Blogi - unimuori - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pohdiskelua

Blogi aloitettu: 5.2.2009
Blogimerkintöjä: 9 kpl
Avainsanat: luonto,ihmiset,koira,opiskelu,tieto,vapaa-aika,työ kpl

• Jo yli puoli vuotta...26.12.2009 klo 23:17  Kommentoi (0)

  ... nimittäin siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Jostain syystä vain ei ole tarinaa syntynyt, ja välillä olen jo koko Älypään unohtanutkin. Tulipahan tänäiltana mieleeni katsoa, mitä tänne kuuluu. Paljon on ulkoasu kesästä muuttunut. Raikkaan näköinen on, mutta menee näköjään jonkin aikaa ennen kuin täältä löytää hakemansa.

  Tottumus on toinen luonto sivustojen toimintojenkin suhteen. Kun on oppinut tietyllä tavalla toimivaan sivustoon ja linkit yhtäkkiä ovatkin eri paikoissa ja erinäköisiä, ei "vanha" oikein tahdo pysyä kärryillä. Mutta mikäs tässä, kun kerran ei kiireitä ole. Etsitään ja tutkitaan...

  Joulukin se tuli, ja viimeisiään vetelee taas tältä erää. Ei olisi pari viikkoa sitten uskonut, että saamme vuoden suurinta juhlaa viettää sittenkin rapsakassa pakkassäässä valkoisten hankien keskellä.

  Koiralle on tiedossa taas hermoja raastava loppuviikko, kun uudenvuoden raketit paukkuvat ympärillä. Onneksi tätä ei ole kuin kerran vuodessa. Sitten alkaakin liukuminen kevääseen, valoon ja lämpöön  :)

  Kun en tiedä, milloin tulen seuraavan kerran käyneeksi täällä, toivotan kaikille Älypään ystäville Oikein Hyvää ja Onnekasta Uutta Vuotta!

  ---

• Taas on yhdet vaalit käyty14.6.2009 klo 22:26  Kommentoi (0)

  Juu, kyllä, kävin äänestämässä. Jopa jo ennakkoon, kun *eihän sitä koskaan tiedä, milloin kuolee*  :D  Siis ihan vain varmuuden vuoksi. Sitä paitsi olen äänestänyt ennakkoon niin kauan kuin siihen on ollut mahdollisuus. Tällä kertaa olin vielä lähdössä viikon lomareissulle, joka osui äänestysviikonlopun kahden puolen.
  
  Mutta , mutta... Milloinkaan aikaisemmin minulle ei ole ollut näin vaikea valita ehdokasta, joka olisi ääneni arvoinen. Sitäkin suuremmalla syyllä ihmettelen kovasti näiden tämänkertaisten vaalien ääniharavien saamia kannatuslukuja. Mitä heillä oli tarjota? Sujuva supliikki ja kyky kerätä sääli-, myötätunto- ja "kun se on niiiin suloinen"- pisteitä. Huh! Ja anteeksi Te, jotka äänestitte tarkoittamiani henkilöitä - tiedätte kyllä, keitä...
  
  Tietenkin valinta on henkilökohtainen, mutta mielestäni mepiltä pitää odottaa ainakin sujuvaa kielitaitoa EU:ssa yleisimmin käytettyjen kielien osalta. Ei siellä käytäväkeskusteluissa, missä käytännössä päätökset pohjustetaan, ole tulkkeja käytettävissä. Hyvä olisi myös olla kansainvälisiä suhteita valmiiksi. Todennäköisesti silloin olisi paremmat mahdollisuudet tuoda Suomen kannalta tärkeitä asioita uskottavammin esille.
  
