Blogi - Gulta83 - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: KISSAT

Blogi aloitettu: 30.11.2008
Blogimerkintöjä: 32 kpl

• pitkästä aikaa..12.3.2012 klo 23:07  Kommentoi (0)

  Täällä taas. Kuukausien aikana on tyttö kehittynyt huimaa vauhtia. Tyttö otti ensi askeleensa samana päivänä kun isoisä (minun siis) kuoli, tammikuun puolivälissä. Nyt tyttö kävelee jo kovaa vauhtia paikasta toiseen. Ensimmäinen sana tuli vuoden ja viikon iässä, se oli äiti. Lieneekö kävelemisen opettelu sotkenut puheen opettelua, kun sen jälkeen neiti ei ole puhunut sanoja. Ymmärtää toki aivan hirveän paljon.

  Olemme käyneet muskarissa vuoden alusta lähtien. Tyttö on sieltä oppinut pyörähtämään ja niiaamaan :) Hyvän musiikkikappaleen soidessa tyttö tanssii.

  Unikoulun aloitus on siirretty tuonnemmaksi tulevaisuuteen, olen tällä hetkellä tyytyväinen öihin. Tyttö nukkuu nyt paremmin, herää n. 3-5 kertaa. Pahimpina öinä herää tunnin välein. Syynä on hampaat. Neidille on tullut lyhyessä ajassa monen monta hammasta. Poskihampaat ovat itkettäneet kovasti.

  Neidille on tullut ns. omatahto. Vaatteiden pukeminen, hampaiden pesu ja vaipanvaihto ei ole yhtään mieluisaa puuhaa ja sen tyttö kyllä ilmaisee selvästi. Hän on todella kiintynyt minuun, viihtyy toki vähiä aikoja yksikseen mutta heti jos menen suihkuun niin alkaa huuto.

  Kattotaan, otettaisko me lähiaikoina potta käyttöön...

  ---

• no, joko kävellään?12.12.2011 klo 07:13  Kommentoi (0)

  Kiitos kysymyksestä, ei. Tuntuu, että monille tuo kävely on pakkomielle, kun sitä jatkuvasti kysellään. Mun mielestä Jennillä ei ole kiire kävelemään. Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiin. Minä sanoin ekat sanat 3 vuotiaana ja ekat askeleet otin 2 vuotiaana. Ihan normaali ihminen mustakin on tullut.

   

    1 v- neuvolassa sanoin, että Jenni seisoessa ei astu toisella jalalla kunnolla maahan, eli ns. varvastaa. Neuvolatäti otti hienosti sen asiakseen ja heti seuraavalla viikolla käytiin fysioterapiassa. Sieltä saatiin tukevapohjaiset kengät, joita Jenni käytti 4 viikkoa. Nyt neiti astuu hienosti jaloilla ja varvastaminen on poissa. Kyllä maailma on ihmeitä täynnä!

  ---

• 1 vee27.10.2011 klo 22:42  Kommentoi (0)

  Niin vaan se vauvavuosi hurahti äkkiä. Vietettiin tytön synttäreitä kaksi päivää. Oltiin synttäreitä edeltävänä päivänä mun vanhempien luona ja synttäripäivänä tuli sit kummit meille käymään.

    Yritin tuossa muutama viikko sitten unikoulua vaan eipä musta ollut siihen. kaksi tuntia jaksoin tassutella ja sitten oli pakko tissittää. Uus yritys sitten ens viikolla. Tyttö saa jo tavallista lehmänmaitoa ja se uppoaa hyvin. Imetystä ei oo päivisin "kuin" kolme kertaa, yöllä vaihtelevasti. Tyttö on nukkunut jo monet kuukaudet levottomasti. Meidän vieressä tykkäisi niin olla ja on saanutkin olla.

     Alotettiin 11 kuukauden paikkeilla värikylvyssä käynti. Hyvä kun Jenni näkee muita vauvoja. Neiti tykkää maalaamisesta ja pensselillä maalaaminen sujui mallikkaasti. Tuleekohan tyttö äitiinsä?! Äti sanaa tapaillaan jo ja tyttö tietää jo joitain sanojakin, esim. kissa, pallo, tule tänne ja ei- sanaa vaihdellen :) kontaten edelleen edetään, pystyyn yritetään hieman ja pysyykin pystyssä hetkisen aikaa kun laitan hänet pöytää vasten seisomaan.

