Blogi - marro - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Suomen järkevimmät tietovisat ja nettipelit.


Blogin nimi: Mielin, kielin...

Blogi aloitettu: 4.4.2008
Blogimerkintöjä: 362 kpl
  • AIKA KULUU JA TAPAMME MUUTTUVAT3.4.2015 klo 11:22  Kommentoi (0)





    Tulipas pitkä paussi kirjoitteluuni  -yli vuosi. Ei siihen mitään erityistä syytä ollut, että lopetin, tuntui vain, ettei juttuni oikein olleet täällä paikallaan. Mutta ihmeekseni näitä blogikirjoituksiani seurataan yhä päivittäin. Klikkausmäärä on tällä hetkellä melkein 86 000. Olisikohan sekin jokin bugi? Uskomattomalta se tuntuu. Aloitin kirjoittelun seitsemän vuotta sitten. Huomenna blogillani on synttärit.

    Miten sitten olen aikaani viettänyt, kun en enää roiku täällä koko päivää? Olen aktivoitunut Facebookissa, ja se vie suuren osan ajastani. Kotikaupunkiaiheiset ryhmät eritoten. Näin pimeään aikaan on hankala lukea, mutta siihen on tullut apu ekirjoista. Näköni on iän myötä alkanut tarvitsemaan niin kutsuttuja Tiimari-laseja, joita tosin käytän vain aamulehtien lukuun.

    Moniotteluillekin on ollut pakko sanoa hyvästi. Samoin yhteisövisoille. On se niin kummaa, ettei nykyisen tiedon aikana saa tästä pelialustasta yleisöystävällista. Tämän yhteisön tiimoilta vielä, että poistin kaksi yhteisöviisaani. Ja siinä oli iso työ, oli poistettava kysymys kysymykseltä. Jätän tämän lyhyeksi, koska en ole varma, kuinka hyvin blogi-osio toimii. Ei harmita sitten niin paljoa, jos ei onnistukaan niin kuin ennen.

    Alkukuvalla toivotan hyvää pääsiäisaikaa!


  • VALIKOITUA SARJASEURANTAA5.2.2014 klo 15:09  Kommentoi (0)

    The Wire.

    Joskus tammikuulla julkaistiin lista kaikkien aikojen parhaista tv-sarjoista. Parhaaksi kruunautui Sopranos. Olen katsonut koko sarjan läpi ja hyväksi havainnut, mutta en lähestulkoonkaan parhaaksi: ei kestänyt toista katselu kertaa. Toinen kymmenen parhaan joukkoon  sijoittunut sarja oli Breaking Bad, joka ei innostanut katsomaan ykköskautta enempää, vaikka toinenkin kausi oli hankittu. Olen mietinyt syytä, miksi nuo muiden arvostamat sarjat eivät minua miellyttäneet ja todennut sen aika naurettavaksi; en pidä sarjojen henkilöhahmoista. Syy on heidän tekojensa mahdottomuudessa ja sitä kautta kunkin hahmon epäuskottavuudessa. Ja kaikkein naurettavinta; en pidä päähenkilöiden ulkonäöstä enkä käyttätymisestä.

    Olen viime vuosina ollut tv-sarjojen suurkuluttaja, mutta en seuraa television määräämää aikataulua, haluan näet katsoa ne silloin, kun haluan ja omaan tahtiini. Katselin sarjoja dvd-ltä ja nykyisin joululahjan ansioista blueray-soittimelta. Uuden soittimen hienouksia on, että saan myös yhteyden internettiin, jossa minua palvelee Netflix. Ja hyvin palveleekin. Huomasin, että minulla oli mahdollisuus katsoa saksalainen sarja Unsere Mütter, unsere Väter, jota olen jo kauan etsinyt ostettavaksi. Kiljun nykyisin harvoin riemusta.

    Unsere Mütter, unsere Väter.

    Televiso on karkoittanut minut pois yleisönsä joukosta mainoksillaan, halvoilla tositv-sarjoillaan ja viihteetömillä viihdeohjelmillaan. Minua ei Putous naurata vaan saa tuntemaan myötähäpeää. Onneksi on vielä  mainoksettomat YLE-kanavat, joista erityisesti Teema yllättää.Tänä keväänä se näyttää harvinaisuuden: Saari on kreikkalainen tv-sarja, joka ansaitsisi jo nähdyn perusteella paikan listallani, mutta olen nähnyt siitä vasta alun. Saari on Kreetan pieni Spinalongan saari, jolla aikoinaan sijaitsi leprasiirtola, jolla on sarjassa keskeinen asema.

    Pidän kovasti listojen laatimisesta ja päätin listata oman tv-sarjaparhaimmistoni. Alku oli helppoa laittaa paremmuusjärjestykseen, loput askarruttivat pitkään enkä ole vieläkään aivan varma, olenko oikeassa. Mukana on vain yksi suomalainen ja se on nk. viihdesarja. Kyllä Suomessakin osattiin tehdä viihdettä, kiitos Ritva Valkaman ja Pentti Siimeksen. Ja olihan myös Jussi Jurkka mukana.  Käsikijoittajina Seppo Ahti (juonnot) ja Neil Hardwick (sketsit).

