Blogi - kokki67 - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Kokki koneella

Blogi aloitettu: 7.5.2007
Blogimerkintöjä: 126 kpl
Avainsanat: Kmmeluksia kpl

• Suru4.2.2012 klo 20:11  Kommentoi (0)

  Ystävä poissa on, ikävä on lohduton, suru sanaton.

  Harrille. <3

  ---

• Rakas Nukkumatti..6.1.2012 klo 13:18  Kommentoi (0)

  Oikeastaan tämänkin otsikko voisi olla Lapsen usko...

  Eilen illalla olin menossa nukkumaan kun huomasin olohuoneen pöydällä paperin A4:n kokoa ja päällä luki Nukkumattille. Otin kirjeen huoneeseeni, oletin että pikku heppu on jättänyt sen pöydälle samalla periaatteella kun ennen joulua jätimme ulkorappusille joulupukille kirjeen. Hymähdin ajatukselle että pikku heppu oli kirjoittenut nukkumatille, eihän hälle kirjoitella niinkun ei kirjoitella hammaskeijullekaan. 

  Vähän aikaa siinä touhuilin omiani ja uteliaisuus voitti, luin mitä paperissa oli. Ja näin se meni " Rakas Nukkumatti. Osaatko jotain muutakin kun nukuttaa ihmisiä.Haluaisin pois kaikki surut päästäni kuten Kimin ikävöiminen. t. Nico "  Voi että... olin kyllä huomanut että pikku hepulla on ikävä isoveljeä, isoveli vietti meillä joulua ja oli koko viikon kotona. Hän asuu Torniossa ja suorittaa siviilipalvelusta Lapinjärvellä eli ei kovin useasti kotona ehdi käymään.

  Pikkusen siinä simmu kostui kun mietin miten pikkuveli ikävöi isoveljeä. Apua pyytää nukkumatilta kun ei muuta keksi. Niin... olisi minullakin nukkumatille pari pientä pyyntöä, pitää vain uskoa ja luottaa että apu on lähempänä kun uskotkaan.

  ---

• Hyvää Joulua23.12.2011 klo 16:41  Kommentoi (0)

  Tonttu vallaton hiipiköön ovesi viereen, jättäköön lahjoista parhaan - joulumielen ovesi pieleen.

  Kaikille, oikein hyvää ja rauhallista Joulua. <3

  ---

• Lapsen usko29.11.2011 klo 15:37  Kommentoi (1)

  On taas se aika vuodesta kun kodeissa otetaan yhteyksiä Joulupukkiin tavalla tai toisella. Me kirjoitimme pikku hepun kanssa viikonloppuna pukille ja siskotkin tekivät oman toivelistansa. Pikku heppu tietenkin kirjoitti itse kirjeensa aloittaen sanoilla " Rakas Joulupukki ja tontut... " Koko lauantai päivän heppu mietti mitä listaansa kirjoittaa. Välillä kävi touhuissaan ja taas pyörähti pöydän viereen kirjoittamaan lisäyksiä. Toiveena oli sählymailaa, Wii-pelikonsolia ja Autot2-DVD.

  Eilen sitten pikku heppu tuli koulusta kotiin ja kysyi onko Joulupukin kirje vielä kotona. No, olihan se toki. Yhdessä laitoimme kirjeet kirjekuoreen ja päälle kirjoitettiin Joulupukki, Korvatunturi. Laitoimme kirjekuoren lyhdyn alle ja lyhdyn sisälle kynttilä palamaan jos vaikka on jo pimeää kun tontut tulevat kirjeen hakemaan. Olipa se vain jännää iltasella seuraa onko kirje viety pois vai vieläkö se sielä lyhdyn alla on.

