Älypää Pelit

Olipa kerran Mies joka meni metsään. Marjoja poimimaan päätynyt oli miekkonen tää. Aikansa varvikossa konttailtuaan mustikassa oli nenänpää. Vaan asustipa saloilla noilla muuan erakko oudon moinen. Liekö tuo ihminen lainkaan vaiko loinen. Tiirasi marjamiestä takaa puskan. Ajatteli mielessään ummetuksen tuskan. Ryntäsi kimppuun miehen kankun. Pökkäsi pesään tuhdin lankun. Mies tuosta huusi "Nytten mä suutun!" "Häivytkös siitä tai nuohoan sinunkin luukun!" Sattui siis näin kesällä kerran. Aikoihin noihin kun tapasi Paula sen Koivuniemen-Herran.

Kesäkuuta kohti käymme mielin kirkkain.
Soi korvissamme sirinä kaukainen tuo heinäsirkkain.
Pellon laidassa pian lehmä tuo ruohoa taas syö.
Maajussi talikkonsa jälleen paskatunkioon lyö.
Ei päällään mies pololla ole paitaa lain.
Myös mieleltänsä järkkyneen kuvan hänestä mie sain.
Ei tiluksiltaan naista löydy laisinkaan.
Siis tyytyminen on hänen jälleen vasikkaan.
Nyt taitaa jäädä kirnuamatta kokonansa voi.
Kun navetasta syntisestä kiimahuudot soi.