    Tässä minun 12 parasta näkemääni sarjaa:

    1. Langalla (The Wire)
    2. Kylmä rinki (OZ)
    3. Teho-osasto (ER)
    4. Lost
    5. Valtaistuinpeli (The game of Thrones)
    6. Kevään yksitoista hetkeä
    7.
    Unsere Mütter, unsere Väter.
    8. Perhe on pahin
    9. Kaikki rakastavat Raymondia
    10. Sairaala (Riket) 
    11. Tudorit
    12. Parempi myöhään



    Parempi myöhään
    .
    PS. Tulipa kirjoitettua, koska nettiyhteys oli poikki useamman tunnin. Se on niitä maaseudun iloja.

     


  • JULESTA JOULUUN22.12.2013 klo 11:50  Kommentoi (0)

    Eilen oli talvipäivänseisaus. Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin. Muinaisgermaanisten kansojen talvijuhla julen paikka vaihteli tosin kuukalenterin vuoksi. Kristinuskon leviämisen myötä jule yhdistettiin kristilliseen jouluun ja sen paikka vakiintui. Suomen kielen sana joulu ja juhla tulevat siis talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.




    Keskellä vuoden pimeintä aikaa, kun pohjoisessa aurinko oli "suden suussa", avautui vanhan kansanuskomuksen mukaan hetkeksi maailma, joka muulloin oli kuolevaisilta suljettu. Vuoret paljastivat
    jalokiviaarteensa, järvien ja jokien pohjalta kuului ammoin vajonneiden kellojen soitto, merten syvyyksistä hohtivat menneet linnat ja kaupungit, omenapuut kantoivat yhden tunnin aikana nuput, kukat ja hedelmät, aurinko teki keskiyöllä kolme ilonhypähdystä ja synnittömät ymmärsivät eläinten kieltä.

    Vasta 300-luvulta on joulua vietetty joulukuun 25. päivänä, siihen asti oli ollut Jeesuksen nimenantopäivä, 6. tammikuuta, seurakunnan suuri juhla. Mahdollinen syy, miksi kirkko siirsi juhlapäivän nykyiselleen, oli se, että päivä oli jo pyhitetty egyptiläisten, syyrialaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten sol invictuksen, voittamattoman valon jumalan, syntymän kunniaksi. Myös persialaisten valonjumalan Mithran syntymää juhlittiin samana päivänä. Tarvittiin vain merkityksenmuutos kristilliseksi juhlaksi. Jo varhain antiikin perinteeseen sekaantui kansanuskomuksia, jotka ovat säilyneet nykyaikaan asti. Joulu on aina ollut ilon juhla, joka on keskeyttänyt pitkän ja pelottavan talven.

    Ensimmäisen kerran tavataan saksankielen sana Weihnacht, joulu, keskiaikaisen runoilijan Spervogelin teksteissä vuoden 1170 paikkeilla. Protestanttisuus toi mukanaan Jeesus-lapsen lahjojen tuojana, aiemmin lahjat lapsille antoi Pyhä Nikolaus.  1500-luvun lopulla Jeesus-lapsi lähetti lahjat kilteille lapsille säkissä, josta täytyi löytyä viidenlaisia anteja; leluja, naposteltavaa, kolikko, vaatekappale ja koulutarvikkeita. Vasta kun lahjat tulivat niin runsaiksi, etteivät ne mahtuneet Jeesus-lapsen pikkusäkkiin, sijoitettiin ne joululahjapöydälle, jolta ei myöskään puuttunut vitsa, koska piiskanpelko oli kasvatuksessa apu. Vanhin kirjallinen selostus lahjojen jaosta on vuodelta 1584.

    Nuo kauniit lahjaesineet ostettiin yksinomaan joulumarkkinoilta. Berliinin, Kölnin, Hampurin ja Nürnbergin joulumarkkinoista tuli erityisen kuuluisat. Hampurin joulumarkkinat saivat nimen "Dom" (tuomiokirkko), koska markkinapaikka oli  tuomiokirkon eteisaula ja hautausmaa.  Nimi on säilynyt nykyaikaan asti, vaikka markkinapaikka on siirtynyt jo aikoja sitten muualle. Osa joulumarkkinoista oli erikoistuneita: müncheniläinen Krippenmarkt tarjosi lähes yksinomaan seimiasetelmia (Krippe "seimi"), dresdeniläinen Striezelmarkt jouluvehnäsiä (Chrisstollen). Lähes yhtä tunnettuja kuin Dresdenin jouluvehnäset ovat Nürnbergin piparkakut (Lebkuchen), joista löytyy kirjallisia merkintöjä jo 1300-luvulta. 