  Ja "parasta" tietysti ovat nämä untuvikot, jotka lähtevät soitellen sotaan: Heillä ei ole mitään käsitystä, miten raskasta edestakainen matkustaminen on. Vaikka lento ei kestäisi kuin pari tuntia, matka-aikaa lisäävät liityntäliikenne molemmissa päissä, koneiden vaihtojen odottelut, turvatarkastukset lentokentillä, jne. Kyllä - mepitkin joutuvat niihin! Olen vahvasti sitä mieltä (täysin henkilökohtainen mielipide!), että mepin hommien kunnollinen hoitaminen ei juuri jätä aikaa eikä energiaa muihin luottamustoimiin. Ainakaan, jos yhdenkään näistä tehtävistä aikoo hoitaa kunnialla, eli äänestäjien odottamalla tavalla. Brysselissä ei riitä, että kirjaudut paikallaolevaksi. Siellä on tehtävä töitä. Ja mitä pienempi maa, sen enemmän työtä on.
  
  Toivon kuitenkin, ettei ääneni mennyt hukkaan. Ai niin, siitä tulikin mieleeni: Entä jos kaikki nyt nukkuneet olisivat käyneet kertomassa, että sopivia ehdokkaita ei ollut? Tarkoitan, että äänestysprosentti olisi saatu jonnekin 95-100:n tuntumaan, mutta nyt nukkuneiden, eli n. 60%:n äänestysliput olisivat olleetkin tyhjiä! Siinä sitä olisikin ollut pähkäilemistä asiantuntijoilla. Miten mielenkiintoisia arvioita (lue:arvailuja) nämä olisivatkaan lehtien palstoilla, ajankohtaisohjelmissa, kotisivuillaan, blogeissaan, jne esitelleet... Harmi, että nukkuneet jäivät nukkuneiksi  ;D
  
  Lue blogiani PointBlog.fi:ssä
  

   

  ---

• Kevään hurmiossa9.5.2009 klo 19:18  Kommentoi (0)

  Kevään lapsena olen nautiskellut päivittäisestä lenkkeilystä koirani kanssa. Jokainen päivä on tuonut tullessaan muutoksia niin maastossa kuin eläinmaailmassakin. Olemme karvakuonon kanssa seurailleet lumien sulamista, jäiden lähtöä, vesilintujen saapumista, viitasammakoiden heräämistä, rastaiden reviiritaisteluja, kimalaisen lentoa, perhosten balettia... Kevätaamu ja -ilta ovat täynnä sirkutusta, huhuilua, liverrystä, rummun päristystä, raakkumista, kirkumista, narskutusta, kilkatusta...
  
  On aivan uskomatonta, miten monenlaista ääntelyä peipot, tikat, pöllöt, joutsenet, kurjet, telkät, rastaat, töyhtöhyypät, sorsat, kaulushaikarat, kivitaskut, varpuset, naakat, ynnä muut saavatkaan aikaan. Illan hiljennyttyä ihmisten aiheuttamasta melusta konsertti on suorastaan huumaava. Toivoisin niin tunnistavani useampia lintuja äänten perusteella. Olisi mukava kulkiessa seurailla niitäkin lajeja, joita yleensä ei näe.
  
  Tänään olemme saaneet kaivattua lämmintä rauhallista sadetta. Arasti hiirenkorvalla olevat koivut varmaan roihahtavat vihreiksi parissa päivässä ellei tule yöpakkasia. Ja nurmikot nousevat kasvuun. Kukkia - muitakin kuin leskenlehtiä -  alkaa ilmaantua näkyviin. Ah onnea! Kesä tulee :)
  
  Lue blogiani PointBlog.fi:ssä
  

  ---

• Heitteillejättö Hyvinvointi-Suomessa2.5.2009 klo 11:22  Kommentoi (1)

  Tässä vuoden verran tilannetta seurailtuani olen tullut siihen tulokseen, että eläimillä on paljon parempi ja tiukempi suojelulaki kuin ihmisillä:
  
  Kerrostalossa asuu iäkäs alkoholisoitunut mies. Jo kauan sitten hän on menettänyt kyvyn huolehtia itsestään saati asunnostaan. Alkoholistikaverit pitävät hänet juomissa, ja muistaessaan myös ruoissa, kun saavat häneltä rahaa ostoksiin. Samalla heillä on talvellakin lämmin paikka, missä kokoontua. Ajoittain mies on niin huonossa kunnossa, ettei pääse edes vessaan. Pesulla hän ei liene käynyt kuukausiin, vaikka laskee alleen niin isommat kuin pienemmät tarpeensa. Ainakaan yhtä pitkään aikaan tuskin on vaatteitakaan vaihdettu. Joka ei ole kokenut, ei osaa edes kuvitella, miten kamalalle ihminen VOI haista. Olen tavannut hänet kerran asuntonsa ulkopuolella.
  
