Suuria hetkiä elämässä - Blogi - Giarko - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Asioita

Blogi aloitettu: 9.5.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: pubivisa, tietovisa, jalkapallo, Älypää kpl

• Suuria hetkiä elämässä26.4.2013 klo 08:59

  Otsikko lupaa paljon, mutta ei mulle ole kuluneella viikolla tapahtunut mitään niin erikoista että se ansaitsisi moista erityismainintaa. Mutta muistan yksi päivä työmatkalla ajatelleeni sitä miten opin lukemaan ja pohdin että asiasta voisi kirjoittaa blogiin omat muistikuvat. Ajatus kai tuli siitä että olemme Väinön kanssa viime aikoina lukeneet jonkin verran lastenkirjoja yhdessä siten että hän istuu minun sylissä ja katsomme yhdessä kuvia ja luemme tekstit. Väinö pitää aivan erityisesti tällä hetkellä Miina ja Manu ?kirjoista sekä Mauri Kunnaksen kirjoista. Myös Myyrä-kirjat ovat olleet suosittuja.

   

  Muistan lapsuudesta hyvin sen kuinka istuin äidin sylissä ja hän luki minulle kirjoja. Pidin erityisesti Uppo Nallesta ja Aku Ankoista. Aku Ankan taskukirjoja meillä oli paljon jo ennen kuin opin lukemaan kun isoveljeni oli kerännyt niitä. Mulla oli kouluun mentäessä kovat odotukset sen suhteen että opin itse lukemaan. Ehkä juuri siitä johtuen en sitten aluksi meinannut oppia millään lukemaan vaan jouduin jopa käymään lukiopetuksessa. Halusin kai niin kovasti oppia lukemaan etten malttanut keskittyä perusteisiin ?tai sitten siinä oli jokin toinen este enpä ole asiasta aivan varma. Mutta muistan hyvin sen hetken kun olin illalla kotona ja mulla oli kädessä Aku Ankan taskukirja numero 5, jossa oli harmaat kannet. Nimi oli jotain sen tyylistä kuin Mikki ja Hessu timanttien jäljillä (nimen voisi kuuklettaa, mutta on hauskempi kirjoittaa muistikuvan varassa). Selailin sivuja ja tavasin sellaisia tavuja, joissa oli minulle tuttuja kirjaimia. Yhtäkkiä se vain tapahtui, tavuista alkoi muodostua mielessäni sanoja, olin ymmärtänyt sen logiikan miten sanat muodostuvat ja miten tekstiä luetaan. En lukenut sinä iltana ihan koko taskukirjaa läpi, mutta luin sitä pitkään.

   

  Ja tuon illan jälkeen olen ollut mielestäni aina ahkera lukemaan. En kuitenkaan ole mikään himolukija, joka ahmisi satoja sivuja tekstiä päivittäin. Mulle riittää vähempikin ja maltan välillä pitää taukoja lukemisessa, mutta luen kyllä joka päivä vähintään päivän uutiset sanomalehdestä. Ja kyllä mulla käytännössä koko ajan on jokin romaani kirjastosta lainassa ja yöpöydällä odottamassa lukuhetkiä. Olen ylpeä siitä että muistan mielessäni vieläkin niin tarkkaan sen milloin opin lukemaan ja sen helpotuksen tunteen, joka tuolloin minulle tuli. Kyseinen taito on merkinnyt minulle paljon. Voisin ehkä ensi viikolla vielä jatkaa tästä samasta aiheesta ja kirjoittaa ajatuksiani muutamasta lempikirjastani.

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---