    On oletettava, että munkit olivat ensimmäisiä piparkakkujen leipureita.  Näiden leivonnaisilla oli  alun perin lääkinnällinen tarkoitus, edistää joulun aikoihin ruuansulatusta. Tarvittavat mausteet tuotiin Venetsiasta.  Hyvin pian niistä tuli kaikkialla haluttu herkku.  Ne muovailtiin ensin käsin, myöhemmin puksipuusta tehdyillä muoteilla ja niihin kiinnitettiin pieniä värssyjä.
    (Julkaistu täällä ensimmäisen kerran 19.12.2008)


  • HYVÄ YSTÄVÄ10.10.2013 klo 12:59  Kommentoi (5)


    Olen menettänyt hyvän ystävän ja armoitetun pelaajakumppanin. Moni muukin meistä tulee vielä pitkään kaipaamaan häntä. Ei häntä voi unohtaa. Hänen nimimerkkinsä esikuvana oli viisas meren vanhus. Se oli sopiva.
    Ei tunne tietänsä ihminen,
    elo on hiukkanen, hetkinen,
    valot, varjot vuoroin täyttää sen.


  • MUURI, KAKSI PUHETTA JA LAUKAUKSIA4.10.2013 klo 13:52  Kommentoi (0)



    60-luku alkoi myrskyisenä. Vuonna -61 Mairen päivänä Suomen yli pyyhkäisseen Maire-myrskyn salamat tappoivat ihmisiä muun muassa Heinolassa ja Kontiolahdella. Maire rantautui etelärannikolla Loviisan kohdalla, missä pyörremyrsky kaatoi puita ja riuhtoi irti rakennusten kattoja. Loviisasta myrsky jatkoi Orimattilan suuntaan. Paikka paikoin metsää kaatui parin kilometrin levyisellä vyöhykkeellä kokonaan. Jotkut silminnäkijät vertasivat näkyä raskaan tykistökeskityksen jälkiin. Jo tiistain vastaisena yönä riehuivat ukonilmat lähes kaikkialla Lappeenranta-Vaasa-linjan eteläpuolella. Lahdessa salamointi oli miltei yhtämittaista kolmen tunnin ajan
    .



    13. elokuuta 1961 40 000 Itä-Saksan kansallisen kansanarmeijan sotilasta, poliisia ja työläistä sulki tiet ja kadut, jotka johtivat Länsi-Berliiniin. Ensin kaupungin jako tehtiin piikkilangalla, mutta pari päivää myöhemmin ryhdyttiin rakentamaan parempaa muuria, joka muurattiin betoniharkoista. Itä-Saksan viranomaisten mukaan muuri oli "antifasistinen suojavalli" (antifaschistischer Schutzwall).



    Ich bin ein Berliner (Minä olen berliiniläinen) on sitaatti puheesta, jonka Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy piti Berliinissä Schönebergin raatihuoneella 26. kesäkuuta 1963. Kennedy halusi muotoilullaan korostaa Yhdysvaltain tukea Länsi-Berliinille käynnissä olleessa kylmässä sodassa. Tuo lause toistuu puheessa kaksi kertaa: "Kaksi tuhatta vuotta sitten ylpeintä, mitä ihminen saattoi sanoa, oli civis Romanus sum . Tänään, vapaassa maailmassa, ylpeimmät sanat ovat Ich bin ein Berliner. ?Kaikki vapaat ihmiset, missä tahansa he elävät, ovat Berliinin kansalaisia ja siksi, vapaana ihmisenä sanon ylpeästi: Ich bin ein Berliner".

    1980-luvulla englanninkielisissä maissa suositun kaupunkitarinan mukaan Kennedyn lauseen merkitys olisikin ollut "olen berliininmunkki", koska Berliner-sanan edessä ei olisi kuulunut käyttää epämääräistä artikkelia. Tarina on kuitenkin perätön: lause on kieliopillisesti oikein. Kukaan ei tietenkään tosissaan voinut ymmärtää lausetta tarinan tarkoittamalla tavalla. Siis Kennedy sanoi: Olen yksi berliiniläisistä.



    Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ammuttiin 22. marraskuuta  Dallasissa. Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1961 astunut John F. Kennedy oli monelle uuden aikakauden symboli. Hänen salamurhansa vuonna 1963 oli kansainvälinen shokkiuutinen.

    Muistan kuin se olisi tapahtunut viime perjantaina; kuuntelin kotona Kaleidoskooppia. Ylimääräinen uutislähetys keskeytti ohjelman... Uutisten jälkeen soitettiin vain surumusiikkia.



    Have A Dream (Minulla on unelma) on Martin Luther Kingin pitämä historiallinen puhe, jossa hän esittää toiveensa mustan ja valkoisen väestön välillä vallitsevasta rauhasta ja tasa-arvosta. Puhe pidettiin yli 250 000 kansalaisoikeuksien puolustajalle 28. elokuuta 1963. Puheen ansiosta rotuerottelun vastustajat saatiin liikkeelle. King aloitti: "Sata vuotta sitten suuri amerikkalainen, jonka symbolisessa varjossa seisomme tänään, allekirjoitti vapautusjulistuksen. Tämä merkittävä julistus oli kuin valonhohtoinen toivon majakka miljoonille neekeriorjille."

    King oli 3. huhtikuuta 1968 Memphisissä tukemassa lakkoilevia työläisiä. Hän tiesi henkensä olevan uhattuna ja julisti puheessaan lakkolaisille: "Olen nähnyt luvatun maan, vaikka en itse ehkä pääsekään sinne." Hänet ammuttiin seuraavana päivänä. King murhattiin ampumalla päähän 4. huhtikuuta 1968 motelli Lorrainen parvekkeelle Memphisissä, Tennesseessä. Teosta epäilty pikkurikollinen James Earl Ray pidätettiin Lontoossa kolme kuukautta myöhemmin.