  Postiluukusta mätänevän ruumiin haju tunkeutuu porraskäytävään ja ilmastointikanavia myöten myös naapuriasuntoihin. Huonekaluja ei enää ole kuin vanha patja lattialla. Jos joku pitäisi lemmikkiä - kissaa, koiraa, tm. - vastaavissa oloissa, hänelle rapsahtaisi sakko eläinrääkkäyksestä ja todennäköisesti eläimenpitokielto ainakin joksikin aikaa. Mitä tapahtuu hyvinvointiyhteiskunnassa?
  
  Naapurien kutsusta paikalla ovat käyneet poliisit (kun epäilivät ihmisen jo kuolleen), sosiaalihoitaja, ambulanssi useamman kerran, terveystarkastaja, isännöisijä... Toimenpiteet? Poliisi: elossa, ei kuulu meille. Isännöitsijä: Kehoitus siivota asunto. Sosiaalihoitaja: Toimitus terveyskeskukseen, ukon pesu, puhtaat vaatteet - ja palautus asuntoon. Ambulanssimiehistö: "Parhaimmillaan" toimitus terveyskeskukseen pesulle ja saamaan puhtaat vaatteet, jonka jälkeen palautus asuntoon. "Pahimmillaan" verenpaineen mittaus ja jättäminen asuntoon jatkamaan hidasta kuolemaa. Terveystarkastaja: Porraskäytävän ilmastointiventtiilin ruuvaus isommalle ja lupaus huoneistotuuletuksen säätämisestä jatkuvaksi (nyt vain ns. ruoanlaittoaikoina pari tuntia).
  
  Kaikkien - talon asukkaiden, omaisten ja viranomaisten - tiedossa on ettei mies kykene huolehtimaan itsestään. Kukaan ei kuitenkaan tee mitään. Miksi? Talon asukkaat eivät voi kuin valittaa asiasta vuokranantajalle, jota asia ei kiinnosta niin kauan kuin vuokra maksetaan. Omaisia ei voisi vähempää kiinnostaa, koska toivo tämän ihmisen suhteen on ajat sitten kuollut ja pikemminkin hänen olemassolonsa mieluummin unohdetaan. Se lienee helppoakin, kun sukulaiset asuvat melkein toisella puolella Suomea. Entäpä sitten ihmispolon viimeinen toivo - viranomaiset? Yksilön itsemääräämisoikeus on maassamme niin vahva, että kun hän kykenee sanomaan ei ehdotettuun siirtoon valvottuun ympäristöön ja huolenpidon ulottuville, häntä ei voida viedä asunnostaan minnekään hoitoon. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta tarkistaa miehen henkistä tilaa, mikä todennäköisesti osoittaisi hänen olevan kyvytön pitämään enää huolta itsestään. Näin tämä tulee yheiskunnalle (=valtio ja kunta =me) halvemmaksi. Säästyyhän sekin laitospaikka.
  
  Minun mielestäni kyseessä ei enää ole ihmisen oikeus määrätä itsestään vaan julma heitteillejättö, jolle tavallinen ihminen ei voi tehdä mitään vaan vain seurata sivusta järkyttyneenä.
  
  
  http://www.pointblog.fi/?go=tuittuli

  ---

• Kevätkö lienee syypää29.3.2009 klo 22:13  Kommentoi (0)

  Ihmeellisesti vain päivän pidentyessä alkavat ihmisten puheet kääntyä paitsi puutarhanhoitoon (koska "vain puutarhanhoito on tärkeää") myös ihmissuhteisiin. Tarkemmin sanottuna miesten ja naisten välisiin suhteisiin tai niiden puutteeseen. Siinä ei tietenkään ole mitään pahaa - päinvastoin!
  