  Pari kertaa pikku heppu kävi ikkunasta katsomassa onko kirje paikallaan ja vaikka alkoi jo olla pimeää niin aika myöhään se kirje ol vieläi rappusilla. Illalla ennen nukkumaanmenoa sanoin pikku hepulle että mie haen lyhdyn sisälle yöksi ja kysyin haluaako pikku heppu tulla mukaan. No jo vain, tuli heppuun vauhtia. Puin päälle, avasin ulko-oven ja astiuin ulos rappusille ja hieman säikähdin kun selän takaa kuului " Se kirje on viety !!!!! Tontut on käyneet !!!! JENNIIII !!!!! " ja samantien alkoi kuuluua rivakat askeleet jotka juoksivat yläkertaan kertomaan isosiskolle suuret uutiset.

  Ajattelin että tämä alkaa olla niitä viimeisiä kertoja kun tälläisiä rituaaleja tässä talossa harrastetaan. Haikein mielin sen tällä kertaa tein, ehkä viimeisen kerran.

  ---

• Synttärit4.11.2011 klo 10:28  Kommentoi (0)

  Pikku hepulla oli keskiviikkona syntymäpäivät. Koulusta oli tietysti kutsuttu kavereita juhlimaan 7-vuotispäiviä. Kahdeksan vierasta tuli mukaan juhlimaan ja ohjelmaakin olin järjestänyt lapsille.

  Ensin tietysti oli kakku ja mehu tarjoilu. Kakku oli tehty päivänsankarin toiveen mukaan eli välissä oli kermavaahtoa ja Mariannekarkkimurskaa ja päällä oli suklaata sekä reunoille oli pursotettu kermavaahtoa ja kakun päällä tietysti paloi seitsemän kynttilää. Pikku heppu puhalsi kynttilät joista sammui heti ekalla puhalluksella neljä. Loput kolme puhallettiin sitten yhdessä ja niin päästiin maistamaan kakkua. Olin myös leiponut pipareita ja mokkapaloja.

  Eka ohjelmanumero oli että sidottiin vyötärölle naruun roikkumaan kynä, tietysti selän puolelle ja ilman käsiä se kynä piti pujottaa lattialla olevaan tyhjään pulloon. Tämä oli ainoa kilpailu ja eka pujottaja palkittiin pienellä palkinnolla. Tyyliä oli josjonkinlaisia ja nauru maittoi. Vähän ajan päästä kaivoin esiin Aarteenetsintä leikin. Olin piilottaut vanhaan vaatehuoneeseen nameja ja keksinyt pienen värssyn jossa oli vinkkejä mihin aarre oli piilotettu. Sitä mietittiin ja etsittiin ja yllättävänkin nopeasti se löytyi ja jokainen sai suun makeaksi.

  Vähän ajan päästä olimme esineen arvausta. Olin keränyt koriin muutaman jääkaappimagneetin ja ne levitettiin pöydälle. Kaikki saivat niitä katsella hetken ja sitten lapset meni toiseen huoneeseen odottamaan ja yksi magneetti otettiin pois ja lapset tuli takaisin ja yrittivät muistaa että mikä magneetti puuttuu. Siinä meni tovi ihan mukavasti ja miekin sain hetken istahtaa. :)

  Smurffilevyt laitettiin soimaan ja yläkerrassa oli yhdessä huoneessa Smurffidisco... no, ei se ihan tanssimista ollut kun ilmapalloja oli lattialla ja muksut tietysti alkoi niillä pompittaa sekä välillä toisiaan että palloja. Lopuksi ennenkun juhlavieraat lähti kotiin sai jokainen " tuunaa " itselleen tähtipiparin. Olin leiponut hieman isompia tähden muotoisia pipareita ja ostanut kaupasta kuorrutetta ja nompparelleja ja strösseleitä yms. Vähäksi aikaa joukon vilkkainkin muksu alkoi keskittyneesti " tuunaa " itselleen mieluisen piparin ja rauha palasi taloon. :)

  Sitten oliki juhlat juhlittu ja vajaat kaksi tuntia meni niin että ei ehtinyt edes kissaa sanoa.