  • LOKAKUULLA JA 60-LUKUA3.10.2013 klo 13:32  Kommentoi (0)

    Ollaan jo talven kynnyksellä, kerran ollut yöpakkasia ja minulla on villasukat jalassa. Sukkien puolesta saa talvi tulla, sain taas serkultani monta paria kauniita jalanlämmittäjiä. Syyskuussa kylvettiin pihanurmikolle niittykukkia paiväkakkaroiden ja peurankellojen ympärille.
    Syyskuussa vaihdoimme autoa. 348 000 kilometriä ajettu Audi A6 vaihtui Subaru Foresteriin. Hauska juttu on, että vaikka en itse aja (kortti kyllä on), minä valitsin molemmat autot. Syyskuussa saimme myös uudet naapurit.
    Tänään laitoin lounaaksi täytettyjä paprikoita. Yksi nykyajan hulluuksista on yksittäin muoviin pakatut paprikat. Olen perin kyllästynyt aukomaan hampaat irvessä tiukkoja muovipakkauksia. Kohta kai pakataan omenat ja luumutkin yksi kerrallaan muoviin. Koska odottelen yhä Tulen ja jään laulun neljättä osaa, aloitin syyskuussa Stephen Kingin Musta torni-sarjan.

    60-LUKUA

    Twiggy toimi mallina 1960-luvulla ja häntä pidetään yhtenä tuon vuosikymmenen populaarikulttuurin ikoneista. Hänet tunnettiin laihasta kehostaan, lyhyestä kampauksestaan ja isoista silmistään. Lempinimen Twiggy (engl. a twig = tikku) hän onkin saanut hoikasta ulkomuodostaan. Twiggyä pidetään yhtenä mod-tyylin luojana, ja 1960-luvun Lontoon kasvona. Hän on maailman ensimmäinen huippumalli.


    Mary Quant (s. 11. helmikuuta 1934) on englantilainen muotitaiteilija. Hän tuli tunnetuksi 1960-luvun Chelsea-lookin luojana. Hän avasi ensimmäisen liikkeensä 1957 Lontoon King's Roadilla ja perusti vuonna 1963 nimeään kantaavan myyntiketjun, joka myi esimerkiksi kosmetiikkaa ja laajeni moniin Euroopan maihin ja Amerikan Yhdysvaltoihin. Mary Quantia pidetään minihameen luojana. On mahdollista, että Pierre Courreges esitteli hyvin lyhyen hameen ensimmäisenä joka tapauksessa Quant keksi sille nimen suosikkiautonsa Morris Minin mukaan.


    Vuonna 1965 Tampereen Teatteritalon alakertaan avattiin uusi ravintola, jonka nimeksi kaavailtiin muun muassa Koskenkorvaa, mutta järjestetyn nimikilpailun voittajaksi selvisi krouvia ja pientä ryyppyä tarkoittava Tillikka. Tillikasta tuli taiteilijaravintola, näyttelijöiden, yliopistoväen, opiskelijoiden ja maailmanparantajien kohtaus- ja illanistujaispaikka, jossa joukkoon mahtuivat myös tavalliset tamperelaiset.

    Aikaisempi nimi Napoli muuttui vuonna 1960 ravintola Pustaksi ja siis 1965 Tillikaksi, jolloin myös piano ilmestyi saliin ja kyltti sen päälle: Soittaa joka osaa. 60-luvun alussa Tampereella ei kapakoita ollut paljon, Tillikan lisäksi opiskelijoita kävi myös Hämeensillassa ja Pirkan hovissa.

    Runoilijat Jussi Rusko, Jussi Kylätasku sekä Kari Aronpuro puhuivat runoista ja vähän muustakin asioista 60-luvun Tillikassa. Kävi siellä myös Pekka Kejonen. Suosittu olut oli Lahden Sininen. Sen etiketti ja korkki olivat väriltään sinisiä. Tästä olut sai puhekielessä nimityksen Lahden Sininen, joka myöhemmin otettiin viralliseksi nimitykseksi.

    Tillikan interiööriä 40-luvulla

    Näiden 60-luvun juttujen taustaa
    Löysin erään sosiaalisen median piiristä mielenkintoisen ryhmän 60-lukulaisille. Pian kävi ilmi, että sivut olivat tarkoitettu vain ryhmän perustajan lehtijutuille, jotka etenivät päivä kerrallaan vuosi vuodelta. Nyt olimme vuoden 1963 lehdissä. "Ryhmän tarkoitus on välittää ja palauttaa mieliin uutistapahtumia ja puheenaiheita 1960-luvulta."  Minä ajattelin poimia tuolta ajalta unohtumattomia asioita. Julkaisin seitsemän. Perustaja sulki minut ryhmästä. Olin sekoittanut ympyröitä. Talletan ne jutut nyt tänne.