  Onnellisia ne, joilla näinä aikoina on vakinainen kumppani. Kuulopuheiden mukaan ainakin joka toinen etsii sitä oikeaa. Tämä koskee tasapuolisesti niin miehiä kuin naisiakin. Ollaan haku päällä joko jo, vielä tai taas. Erilaiset treffipalstat rahastavat yksinäisiä sydämiä, jotka etsivät sitä toista puoliskoaan. Kummallista vain on se, että tämän toisen pitäisi olla määrämittainen niin pituudeltaan (iso), iältään (pieni) kuin leveydeltäänkin (lähes olematon), lihakset treenatut, mieluimmin muodinmukaisesti pukeutuva, kaunis/komea, tai ainakin nuorelta näyttävä, lähes kaikkea harrastava, toisinaan työpaikallakin käyvä ja korkeasti koulutettu, hyvin tai mieluummin erittäin hyvin ansaitseva ihmemies tai -nainen. Korvien välissä olevalla tiedolla, taidolla ja tunne-elämällä ei niinkään näyttäisi olevan merkitystä. Mistä tällaisia löytää? Elokuvista, tv-sarjoista, muotilehdistä, missikisoista...
  
  Mistähän löytyisi niitä tavallisia, omilla aivoillaan asioita pohtivia kaltaistaan etsiviä ihmisiä. Sellaista foorumia ei vielä ole vastaan tullut, kun olen näitä palstoja ihan mielenkiinnosta selaillut.
  
  Käytännössä kaikille sivustoille pääsee ilmaiseksi sisään "seinäkoristeeksi" kuin ennenvanhaan tanssilavoille konsanaan. Mutta heti kun haluaisi jonkun tulevan hakemaan tanssiin tai peräti itse hakea mieluista partneria tutustuakseen tähän lähemmin, alkaa tulla vaatimuksia euromääräisinä. Ilmaiseksi saa katsoa mutta ei koskea. Raakaa rahastamista rakkaudennälkäisten ihmisten kustannuksella. Ja koska näitä palstoja, tai ainakin niiden mainoksia tulee koko ajan lisää, kyseessä on ilmiselvästi tuottava bisnes. Kun bisnes kasvaa, säännöt kovenevat. Ja asiakas maksaa. Maksaa mistä? Unikuvista, haaveista, mahdottomista toiveista.
  
  Eiväthän elävät ihmiset kai kuitenkaan ole pelkkiä mittojen mukaan tehtyjä mallinukkeja, jotka sisäänrakennetun nauhurin tavoin toistelevat "omistajansa" puheita ja mielipiteitä - mikäli niitä edes on. Sillä jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että ei näiltä palstoilta ihmisiä etsitä vaan edustavaa kumppania, jota kehtaa näyttää kavereille ja esimiehille.
  
  Aurinkoista kevättä!
  
  http://www.pointblog.fi/?go=tuittuli

  ---

• Lusikka tähänkin soppaan7.3.2009 klo 20:29  Kommentoi (0)

  Eläkeiän nosto tuntuu kuumentavan tunteita aidan molemmilla puolilla. Suurin ihmetyksen aiheeni on, että KUKAAN - ainakaan minun tietääkseni - ei ole asettanut kysymystä: Milloin NUORET pääsevät töihin, kun eläkeikäisiä, väsyneitä, sairaita, vuosikymmeniä työssä olleita ihmisiä ei päästetä pois alta?
  
  Työttömyysluvutkin saattaisivat kaunistua, kun työelämässä panoksensa antaneet päästettäisiin viettämään eläkepäiviä ja tilalle otettaisiin nuoria innokkaita tekijöitä. Sen sijaan monet nuoret tällä hetkellä kulkevat kädet taskuissa nyrkkiin puristettuina ja ajankulukseen ja pahaa oloa purkaakseen juopottelevat, rikkovat paikkoja ja pahimmillaan tappavat toisiaan. Ei hyvältä näytä.
  