  Pikku heppu oli tyytyväinen juhliinsa, lahjatkin oli mieluisia ja mie huokaisin jo heloptuksesta aatellen että onneksi synttärit on vain kerran vuodessa mut joulu sentään joka vuosi. :)

  ---

• Treffaamisia22.8.2011 klo 20:16  Kommentoi (0)

  Noin vuosi sitten tehin profiilin Suomi24:n treffipalstalle. Yhteenvetona voisi laskea näin, 1kpl särkynyt sydän, 1kpl ystävä,oikein hyvä sellainen, lukematon määrä sänkyynpääsyvonkaamisia ja yhtä iso määrä ehdotuksia salasuhteeseen, joko ukkomiehiltä tai vain parisuhteessa olevilta. Nuorin ehdottelija joka minua lähestyi oli 19v. Hän kyseli että josko minua kiinnostaisi vähän... siis " vähän " nuorempi seura kun häntä sittentaasen on aina kiinnostanut vanhemmat naiset... Hmm... nyt tuli vasta mieleen että mitähän se " vanhempi " siinä oikeen tarkoitti... minuako??? No, enivei, kerroin hälle että minulla ei ole mitään aikomusta alkaa kehdonryöstäjäksi. Sen koommin en hänestä ole kuullut. Liekö löytänyt anteliaamman vanhemman naisen tai sitten löytänyt ihan oman ikäisensä seuralaisen ehkä jopa tulevan elämänkumppanin?

  Olen sieltä löytänyt oikeen hyvän ystävänkin. Treffasimme tuossa viime marraskuussa mutta ei kipinä syttynyt. Sovimme kuiten että yhteyttä pidämme kun jutut synkkasi muuten ihan hyvin. Hän löysi hellun vuoden vaihteen jälkeen samaisesta foormumista ja olin iloinen hänen puolesta. Pidämme yhteyttä puhelimitse kun välimatkaa kuiten on reilut 100km ja tietysti olemme Facebookissa kaverit. Hälle voin kertoa kaiken mikä mieltä painaa, ilot ja surut ja hän puolestaan voi kertoa minulle oli sitten aihetta iloon tai vähemmän iloisiin asioihin.

  Särkynyt sydän.... siitä ei tämän enempää, aihe on vieläkin arka... :(

  No kaikenkaikkiaan en mitään menetä vaikka se minun profiili sielä onkin mutta tuskin sieltä mitään löydänkään.  Ehkäpä tässä jonain iltana sen laitan pois, kuiten sitä vielä pidän ja odotan yhteydenottoa joltain taholta... Lapin mies joka on elämääni tuleva ei tästä laatikosta löydy kuitenkaan. ;)

  ---

• Väsyttää17.8.2011 klo 17:38  Kommentoi (0)

  Vaikka väsyttää niin silti jaksaa painaa kun tietää että ensi viikolla alkaa loma ( lue: työttömyys... ) Helmikuusta asti sitä onkin ollut duunissa enemmän tai vähemmän niin että kyllä jo onkin loman ( lue: työttömyys ) tarpeessa. No joo... loma ja loma... Muksuilla alkoi koulut niin että ei siinä sen kummosempia reissuja tehdä mut ei sekään haittaa kun oon niin laiska reissuihin lähtemään. Lomalla kotona... ei tarvi juosta kellon kanssa kilpaa. Kunhan muistaa aamulla tönästä muksut ajoissa koulutielle vaikka vanhempi koululainen jo osaakin itse siitä huolehtia.

  Niin, meidän ekaluokkalainen onkin sitten urakkansa aloittanut. Eilen oli eka koulupäivä ja kaikki meni oikein hyvin. Läksyjäkin tuli ja hän niitä yritti tehdä ensin pirtin puolella ja kun siskot siinä lörpöttivät omiaan ei läksyihin keskittyminen oikeen meinanut onnistua. Siskoille piti huomauttaa että hiljempaakin voisi olla kun hän tässä nyt ihan läksyjä tekee. Sisko huomautti että onhan sulla oma huone, mene sinne. " Kai se sit täytyy... " oli pojan vastaus ja hän painui reppuineen tekee niitä LÄKSYJÄ ( lue: väritystehtävä... ) yläkertaan, omaan huoneeseensa. :) Miten se aika kuluu niin nopeaa??? Vastahan tuo lapsi syntyi Lapin Keskussairaalassa ja nyt se jo viilettää reppu selässä koulutielle... miten se on mahdollista?? Kohta tuo tuopi jo tyttöjä näytille... vaikka onhan hän jo miettinyt että kummasta hän sitten isona poikana vaimon ottaa, naapurin Siiristä vai kummitädin tyttärestä, Emiliasta??? ;)