  • MUUTTOJA JA MUUTOKSIA18.8.2013 klo 12:47  Kommentoi (0)



    Sateella on monta ääntä, se kohisee, ropisee, litisee, lotisee. Olen kuunnellut noita ääniä tänä kesänä kyllästymiseen asti. Sade hakkaa kukat maahan, ruusut lakoon ja pensaat ja puut nuokkuvat veden painosta. Vanha omenapuuni kaatui sateen ja tuulen riepottelemana. Alun perin vino puu kantoi tänä vuonna ennätysmäärää raakileita, märkänä painoa tuli vielä lisää ja sitten raju tuuli, yksi niistä tämän kesän puhureista, puhkui puun nurin. Harmi, omenapuuvanhus oli pihan komistus. Tai on toinenkin, tosin pienempi ja huomaamattomampi, äitienpäiväruusu, joka kukkii uhmaten sadetta ja myrskytuulta. Sillä on antamani nimikin, Impin ruusu, sain sen nimittäin tyttärentyttäreltä kuusi vuotta sitten. Yllättäen tuo ruukkuruusu on viihtynyt ulkona ja kukkinut joka vuosi runsaasti ja pitkään.

    Heinäkuun viime päivinä oli tohinaa. Tytär muutti melkein naapuriksi, poika naapurista hieman kauemmaksi, ja minä hermoilin molempia muuttoja hengessä ja tässä ja nyt. Tyttären taloon sain tyhjennettyä olohuonetta, poika taas täytti naapuritonttiaan vanhoilla autoilla, veneillä ja muulla rojulla.

    Tuntuu hullulta, että lapset joutuvat aloittamaan koulu keskellä kesää, olkoonkin vaan sadekesä. Ei ole ihme, että asiasta keskustellaan lehtien palstoilla. Fakta on, että elokuu on muualla Euroopassa lomakuu. En ajattele asiaa kansantalouden kannalta ja ajattelen koululaisia. Kolmen lukukauden mallissa olisi järkeä, kesäkuu koulua, mutta kunnollinen pääsiäisloma, jolloin saataisiin katkaistua muutoin niin pitkä kevätlukukausi.  Niin tehdään muissakin maissa. Impi ja Niilo aloittivat koulukkaina koulutiensä elokuun 12. pvä, siis kesällä. En muuten ymmärrä enää Aapista; aloitetaan tavutetulla tekstillä, kirjaimiin tutustutaan  paljon myöhemmin.

    Impi pääsi muuton ansiosta pienen kyläkoulun oppilaaksi, samaan, missä hänen äitinsäkin aloitti.

    Impillä on nyt paremmat harrastusmahdollisuudet, ne ovat aivan nurkan takana.

    Minulla on tullut radikaali muutos päivärytmiin, tympäännyin näet pelaamiseen. Tai oikemmin pelaamisen lieveilmiöihin. En muun muassa hyväksy, että ihmisiä laitetaan paremmuusjärjestykseen perustein, joita ei selvästi ilmoiteta tai ovat vailla järkeä. Lopetin tyystin, kunnes olin ajautunut yhden tähden mitättömyydeksi. Ei muuten mennyt kauaa. Tätä muutosta päiväohjelmaani vauhditti vielä kaksi asiaa, päätös tupakoinnin vähentämisestä ja 3400 sivua Tulen ja jään laulua.



    Kaikki alkoi tv-sarjasta Game of Thrones. Siitä katsoin kaksi ensimmäistä kautta. Olin huomannut jo aiemmin, että sarja perustuu George R. R. Martinin fantasiakirjoihin. Sitten äkkäsin, että niitä on suomeksikin.  Kyseessä on kirjasarja nimeltä Tulen ja jään laulu (A Song of Ice and Fire). Tilasin itselleni ensimmäisen osan Valtaistuinpeli. Ihastuin ja ahmin. Tilasin toisen osan Kuninkaiden koitos, ja sitten loput suomeksi ilmestyneistä: Miekkamyrsky 1 ja 2 ja Korppien kestit. Laskeskelin, että teosten laajuus on keskimäärin 680 sivua per kirja tai 850 per osa. Luettuna se tuntuu vähäiseltä. Nyt on kaikki suomeksi ilmestyneet luettu, enkä oikein tiedä, miten kuluttaa aikaani. Viides osa ilmestyy onneksi lähiaikoina. Tulen ja jään laulu kertoo kuvitteellisesta maailmasta, joka kovasti muistuttaa omaamme, kuvitteellisena aikana, joka muistuttaa historiamme keskiaikaa ja kuvitteellisista henkilöistä, joista monet muistuttavat historiallisia henkilöitä. Tarinan keskiössä on valtaistuin, jolle monet haluavat istahtaa. Sarjassa ei ole yhtä päähenkilöä vaan monta, joiden vaiheita seurataan luku kerrallaan. Juuri kirjan henkilöiden tarinat kiinnostavat. Sarjaa julkaisee pienkustantaja  Kirjava ja sen on suomentanut Satu Hlinovsky, toinen Kirjavan omistajista. Suomennos on huipputyötä, samoin oikoluku.


