Vetistä totta9.9.2012 klo 01:44
Piirrän veteen sydämen
huomenna näytän sen sinulle
sytytän nuotion rantahiekalle
ja uitan varpaitani rantavedessä
väsähtämällä
hymykuoppani täyttyvät
jollakin samealla
Unohtumalla
kuin kuollut pingviini
pilkkiavantoon
Odotan että virtaisit sisääni
valuisit samaan ammeeseen
pauhaisit koskena
niin etten erottaisi
sateisten tuulien suhinaa
Ehkä olenkin vain
vesikauhuinen koira
autiolla saarella
tai syvämerensukeltaja
jonka happipullossa
on sinun tuoksusi