  Kuka sitten tekee työt, kun eläkkeelle pääsemätön vanha kaarti kuolee pois, eikä uusia tekijöitä ole koulutettu eikä totutettu säännölliseen työntekoon? Ulkomailta tuotu työvoima? Tuodaanko heitä tarpeeksi elättämään kokonainen työn teosta vieraantunut sukupolvi? Ihanko varmasti? Tuleeko heitä tarpeeksi? Entä kuka heidän eläkkeensä joskus maksaa? Uudet ulkomailta tuodut vierastyöläiset?
  
  Jatketaan näin, ja voimme sanoa hyvästit suomalaiselle yhteiskunnalle sellaisena kuin sen nyt tunnemme. Suomesta tulee kansojen sulatusuuni kuin Amerikasta konsanaan. Ei minulla ole mitään ulkomaalaisia vastaan. Tuntuu vain surulliselta ajatella, että isovanhempamme aikoinaan kärsivät aivan turhaan sodan julmuudet ja puutteen, kun maamme kuitenkin ajautuu vierasmaalaisten käsiin. Ja vielä vapaasta tahdosta. Ei paljon kunniavelka tunnu. Mutta minkäs sille...
  
  
  
  Lue blogiani PointBlog.fi:ssä

  ---

• Mitähän tapahtuisi...4.3.2009 klo 22:58  Kommentoi (0)

  Kiertelin tänään sattuneesta syystä vähän useammassa kaupassa. Näyttää siltä, että Pääsiäinen on tulossa. Ruokakauppojen kylmätiskeihin on ilmaantunut mämmiä. Varma Pääsiäisen ennusmerkki.
  Ruokakauppojen lisäksi muihinkin elintarvikkeita muodossa tai toisessa myyviin liikkeisiin ja kioskeihin on ilmaantunut Pääsiäismunia. Varma Pääsiäisen ennusmerkki.
  Ruokakauppojen ja kioskien lisäksi myös erikoistavarakauppoihin on ilmaantunut Pääsiäiskoristeita. Varma Pääsiäisen ennusmerkki.
  
  Itse asiassa juuri nuo koristeet saivat ajatukseni kiertymään ihan vinoon. Lähes kaikissa niissä on erivärisiä höyheniä. Mistä voin tietää, ettei juuri siinä minua eniten viehättävässä huiskassa tai muussa koristeessa ole elävältä kynittyjen lintujen höyheniä? En varmasti mistään. Siksi päätin, etten aio ostaa yhtään ainoaa tuotetta, jossa on höyheniä, onpa kyseesä Pääsiäiskoriste, höyhentyyny, untuvamakuupussi, untuvatakki, tai mikä tahansa vastaava tuote.

  Vain jos myyjä kykenee esittämään luotettavat todisteet siitä, että kynityt linnut ovat olleet kuolleita luovuttaessaan pehmeän lämmöneristeensä, saatan tuotteen ostaa. En tietenkään voi vaatia, että kukaan muu noudattaa esimerkkiäni. Tuli vain mieleeni, että entäpä jos käyttäisimme hyväksemme netin mahdollisuuksia nopeaan ja tehokkaaseen tiedon levittämiseen.

  Kielitaitoiset ihmiset voisivat kavereidensa lisäksi innostaa kansainvälisiäkin tuttavuuksiaan boikotoimaan untuva-, höyhen- ja sulkatuotteita kunnes lintujen järjestelmällinen kiduttaminen (jopa neljä kynintää ennen tappamista = nelinkertainen "sato") loppuu - todistetusti. Olisi todella kiinnostavaa nähdä, miten nopeasti isot untuvaisia tuotteita valmist(utt)avat ja markkinoivat yritykset joutuisivat reagoimaan painostuksen alla. Ja palkintona olisi tietenkin se, että lintujen kidutus loppuisi.
  