  • RUNON JA SUVEN PÄIVÄ6.7.2013 klo 14:49  Kommentoi (1)

    ...ja Suomen suvi on parhaimmillaan.  Olen mielissäni, koska sain kerrankin mansikat ajoisssa pakastimeen.  Eilen hankitut marjat käytettiin myllyssä ja pakastettiin tuoresoseena. Kaiken kaikkiaan mansikoita oli kymmenen kiloa, eikä yhtä ainoatakaan marjaa tarvinnut heittää pois. Marjalaatikoissa luki 1. lk, ja se piti paikkansa.



    Rakennustyöt etenevät hämäläistahtiin, mutta onnekseni kuisti on valmis; katettu ja kaiteistettu. Sen nimestä syntyi pieni kiista, ensiksi täällä keittiössä ja myöhemmin julkinen, onko kysymys terassista vai kuistista. Terassi se ei ole, niin minua valisti entinen kollegani, armoitettu kielimies, koska terassi on Zingarellin (ital. sanakirja) määritelmän mukaan kivetty, laatoitettu tai maapohjainen kattamaton lisuke rakennuksen edessä (supeficie praticabile pavimentata all'aperto (=kattamaton) a livello di terra (=maapohjan tasalla). Siten puheeseen puuttui entinen oppilas ja ehdotti vaatimattomaan tapaansa verantaa. Siinähän se oli. Se on veranta, mutta minä en opi sitä käyttämään. Minulle se on kuisti.

    Kuistilla on mukava viettää aikaa ja jopa tehdä töitä. Olen lukenut siellä jo kolme isoa kirjaa, Hugon Kurjat, Gabaldonin Matkantekijän ja Hirvisaaren Minä, Katariinan.  Hugo oli tylsempi kuin 50 vuotta sitten, Gabaldon osoittautui vähän paremmaksi kioskikirjallisuudeksi, mutta Hirvisaarelle olisin suonut Finlandia-palkinnon. Hieno lukukokemus. En juurikaan lue kotimaista kirjallisuutta, mutta Hietamiehistä voin nyt sanoa, että pidän kaikista kolmesta. Iltalukenmisvalikoimaan kuuluivat alkukesästä Eve Hietamiehen Yösyöttö ja Tarhapäivä. Arkisistakin asioista saa kiinnostavaa kerrottavaa, jos osaa kirjoittaa.

    Kuisti on myös tuoksujen keskiössä. Aluksi tuoksuivat tuomet tai oikeastaan haisivat, sitten ilahduttivat tuoksullaan sireenit ja omenapuu. Kesän kuumimpiin päiviin osui jasmiinin kukinta; nyt tiedän tarkalleen, mitä tarkoittaa huumaava tuoksu. Vielä tuoksuvat hetken pionit. Mutta kaikkien tuoksujen tuoksu on vasta ajetun nurmikon tuoksu.





    Kesäkuussa juhlivat Impi ja Julius synttäreitään. Impi,  seitseman vuotta sai meiltä "Sammies"-repun, koulukas kun on, ja Julius, kolme vuotta, yllättävää kyllä, hiekkarekan ja kaivurin.

    Jonkin verran Älypäästä; minua raivostuttaa kolme asiaa. Raivostuttaa niin, että nuttura pyörisi, jollei olisi niin tiukasti kiinni. Minua raivostuttaa nimitys Parhaat pelaajat, sen pitäisi kuulua Ahkerimmat pelaajat. Vielä enemmän kiukuttaa, että hienoon Moniotteluun (Älypään kuninkuuslajiin) on otettu mikaan Seksi-visä. Minähän en moista pelaa. Ja vaikka kuinka monta kertaa kirjoittaisi keskusteluosioon, niin uusien visojen layoutit pysyvät sekavina: fonttivalinnat ja niiden värit ovat usein aivan mahdottomia.  Pelaamisen tulee olla vaivatonta niin, että vaivaa tuottaa ainoastaan kysymyksiin vastaaminen. Ei siinä enää viitsi alkaa tihruttaa ja arvailla, mikähän tuokin sana on. 

    Huomaa, että tänä vuonna Eino Leinon päivä on sadepäivä.

    Edellisen blogin luokkakuvassa oli muuten eloisa Timo Soini.


  • PAUKETTA JA PÄRINÄÄ12.4.2013 klo 11:47  Kommentoi (1)


    Se oli silloin. En viitsinyt huutaa pienille tokaluokkalaisille ja oli keksittävä toinen keino. Hain opetusvälinevarastosta puisen karttakepin. Senaikaisista moderneista osoittimista ei lähtenyt kunnon terävää ääntä, vain kevyt lässähdys. Kolmen viikon kuluttua karttakepistä oli vain säpäleitä, luokka näet innostui liikaa ikkunalaudalla keikkuvasta oravasta. Hain kaksi lisää. Ne sitten kestivät koko loppukevään. Ja muuta kurinpitoa kuin karttakeppi ei tuolle luokalle tarvittukaan. Silloin lapset olivat toisenlaisia. Eräs poika, kolmasluokkalainen, juoksi aamuisin pihan poikki avatakseen minulle oven. Tuskin nykyään tulee koululaisille mieleen avata opelle ovea. Jotkut sentään vielä tervehtivät.