  ---

• Elämää suurempia kysymyksiä11.8.2011 klo 18:09  Kommentoi (0)

  Pikku heppu oli mietteliäänä tässä eräänä iltana. Pikku heppu on jo melkein 7v ( marraskuussa 7 ) eli syksyllä menee ekalle luokalle. Jokin aika sitten juttelimme vauvoista, kun ne sielä äidin masussa on ja elää aika pitkänkin aikaa. Olen kertonut hälle että äidin masuun leikattiin haava ja sitäkautta lääkäri otti pikku hepun pois äidin masusta. Kysyin vielä että haluatkos sie nähdä sen haavan arven josta sie oot tähän maailmaan tullut. Jännitystä äänessä pikku heppu sanoi haluavansa nähdä. Näytin hälle masuani jossa on arpi ja selitin että kaksi sinun siskoakin on syntynyt samasta paikasta. " Yääkk... älä enää ikinä näytä mulle tuota " oli tuomitseva kommentti. Lupasin, naurua pidätellen, että en enää ikinä näytä haavaani hälle.

  Huokaisin jo helpotuksesta että siinä oli päivän info täynnä ja pikku heppu juoksi alakertaan. Vähän aikaa meni ja kuului alhaalta " Äääiitii... Mites ne vauvat sinne masuun sitten pääsee???? "  " KÖH.... juttelemme siitä toisella kertaa... jooko? " ääneni alkoi jo muuttua epätoivoiseen sävyyn kunnes alhaalta kuului armahtava " Sopii !!! "

  Myöhemmin illalla pikku heppu kietoi kätensä kaulaani ja sanoi " sie oot niin ihana äiti" Halasin ja sanoin kiitos. Vähän aikaa oli hiljaista, herkkä hetki kunnes kuului totinen tokaisu " Kyllä susta vain on äidiksi... "  Huokss... :)

  ---

• Ajan tasalle10.8.2011 klo 18:09  Kommentoi (1)

  No johan se on aika kirjoitella kuulumisia. Tuossa lueskelin blogiani, mitä oon kirjoitellut edellisessä elämässäni ja johan oli... :) Ihan mukavia muistoja toisaalta tuli mieleeni ja toisaalta taas... Noh..

  Niin, elämä on aika radikaalisti muuttunut tässä viime vuosina. Avioero tuli kaksi vuotta sitten, edelleen Pellossa asun. Tänne Lappiin jäimme lasten kanssa. Toki kysyin muksuilta sillon kun eroa suunnittelin että mitä jos palaamme takaisin Porvooseen mutta lapset sanoi että haluavat jäädä tänne joten se päätös oli helppo tehdä eli tänne jäimme. Samassa talossa emme enää asu mutta tämä nykyinen talo on oikein ihana ja kodikas.

  Työelämään olen päässyt takaisin, tuuraan laitosapulaisia paikallisessa tk:ssa. Työ on osa-aikaista mutta hyvin olen saanut töissä olla. Olen oikein tyytyväinen minun ja lasteni elämään. Haaveni alkaa yksityisyrittäjäksi on väistynyt taka-alalle mutta jossain tuolla takaraivossa se vielä muhii...

  Juu-u... ja minusta tuli huhtikuussa mummi. Vanhin tyttäreni pyöräytti huhtikuussa LKS:ssä tyttövauvan. <3

  ---

• Hellou9.2.2011 klo 17:10  Kommentoi (0)

  Täälä sitä taas ollaan ja kaikki on niin uutta ja outoa. Kirjoittelen tässä lisää kunhan aika antaa myöten... Terve vaan kaikille!!! <3

  ---