja ovi on ulos auki. Aurinko paistaa ( ei onneksi enää tänne porstuaan ) ja lempeä tuuli käy. 

    Tuulen humina on kaunista vasta puhjenneiden koivun silmujen lehdillä. 

    Kaikkialla on kauniin vihreää. 

    Käki kukkuu harvoin ja lyhyen aikaa kerrallaan. Kun oli kuulolaitteet, kuulin myös kirjosiepon laulavan. Se keinahtelee ohuella puhelinlangalla ja varailee pesäpönttöjä vaikkei ole tietoakaan puolisosta. 

    Oli eilisehtoona mukavaa kuunnella kaulushaikaran puhaltavaa ääntä, kun oli peilityven vesi ja ilta-aurinko kävi laskemaan. Käki kukkui jossain kauempana ja naapurin koiravanhus haukkui kotonaan. 

    Sateen ääntä, lempeää ropinaa kaipaisi ja huomiselle sitä on ennustettukin jos se toteutuu. 

    Muita ääniä on klapikoneen ääni, kuivien klapien kopsahtelu liiteristä ja traktori jossain kauempana metsässä josta kuuluu myös moottorisahan ja puun kaatumisen ääni. 

    Autoja ajaa paljon puolen kilometrin päässä olevalle puutarhalle. Tämä on kukkamyynnin kulta-aikaa. Joku kerta olisi tarkoitus minun lähteä omaiseni kanssa kukkaostoksille. 

    Omaiseni purki pois yli 40 vuotta paikallaan olleen, nyt talvella repeytyneen muovihuoneen. Eilen kuului vain hentoa kirskahtelua kun omaiseni irroitti nauloja laudoista. 

    Kun kuulo on vuosien mittaan verkalleen huonontunut, on oppinut nauttimaan näistä rajoittuneemmista äänistä. Ja myös hiljaisuudesta. 

    Perjantaina tuli haarapääskyt puhelinkaapelille rallattamaan. 

    Oli mukava kuunnella eilen kun sammakot kurnuttivat rantakosteikossa mutta inhottava huomata hyttysten tulleen vaanimaan viatonta kuvaajaa. 

    Toivottavasti linnut ehtisivät saalistaa hyttysiä paljon. 

    Toivoisin myös että kesä olisi viime vuotista viileämpi. Se kävi uuvuttamaan ja lääkitys oli maksimissaan. Kun kävin viikolla sydänpolilla kontrollissa, oli sydän vahvassa kunnossa ja tutut äänet sieltä kuului. Hiukan kiireinenhän tuo konehuone oli mutta minulla ei ole kiire mihinkään. 

    Naapurin kissavanhus tuli tervehtimään porraspuulle. Jos olisin ollut neulomassa, olisi kissa saattanut kiinnostua ja alkaa leikkimään lankakerällä. 

    Niin, toukokuun puoliväli on ohitettu ja kuukauden päästä on juhannus lähellä. Sitten se kääntyy jo syksyä kohti... toiveajattelua? 

    Onhan toki keväässä kaunista lintujen äänet ja vihreys. 

    Ja kesässä auringonlasku - jos niin kauan jaksaa olla valveilla.

    Hiljaisuus toivottaa bloginsa lukijoille hyvää alkavaa viikkoa. Nauttikaa lintujen laulusta, auringon lämmöstä, sateen ropinasta. Hiljaisuus palaa jälleen ensi viikolla bloginsa ääreen. 

    Teidän, Hiljaisuus


  • hiljaisuuden kertomaa; toukokuun tuumia13.5.2019 klo 17:31  Kommentoi (0)

    Hiljaisuus luo katseensa pilviseen säähän. Mukavaa kun on välillä pilvistä ja lämpötilakin on vain 10 asteen tietämissä. 

    Kulunut viikko vierähti nopeasti kuin edeltäjänsä. 

    Minulla oli tällä kertaa allasterapia. Vesi on vieras elementti, mutta ajattelin kokeilla sen tehokasta ja kipuja vievää mahdollisuutta. En tiedä veikö se kipuja, mutta väsytti kuitenkin. Eli ehkä rentoutti? 

    Torstaina sitten sinne uudelleen. Onneksi fysioterapeutti oli rauhallinen ja koko ajan altaassa kanssani. 

    Viime viikolla odotin jännityksen sekaisella mielenkiinnolla, nyt jo innolla uutta allaskäyntiä. 

    Seuraavana päivänä kävin kokeissa ja lähdin sitten omaiseni kanssa käymään kaupassa. Hän valikoi kauan kauniita äitienpäiväruusuja ja löysi viimein mieleisensä. 

    Hän kävi sen istuttamassa vanhempiensa haudalle. 

    Perjantaina oli kevään ensimmäinen ukkonen ja reippaampi sade. Samoin ukkosti lauantaina. 

    En pelkää ukkosta, mutta kunnioitan sitäkin luonnon ilmiötä. Onneksi oli tuuli rauhallinen. 

    Alkaa hiljalleen tulla vihreys lumipalloheisin lehtiin ja koivuihin. Kaupungissa on suuremmat lehdet koivuissa kuin täällä maaseudulla. 