    Nyt. Tragikoominen tapahtuma: Erityisopettaja poisti ruokalasta häiriköivän oppilaan työntämällä tätä selästä. Rehtori purki opettajan työsuhteen ja teki tutkintapyynnön poliisille. Kaikki alkoi siitä, että opettja pyysi poikaa ottamaan lakin pois päästä ruokailussa. Myöhemmin poika tuli vielä haistattelemaan opettajalle. Tämä ruokalakalabaliikki on vain yksi sadoista samanlaisista tilanteista Suomen kouluissa. Mutta opettaja sai potkut, oli näet vaarantanut oppilaan terveyden. Tämä on sitä nykyistä hyssyttelymentaliteettiä. Oppilaat saavat tehdä mitä vaan, ja pahinta on, että he tietävät sen.

    Vielä hullummaksi meni. Poliisi totesi, ettei mitään rikosta ole tapahtunut. Tutkinnanjohtaja sanoi vielä, että jos poliisi tutkisi vastaavanlaatuisia rikosepäilyjä, sillä olisi pelkästään Helsingissä 300 - 400 tapausta työn alla.

    Sitten tuli uutisiin huipentuma: Valtakunnansyyttäjänvirasto on ottanut suoraan käsittelyynsä tuon ruokalatapahtuman. Mahdollisia rikosnimikkeitä ovat pahoinpitely ja virkarikos. Eikö tässä maassa ole enää ihmisillä järkeä ja kohtuullisuuden tajua?

    Käyttäytymisen perusteiden opetus on kodin asia, ei koulun. Mutta, mutta? Ei taida enää onnistua. Vanhemmat eivät uskalla tai halua asettaa jälkikasvulleen mitään rajoja. Niinpä Pirkkalassa saavat kaikki
    puolitoistavuotiaiden vanhemmat ensi syksystä alkaen vanhempanneuvolassa opastusta, miten lapselle sanotaan "ei"?.



    Toinen kansakuntaa puhuttava tapaus on valtion päämiehen nimen päätyminen poliisin rekisteriin. Kysymys ei ole aprillipilasta. Olen ymmärtänyt, että syynä on Putinin esiintyminen venäläisen liivijengin tapaamisissa. Mutta mitä ihmettä KRP:lle kuuluu venäläiset liivijengit. Eikö Suomessa ole ihan tarpeeksi liiviporukkaa rekistereihin? Ja kuka käskee Putinia hengaileen moisten tyyppien kanssa?

    Suurin osa motoristeista on kunnon kansalaisia, vaikka ajaisivatkin kerhon liivit yllä. Samoin kuin koululaista suurin osa on kunnon kansalaisia ja osaavat käyttäytyä koulussa, vaikka olisivat ulkoiselta habitukseltaan mitä tahansa gootin ja punkkarin välillä. Ongelma on nykyisen kaltaisessa hyssyttelevässä ja hyperkorrektissa yhteiskunnassa, jossa tavallisella järjen käytöllä ei enää ole sijaa.

    Kuka tunnistaa alkukuvan alakoululaisen, joka haluaa erottua muista? Ja onnistuu siinä erinomaisesti. Vihje 1: nykyinen erittäin tunnettu ja näkyvä poliitikko.


  • KYLMÄÄ, KYLPYKALJAA JA KIRJOITUKSIA7.4.2013 klo 16:24  Kommentoi (0)

    Tänään ei paista aurinko. En valita, sillä paistetta on riittänyt viikkokaupalla. Kevät antaa vielä odottaa itseään, siitä on pitänyt huolta yöpakkaset. Tänä vuonna ei ole tarvinnut kadehtia Keski-Euroopan kaunista ja lämmintä kevättä. Siellä on ollut päivisin jopa kylmempää kuin meillä. Sikäläiset ihmiset ovat kauhuissaan; miten käy luonnolle, erityisesti viinitarhoissa. Tosin lämpimän kevään katkaiseva takatalvi olisi vielä vahingollisempi. Mutta sitä varten ovat sääpyhimykset (Eisheiligen) Mamertus, Pankratius, Servatius, Bonifatius ja Sophie, joilta pyydetään varjelusta kevään pakkasilta. Huolimatta yökylmistä lumi sulaa, hitaasti, mutta varmasti. Terassi on jo täysin lumeton.


    KYLPYKALJAA
    Olen aina pitänyt tummasta oluesta ja tänä jouluna talon mies toi König Ludwig Dunkel-olutta. Se on tummaa lageria, joka maistuu erinomaiselta. Nimensä olut on saanut Baijerin kuningas Ludwigilta, joka tunnetaan lähinnä satulinnojen rakennuttajana. Kaltenbergin linnan panimo avattiin vuonna 1870 ja nykyisin se on Baijerin prinssin Luitpoldin ja Warsteinerin panimon yhteisyritys.

    Perjantaina talon miehen piti hankkia tuota maistuvaista olutta, jotta voisimme juhlistaa 3G-verkon tuloa maaseudulle ja erityisesti langattoman verkon asennuksen onnistumista ja samalla hyvästellä juhlallisesti Soneran hidas lankayhteys. Ei ollut ollut tuota olutta, niinpä hän ilmoitti hankkineensa toista, jonka nimi oli Badebier. En uskonut kuulemaani, oli oikein katsottava. Totta, se oli kylpyolutta.  Tarkistin vielä Neuzellerin Badebierin sivuilta, mitä kylpyainetta myydään oluena. Kyllä, se on olutta, mutta sitä suositellaan lisättäväksi pari kolme pullollista kylpyveteen. Rentouttaa ja tekee ihmeitä iholle.

