Blogi - Selene1 - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: tunnetiloja

Blogi aloitettu: 25.10.2009
Blogimerkintöjä: 10 kpl
Avainsanat: omat ja lainatut kpl

• Jo joutui armas aika..5.6.2010 klo 12:35  Kommentoi (0)

  

  ---

• MERKINTÄ4.2.2010 klo 21:25  Kommentoi (0)

  Silmät kuulaat kuvastivat puitten piirin, vetten alat, mesikämmen, näkki lähteen samaan katsoi kiintotähteen.

  Putosi tähti, vihan viiniä maljamme läikkyi. Meret, järvet ja virrat myrkytettyinä säikkyi.

  -hj-

  ---

• KYLLÄINEN4.2.2010 klo 19:59  Kommentoi (0)

      ✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰ 

  Kuulehan: viime yönä, kun odotin unta, kenties olin nälkäinen hiukan ja vähän yksin, aivan harkitsematta yötaivasta nuolinja muutaman tähden söin. Nukuin pitkään sitten 
  On olo vieläkin vain unenkylläinen, tyyni. 

  -HJ- 

      ✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰✰

  ---

• VALITEN4.2.2010 klo 19:49  Kommentoi (0)

       ✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮

  Tiirikkaa voi kyllä käyttää tieten, tahtoen, avata lukot ovien, jos sanan avaimen on löytänyt.

  Vaan valiten ui helmenpyytäjät. 

  Ei joka huoneen seinät täällä helmiäistä lie, ei asukkailla kaikilla niin kivuntäysi tie, se että luokseen vetäisi

  kuorien murtajan.

        ✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮✮

  ---

• ARVOITUS29.11.2009 klo 19:20  Kommentoi (5)

  Jos joku kenties osuisi tänne, esitän arvoituksen:

  Mikä liittää yhteen seuraavat sanat ja mitä ne tarkoittavat? Älä lunttaa, yritä arvata..

  Domini

  humiliationis

  glorificationis

  spiritualis

  sanctificationis

  Luvassa hienot virtuaaliset palkinnot!

         

  Tässä sitten vastaukset:

  Domini = Herran tuleminen

  humiliationis = nöyrtyminen

  glorificationis = kunnia

  spiritualis = henki

  sanctificationis = pyhä

  t.s. ne ovat eri adventtien teemoja.

  Lupasin palkinnot, ja ensimmäinen palkinto heti menee jakoon..

  1.palkintona esitän pari säkeistöä adventtivirrestä:

  Te laaksot, notkot, nouskaa,
  te vuoret, vaipukaa!
  Jumalan kansan toivo
  nyt täyttymyksen saa.
  Hän saapuu, kuninkaamme
  ja rauhanruhtinaamme.
  Siunattu olkoon hän,
  ken meille tuo elämän.

  Ei saavu mahtavasti
  hän joukoin korskehin,
  vaan vastustajat kaikki
  hän kaataa kuitenkin.
  Hän voittaa kärsimällä,
  on Hengen miekka hällä.
  Siunattu olkoon hän,
  ken meille tuo elämän.

  KIITOS OSALLISTUMISESTA!

  
  

  
  

   

  ---

• Olisi vielä22.11.2009 klo 08:44  Kommentoi (0)

  mutta minulla olisi vielä olisi vielä jotakin sanottavaa kukkivista narsissipelloista esimerkiksi iltatuulessa pelokkaasti liehuvista vuoriruohoista vuorista ja joesta taivaasta ja maasta meristä valtamerten alla vääntelehtivistä tulivuorista rakkauden äärettömästä päiväntasauksesta  kuin myös aika väsyy niin kuin puro jos hirvi sammuttaa siinä janonsa tarkoitan meidän yhteisestä asiastamme ihmiskunnan nimissä olisi vielä kenties olisi vielä

  -Sandor Kanyadi-

  I'm yours - Jason Mraz

  ---

• MIEHEN PÄIVÄNÄ8.11.2009 klo 08:11  Kommentoi (0)

  ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

  Se ritsataskupoika sinussa joka halusi kuun taivaalta heti ja kokonaisena, kaloja niin että ei jaksa kantaa, pitää sinut hurjana ja hullunrohkeana, malttamattomana hyppäämässä tasajalkaa, kun jotkut eivät tajua että numerot ovat realismia ja kaikki muu on nyyhkytystä.

