Älypää Pelit

Kaikille pelaajille railakasta vappua !

http://www.lintukoto.net/muut/sytyta_kynttila/

Enkeli luokse tuli salaa, nakerrellen suklaapalaa.
Surua, murhetta poistaen, suklaatansa jaellen.
Ota siitä ystävä, nautiskellaan yhdessä !
Vietetään mukava viikonloppu, pois kaikki turha kiire, hoppu.



 

Eräänä päivänä keskellä kaupunkia seisoi nuori mies ja ilmoitti, että hänellä on laakson kaunein sydän.

Suuri joukko ihmisiä kerääntyi ihailemaan hänen sydäntään, sillä se oli täydellinen. Siinä ei ollut yhtään

naarmua tai virhettä. "Aivan niin", ihmiset sanoivat, "se on todellakin kaunein koskaan näkemämme

sydän." Siitäpä nuori mies ylpistyi ja alkoi kerskailla yhä äänekkäämmin. Yhtäkkiä väkijoukon eteen

ilmestyi vanha mies, joka sanoi: "Mutta eihän se ole läheskään niin kaunis, kuin minun sydämeni." Nuori

mies katseli ihmisjoukon kanssa vanhan miehen sydäntä. Se kyllä sykki voimakkaasti, mutta se oli

täynnä arpia. Siitä oli poistettu kappaleita ja toisia oli pantu tilalle. Ne eivät olleet oikein sopivan

kokoisia, niin että sydämessä oli useita rosoisia ja teräviä reunoja. Joissakin kohdissa oli suorastaan

kuoppia, koska niistä puuttui palasia. Ihmisjoukko oli ymmällään. Kuinka mies saattoi pitää tällaista

sydäntä kauniimpana?

Nuori mies tarkasteli vanhan miehen sydäntä ja nauroi nähedessään, millaisessa kunnossa se oli. "Lasket

varmasti leikkiä," hän sanoi. "katso nyt minun sydäntäni. Se on täydellinen, mutta sinun sydämesi on

vain arpinen möykky." "Niinpä niin," sanoi vanha mies, "sinun sydämesi on kyllä täydellinen, mutta en ikinä

vaihtaisi omaani siihen. Katsohan, jokainen arpi on merkki rakastamastani ihmisestä. Repäisen irti palan

sydämestäni ja annan sen hänelle ja hän antaa minulle sopivan palan omastaan. Nämä palat eivät

tietenkään ole aivan samankokoisia, joten sydämeni reunat eivät ole tasaisia. Vaalin niitä kuitenkin hellästi,

koska ne kertovat keskinäisestä rakkaudestamme. Joskus on käynyt niin, että annettuani palan omasta

sydämestäni, en olekaan saanut mitään tilalle. Siksi sydämessäni on kuoppia. Rakastamisessa on riskinsä.

Kuopat ovat kyllä kipeitä kuin avoimet haavat, mutta ne muistuttavat minua näitä ihmisiä kohtaan

tuntemastani rakkaudesta. Ehkä he joskus palaavat ja täyttävät sydämeni kuopat. Ymmärrätkö nyt,

mitä todellinen kauneus on?"

Nuori mies oli vaiti ja kyynelet valuivat pitkin hänen poskiaan. Hän meni vanhan miehen luokse, tarttui

nuoreen ja kauniiseen sydämeensä ja repäisi siitä palan irti. Vapisevin käsin hän antoi sen vanhalle

miehelle.

Vanha mies otti lahjan vastaan ja laittoi sen sydämeensä. Sitten hän otti palan vanhasta, arpisesta

sydämestään ja asetti sen nuoren miehen sydämeen irtirepäistyn palan paikalle. Se sopi kuoppaan,

joskaan ei aivan täydellisesti. Reunat jäivät hieman rosoisiksi. Nuori mies katsahti sydämeensä.

Se ei enää ollut täydellinen, mutta se oli nyt kauniimpi kuin koskaan ennen.

Vaiti on, hän pimeässä miettii tulevaa.
Niin voimaton on tuuli,joka purtta kuljettaa.
Hän joka päivä toivoo,että saisi eksymään,
tuon erään joka varmasti saa kaiken särkymään.

Vaiti on,on pimeässä aikaa itselleen.
Suunnaton tuska joka maalaa sydämeen.
Hän päivät raataa työssä,tekee mitä pyydetään
ja iltaisin tuo vaatii ihmettä ei vähempää.

  Unelmissaan uskoo että joskus lentää pois,
  kunpa höyhenensä siipiin pian liimata hän vois

  Unelmissaan tietää et on oikee enkeli,
  mutta eksyi reitillänsä ja väärän valitsi

  Totuuden tietää, vain se on tärkeää

Katselee kun nukkuu pahan alku juurineen
Katselee ja tietää tuo on väärä ihminen
Kun ymmärrä ei miksei tyytyväinen ole hän
Ei ymmärrä ett kahlinnut on toisen elämän

Kun iltaisin, yksin jään, sua mä silloin mietin.
En ymmärtää voi, miksi lähdin pois.
Mä parhaimman, vuoden sun, kanssas kahden vietin,
mut uudelleen taas kaiken alkaa vois.

Pyydä vain, mä lennän niin kuin siivin.
Halki yön ja heräät suudelmaan.
Vuoteeseen, sun vierees hiljaa hiivin.
Siihen jään, en lähde milloinkaan.


Mä saapuisin, jos mä vain tulla uskaltaisin.
Mä siitä öin ja päivin unta nään
Ja haaveilen, kuinka taas, kanssas olla saisin
ja kainaloon sä painat jälleen pään.

Pyydä vain, mä lennän niin kuin siivin.
Halki yön ja heräät suudelmaan.
Vuoteeseen, sun vierees hiljaa hiivin.
Siihen jään, en lähde milloinkaan.

Illalla istun tähden alla,
valoa paljon,kaikkialla.
Tähteä katson,kuinka se lentää,
aatoksin luoksesi mieleni entää.

Hiljaa istun,käteni liitän
tähdille laulan,sinusta kiitän.
Jokaiseen tähteen onnea toivon,
luoksesi kulkevan toiveeni tahdon.

Tähtenä liidän luoksesi tulla,
katseesi nähdä,äänesi kuulla.
Kauas on kulkenut kummankin aika,
polkuja sitoo muistojen taika