  Okei, okei, kidutetaanhan ihmisiäkin, ja toisia kuolee nälkään, ja... Onhan maailma epäkohtia täynnä. Mutta koska en voi vaikuttaa niihin kaikkiin, ajattelin tuoda nämä tänään heränneet ajatukseni esiin tällä foorumilla. Parempi korjata edes yksi asia kuin ei yhtään asiaa. Enkä minä tätäkään asiaa yksin pysty korjaamaan. Mutta ehkä joukkovoima voisi sen tehdä. Tämähän voisi olla vaikka harjoitus jonkin isomman asian muuttamiseen.
  
  
  http://www.pointblog.fi/?go=tuittuli
  

  ---

• Koiran elämää14.2.2009 klo 19:38  Kommentoi (0)

  Kyllä karvakuonoa nyt potuttaa:
  "Emäntä oli niin hölmö, että astui toissailtana lenkillä käydessämme jalkansa sohjon jäljiltä kovettuneeseen jalanjälkeen. Sen jälkeen en olekaan kunnon lenkille päässyt. Se vain nilkuttaa hissukseen vaikka kuinka yritän kiskoa sitä perässäni - ja välillä oikein komennan vauhtia kinttuihin. On siinä se hyvä puoli kuitenkin, että nyt se antaa minun rauhassa kaivella ja metsästää myyriä, eikä ole koko ajan kiskomassa pois herkullisen makupalan ääreltä. Ja vaikken makupalaa kiinni saisikaan, onhan metsästämisessä oma viehätyksensä. Aika kuluu, ja tulee harjoitettua haju- ja kuuloaistia. Ja aina toisinaan saalistus jopa onnistuu. Sitä en kyllä ymmärrä, että emäntä ei koskaan anna minun syödä omaa saalistani vaan ottaa sen pois. Samalla se mutisee jotain epämääräistä myrkyistä, joita saalis on saattanut syödä. Mitä ihmeen myrkkyjä? Saalis on saalis. Metsästäisi itse omat myyränsä. Mutta muuten se kyllä on ihan mukava, antaa makupalojakin, kun osaan sen mielestä tehdä jotain oikein. Ja kyllä me yleensä olemme sen kanssa käyneet päivän mittaan pitemmillä lenkeillä pari-kolme kertaa päivässä. Toivottavasti sen jalka paranee, että pääsemme taas normaaliin päivärytmiin."
  
  Lue blogiani PointBlog.fi:ssä

  ---

• Aloitetaan alusta5.2.2009 klo 20:54  Kommentoi (0)

  Tämä on ensimmäinen blogimerkintäni täällä. Olen harjoitellut kirjoittamista PointBlogissa, jossa keräilen pisteitä ostos"matkoja" varten. Siellä pitämääni blogia voit halutessasi käydä lukemassa linkistä:Lue blogiani PointBlog.fi:ssä
  
  Mitään ihmeellistä sisältöä näissä kirjoitelmissani ei ole, mutta ehkä silloin tällöin jotain hauskaa tai ajattelemisen aihetta. Mielelläni otan myös vastaan kommentteja.
  
  Minulla on seuranani tuollainen pystykorva, jonka löysin rescue-sivuston kautta Helsingistä pari vuotta sitten. Pirteä seitsenvuotias tyttö olisi joutunut ilmeisesti piikille muuten. Kertoilen tekemisistämme ja sattumuksista säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen kamalan laiska lähtemään lenkille, mutta karvakuononi pitää minut liikkeessä. Ja kun kaupunkilaiskoira on joutunut sopeutumaan maalaiselämään pienen kunnan kirkonkylällä, on siitä tietenkin seurannut kaikenlaista hauskaa ja vähemmän hauskaa.
  
  Suurin ilon aihe tänään on karvakuonon mielestä ollut kieriskely päivän aikana sataneessa uudessa lumessa. Suurin mielipahan aihe puolestaan nuo peijakkaan pikkulinnut, jotka lintulaudalta pujahtavat piikkisen pensasaidan suojiin hampaiden ulottuvilta. Lintulaudalla muuten on ollutkin vilskettä aamun sarastuksesta illankajoon - siis päivä päivältä pidempään. Ja tänään ovat talitiaiset jo viritelleet ääniään ti-ti-tyyn tahdissa.
  
  Lisää seuraavalla kerralla :)

  ---