    Meillä oli vain kaksi pullollista, joten päätin juoda, en kylpeä. Olut maistui. Sitten tapahtui kummia. Huomasin istuvani nojatuolissa aivan rentona, mikä on hyvin, hyvin harvinaista, ja yleensä kylmät käteni olivat lämmenneet. Luulin mielikuvitukseni tekevän tepposen. Kokeilin toisella pullollisella seuravana iltana; sama tulos.  Badebierin maku on aivan mahtava; mukana on hieman tummaa suklaata ja pähkinää. Erityisesti pidin siitä, että hiilihappoa oli kohtuullisesti ja että se rentouttaa myös juotuna.

    KIRJOITUKSIA
    Huhtikuun 4. päivä viisi vuotta sitten ilmeistyi ensimmäinen blogikirjoitukseni täällä Älypäässä. Siinä pohdin, onko kirjallisuusvisan pelaamisesta hyötyä vai haittaa.  Olin ja olen vieläkin innokas listaaja ja  ensimmäisellä viikolla julkaisin listan lukemieni kirjojen parhaimmistosta. Hyvä kirja kestää monta lukukertaa  ja ne toimivatkin yhtena valintakriteerinä. Tässä lista muuttumattomana: Lukukerrat näkyvät listassa teoksen jälkeen suluissa:

    Linna:Tuntematon sotilas (n.40)
    Linna:Täällä Pohjantähden alla (6)
    Adams:Ruohometsän kansa (5)
    Tolkien:Taru sormusten herrasta (3)
    King:Se (3)
    Heinrich Böll: Wanderer, kommst du nach Spa... (3)
    Siegfried Lenz: Saksantunti (4)
    Patrick Süsskind:Parfyymi (3)
    Waltari: Sinuhe egyptiläinen (5)
    Rowling: Harry Potter ja viisastenkivi (3)


    Ylempi kuva on ensimmäinen kuva jonka sain liitettyä blogiini ja sitten sama nuori nainen viisi vuotta vanhempana.
    Huhtikuun 17. tapahtui jotain riemullista. Sain vihdoinkin kuvat kulkemaan. Tässä kirjoitukseni: Olen hurjan tyytyväinen kun vihdoin äkkäsin, miten kuvat tänne kulkevat, Niiden täytyy olla ensinnäkin tallennettuna jonnekin webiin. Olen tänään luonut itselleni sivut kahteen kuvapankkiin. Ei onnistunut niillä osoitteilla.. Sitten tein omat web-sivut (ohjattuna tietenkin). Ja sieltä sitten löytyi se oikea osoite ja kuvat alkoivat kulkea tänne.

    Lainaan vielä kirjoitustani (20.4.2008): Kirjoitan näitä pikkujuttuja, joita nimitetään blogeiksi. Mitä on blogi? Päiväkirjamerkintä, jota kaikki voivat lukea, jotka sen löytävät? Ei päiväkirja ole muita varten. Oman itsensä korostusta? Ehkä monilla. Minulle blogi on muistiinpanojen, yleisöosastokirjoituksen ja kalenterimerkinnän kombinaatio. Ilman suuria tunteita ja ilman suuria syvämietteitä. Juhani Aho muistaakseni sanoi."Jos haluaa kirjoittaa jostain, täytyy olla, mistä kirjoittaa. Sen yritän pitää mielessäni.  Ehkä näitä blogeja voisi luennehtia uuden ajan lastuiksi.


Älypää tiedottaa

  • Uusi Viisut-visa!

    10.5.2021

    Viime vuonna oli välivuosi Eurovision laulukilpailussa, mutta tänä vuonna viisukansaa taas hemmotellaan! Euroviisujen kunniaksi Älypää julkaisee aivan uuden Viisut-visan, josta löytyy niin Suomen edustajia Laila Kinnusesta Blind Channeliin kuin myös kansainvälisiä euroviisuhittejä. Laitetaan kisakatsomot ajoissa kuntoon ja virittäydytään tunnelmaan Viisut-visan myötä!

  • Hyvää pääsiäistä!

    2.4.2021

    Pääsiäisherkkuja notkuva pöytä, tipuilla ja pupuilla koristeltu koti, muutaman päivän loma ja Älypään Pääsiäisvisa, niistä on mukava pääsiäisaika tehty! Hyvää pääsiäistä kaikille Älypään pelaajille!

  • Radoilla haetaan nyt uutta F1-mestaria. Muistatko sinä vanhat?

    26.3.2021

    Formula 1 -kausi alkaa viikonloppuna Bahrainissa ja päättyy joulukuussa kisattavaan Abu Dhabin Grand Prix'hin. Pitkä ja jännittävä kausi on siis edessä. Formula 1 -visaamme olemme päivittäneet rutkasti uusia kysymyksiä tulevasta kaudesta, kuskeista ja talleista. Käy kokeilemassa pääsetkö top-listalla paalupaikalle!

Lue lisää tiedotteita