    Rentukat käyvät pian kukkimaan. 

    Omaiseni nauttii lintujen äänistä kun touhuaa puiden kanssa. 

    Hän on nähnyt valtavia hanhiparvia, nähnyt kurkien matkan suolle ja kuullut yksinäisen joutsenen huudon kun se laskeutui tyvenelle järvelle kadoten aamu-usvassa värjyviin auringonsäteisiin. 

    Omaiseni saa paljon iloa pienistä hetkistä. Varsinkin lintujen laulut ovat hänelle tärkeitä. 

    Paljon olisi hänellä suunnitelmissa tehdä, mutta vähenevät voimat asettaa omat rajoituksensa. 

    Hän ilahtui kun kuuli käen kukkuvan yhden kerran tänä aamuna. Minä en ole vielä kuullut lainkaan. 

    Hiljaisuus toivottaa hyvää alkanutta toukokuun puolivälin viikkoa ja palaa jälleen bloginsa ääreen ensi viikolla. 

    Nyt muutama peliyritys kutsuu. Auringonsäteitä ja kevätsateen ropinaa, lintujen laulua ja hiljaisuutta kaikille toivon.

    Teidän, Hiljaisuus


  • Hiljaisuuden kertomaa; toukokuuta4.5.2019 klo 17:57  Kommentoi (0)

    Hiljaisuus luo katseensa ikkunasta ulos perin merkilliseen säähän; on periaatteessa puolipilvistä, mutta silti sataa usein lunta lyhyinä, hetkittäisinä kuuroina. 

    Niin tai näin, oli ihanaa eilenkin herätä valkeaan ympäristöön. Kaipaavalle tuli talvi vielä tervehtimään ennenkuin se palaa noin puolen vuoden kuluttua uudelleen. 

    Kyllä kävi sääliksi kalasääskiemoa, joka lumisateessa ja kovassa tuulessa yritti hautoa 3 munaa. Mukavaa, kun kalasääskikamera alkoi näyttää kuvaa jo huhtikuussa. Se on tavallisimmin ollut heinäkuussa, kun 3 poikasta on jo kuoriutuneet ja kohtalaisen kokoisia. 

    Vappu sujui rauhallisesti. No niinhän se on aina sujunutkin, mutta nyt antoi oman ihanan sävyn siihen, kun omaiseni halusi kuulla rentouttavaa musiikkia ( mind relaxion - levyjä, aikoinaan joltain otavamedialta tulleita ) . 

    Se sisälsi rauhallista musiikkia, lintujen laulua ( josta en kuullut puoliakaan ) ja luonnon ääniä kuten aaltojen kohinaa, sateen ropinaa ja ukkosen jylinää, tuulta. 

    Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli tuuditti lippua tangossa. 

    Kuuntelimme myös delfiinien ja valaiden ääniä sekä panhuilumusiikkia. Se rentoutti ja antoi hyvän mielen mukavan musiikin kuunteleminen. Musiikkia vailla sanoja...

    Tänään sain kauniita kuvia otettua kun idän sinililjat ja krookukset tulivat hiukan esille lumen alta. Kaunista sinivalkoista tunnelmaa. Sen sijaan sinivuokot näyttivät niin kärsineiltä muutaman päivän lumisateesta. 

    Härkälinnut olivat palanneet tuttuun kotikaislikkoonsa. Niiden äänen kuulemiseen ei tarvinnut edes kuulolaitetta! 

    Peipposia on paljon pihassa. 

    On toukokuu, viimeinen kevätkuukausista. Viime kuussa oli valtaosin aurinkoista ja pääosin pakkasöitä.

    Toivottavasti valkea maa vielä kestää hetken. Jos sääennusteet pitää paikkaansa, on vielä huomiseksi ennustettu lumisateita. Se sopii! 

    Hiljaisuus toivottaa hyvää alkanutta toukokuuta bloginsa lukijoille ja kirjoittaa jälleen ensi viikolla.

    Teidän, Hiljaisuus


Älypää tiedottaa

  • Kokeile uutta Klondike-pasianssia!

    3.7.2019

    Olemme päivittäneet suositun Klondike-pasianssimme uuteen versioon. Päivitetty versio toimii myös tablet- ja mobiililaitteilla.

  • Testaa millainen matkailija olet!

    3.7.2019

    Matkustatko mielummin yksin, kumppanisi tai koko perheesi kanssa? Testaa millainen matkailija olet Älypään ja Ikaalisten matkatoimiston Millainen matkailija olet? -testillä. Testin jälkeen voit tutustua juuri sinulle sopiviin matkoihin.

  • Uusi Vuosikymmenet-visa julkaistu!

    20.6.2019

    Älypäässä on avattu kesän kunniaksi aivan uusi Vuosikymmenet-visa! Visassa käydään läpi Suomen ja maailman tapahtumia ja elämää aina 1900-luvun alusta lähtien päätyen lopulta nykyhetkeen. Visaa julkaistaan muutama vuosikymmen kerrallaan, nyt pelattavissa on 1900-, 1910- ja 1920-luvut.

Lue lisää tiedotteita