Älypää Pelit

Hyväilen ja suukotan hymyn huulillesi,
auringon kirkkaana loistamaan silmistäsi

tuiverran kesätuulena pörröttäen hiuksiasi
perhosena kevein siivin hipaisten poskiasi

luoksesi tullen yli vihreän nurmen,
laulan, tanssin ja villisti juoksen

katso, armaani kaikkea vihreyttä tätä
tule mukaan, nautitaan ja iloitaan keväästä.

Pölyiseen ikkunaan ikävöiden,
piirsin sormella sydämen.

Tänään aurinko huomasi sen,
loi siihen kultaisen kehyksen.

Soittelet sormillasi minua,
värähtelen hiljaa.

Soitat säveltä rakkauden.

hyväile minua,
kuin ei kukaan ennen,

anna kätesi lipua
sääriäni hyväillen
lanteitani tunnustellen,
rintaani vasten leväten

tule ja rakasta minua
ennen kuin olen mennyt

meren sylistä nousen,
vaahdon keskeltä
astelen luoksesi

rannan hiekka polttaa,
silti kuumempi on katseesi,
joka minua seuraa

ojennat kätesi,
ja vedät luoksesi,
ihan lähelle

ihollani tunnen lämmön,
joka sinusta huokuu,
kaulallani kiihkeän hengityksesi

huultesi hyväily
juovuttaa minut,
huumaa pääni

meri huokaa laineillaan
meidän kanssamme,
aamun tavoittaessa kaksi rakastavaa

Rakkaani,

suutelen hymyn huulillesi,

auringon loisteen silmiisi,

hyväilen kesätuulen ihollesi

perhosen hipaisun poskellesi,

ja laulan ja tanssin sinulle,
alkua suloisen kesän..

Tunnetko
huulteni hyvästit
vartalollasi.

Näetkö,
kuinka silmiesi mereen
haluaisin hukkua

Kuuletko,
miten sydämeni
sinua yhä anoo

Tule, ota syliin.

Suutele pisarat poskiltani,
ollaan hetki hiljaa.

Satakieli laulaa vielä kerran,
meille.

Kuin hiekka, joka valuu sormien välistä,

kuluvat elämäni päivät edestäni pois.

Osaisinpa käyttää jäljellä olevat niin,

ettei viimeinen mietteeni olisi,

etten tarpeeksi osannut arvostaa,

noita minulle annettuja päiviä.

"Rakkaus on kuin lintu, joka toivoo tulevansa vangituksi, muttei haavoitetuksi."

- Kahlil Gibran -

Yksin voimme niin vähän. Yhdessä voimme niin paljon.  

- Helen Keller -