  Ja niin me nyyhkytämme omaa olkaamme vasten kuin linnut, mutta sinä taputat poikaa päälaelle, tönit hauikset mustelmille ja sanot että taas käytiin linnunpesillä.

  Saappaan laidat alkavat jo tuntua ja kohta olet itseäsi täynnä kuin Pinomäen saapas, kukaan ei osu niin moneen pikkulintuun.

  Loisteesi häikäisee ja kansa pyytää niin kuin pikku Pietari taivaassa isä Jumalaa: että oisiako työ hyvä ja kääntäisiä selkännä kun tuo valo niin huikaisee.

  Pitää hallita, sanoo ritsataskupoika ja se toinen sinussa, jota et tunnusta, koska se ei ole oikein hyvin onnistunut, huutaa viimein että helvettiin voima, valta ja hallinta, se on vain hienompi nimi elämänpelolle.

  Sinä käsket sen olla hiljaa ja mennä pois, mutta ei se lähde, se pyytää syliin että olisit kokonainen. 

  ( Aino Suhola )

  ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥   

   

  ---

• SYMBOLIIKKAA5.11.2009 klo 16:11  Kommentoi (0)

  Juuri kun sain oman vaahtera-runoni valmiiksi, edellinen olikin muuttanut aiheen toiseksi.

  Laitan sen tänne.

  VAAHTERA

  Se kukkii keväällä keltaisin kukin, on runkonsa väriltään ruskeanharmaa.

  Kuin kulkisi myöhemmin kirjavin sukin, syksy maalaa sen lehdet on toistuvaa varmaa.

  Puna hehkuu kuin posket neidon nuoren, se kaunotar toisten joukossa on.

  Vaikka vanhuus muuttaakin harmaaksi kuoren, se silloinkaan ei ole arvoton.

  Metsävaahtera siedä ei ollenkaan suolaa ja oksansa ojentaa mielellään valoon.

  Moni sokerivaahteran mahlaa kuolaa, pihapuuksi se sopiikin taloon kuin taloon. 

  ---

• LEGENDA1.11.2009 klo 17:58  Kommentoi (0)

  Kun Herra ynnä Pyhä Pietari ne merta, maata muinoin matkasi, niin kerrotaan, he kesäillan tullen myös saivat Suomenmaalle siunatullen.

  He alle istahtivat koivupuun, mi kasvoi kaltahalla salmensuun, ja tavan mukaan pikku toraan jälleen he joutuivat. Sen Pietar alkoi tälleen:

  Oi Herra, mille maalle jouduttiin! Miks kansa, köykkyselkä, köyhä niin! Maa karu, kallioinen, pellot pienet, ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!

  Mut Herra hiljakseen vain hymyili: Voi olla, maa on karu, kylmäkin, ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin, mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin.

  Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen. Ja katso! Kumma hode peitti veen, suo kuivi, korpi kaatui, metsä raukes, ja vainioilta roudan valta raukes.

  Pois Herra kulki kanssa Pietarin. Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin sa istut koivun alla, on kuin täällä viel liikkuis Herran hymy vetten päällä.

  ( Eino Leino )

  ---

• Joskus pelkkä läheisyys riittää..25.10.2009 klo 08:45  Kommentoi (1)

  Puhua voi lähes sanoittakin, sitä osoittaa Lauri Pohjanpään runo:

  Kaksi vanhaa, vanhaa varista nuokkuu hiljaa pellon aidalla.

  Ruskea on rinta kaisliston, taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

  - Kurkikin jo lähti, veljelleen toinen virkkaa niinkuin itsekseen.

  Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin - Niin maar, lähti, sanoo takaisin.

  Sitten vanhukset taas vaikenee. Järven pintaan sade soittelee.

  Sukii siivenselkää toisen pää. Toinen joskus silmää siristää.

  Höyhenihin niskat kyyristyy. Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy

  yli pellon mustan kynnöksen. Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

  Kaksi märkää, vanhaa varista nuokkuu aatoksissaan aidalla.

  - Täytyy tästä..., toinen havahtuu lentoon verkkaisesti valmistuu.

  - Käyhän taaskin tarinoimassa. Oli oikein hauska tavata.

  ---