     Jennillä on päällä aivan hillitön eroahdistus. Ei sais laittaa vessan ovea kiinni, kun alkaa itku. Ja omaa tahtoakin löytyy. Neiti suuttuu kovasti jos jotakin kiellän.

   

  ---

• 10 kuukautta1.9.2011 klo 21:58  Kommentoi (0)

  on jo mittarissa, nopeasti aika menee.. Tarkennusta edelliseen päivitykseen, ei neidin paino ei ole laskenut mutta käyrien mukaan ollaan laskussa. Oltiin viime viikolla taas neuvolassa kontrollissa. Eipä neuvolatäti ollut huolestunut ainakaan vielä asiasta mutta taas kuukauden päästä ylimääräiselle käynnille painon ja motoriikan vuoksi. Neiti ei ollut osoittanut viime neuvolakäyntiin mennessä minkäänlaista liikkumisen halua. Kuinka ollakkaan, myösemmin samana iltana tyttö mennä konttasi ja on siitä asti ollut varsinainen ikiliikkuja.

     Pientä flunssaa oli meillä viikko takaperin ja tytölle ei ruoka maistunut. Hampaitakin on tullut jo kaksi. Eipä siis imetyksen vähentäminen ole onnistunut. Ei siinä mitään, ainakin vielä tuntuu hyvältä näin.

     Käytiin viime viikolla ensimmäistä kertaa leikkipuistossa. Keinumisesta Jenni tykkää aivan hirveästi. Mitä enemmän on vauhtia,sen parempi. Liukumäki oli sitten vähän pelottavampi. Tämä kotona oleminen näyttäisi vähän erakoittavan mua. No, en mä ennenkään ollut hirveen sosiaalinen mutta yritän olla ihmisten ilmoilla Jennin kanssa mahdollisimman paljon. En halua hänestä samanlaista ujoa kuin minä olen. Toivottavasti tyttö tulee tuossa asiassa isäänsä.

  ---

• 9 kuukautta21.7.2011 klo 18:17  Kommentoi (0)

  täytti meidän neiti eilen. Tänään oltiin neuvolassa ja samalla oli ylimääräinen lääkärintarkistus mansikkaluomesta johtuen. Lääkäri totesi, ettei luomea tarvitse leikata kun se sitten kuulemma kutistuu iän myötä. No, ei siinä mitään, pääasia että noin pieni ei tarvitse mennä leikkaukseen. Paino oli laskusuunnassa :( Tyttö liikkuu kyllä paljon päivisin, ei toki vielä ole lähtenyt liikkeelle mutta pyörii akselinsa ympäri ja touhuaa. Soseet on heikosti uponnu johtuen tulollaan olevasta hampaasta. Pieni hampaankärki näkyy alhaalla :) Tyttö on muuttunut kärttyiseksi, johtunee hampaista ja eroahdistuksesta.

    Justiin eilen havahduin siihen, että ei hitto, mähän vielä imetän tyttöä joka ruokailun jälkeen. Ihmekään ku ei soseita uppoo niin mahottomasti. Tytön suurinta soseherkkua on ehdottomasti parsakaali. Itse tehty lohi ja jauheliha on sitte niin yäk. Vastoin periaatteitani oon joutunu turvautumaan soselihapurkkeihin kun omatekoiset lihat ei tunnu maistuvan. Lohi uppos aika lailla hyvin parsakaalin kanssa mutta tässä yksi päivä tyttö oksensi aika paljon lohiruuan jälkeen. Sen jälkeen kyseinen kala on aiheuttanut puistatusta. Toivottavasti ei oo vaan mitään allergiaa.

    Nukkumiset on vähän niin ja näin. Tänään ei olla nukutu kuin puolen tunnin päikkärit. Öisin herää syömään 5-6 kertaa. Imetystä ollaan nyt sitten vähentelemässä ku eihän tuon ikäinen tarvitse kuin muutaman maitoaterian ja öisinkin pitäisi pärjätä ilman. saa nähä, mitä siitä tulee.

  ---

• Jenska7.5.2011 klo 15:27  Kommentoi (0)

  Alotampa nyt uutta blogia tyttärestäni kun ei kissa blogi tuota enää juttua :)

    Jenni syntyi maailmaan lokakuisena keskiviikkona hieman ennen kymppiuutisia. Synnytyksessä oli mutkia matkassa ja sain Jennin ekaa kertaa syliin vasta kun hän oli tunnin ikäinen. Osastolla kaks ekaa päivää tyttö oli lastenhoitohuoneessa enimmäkseen kun minä olin aika huonossa hapessa. Päivät Jenni veteli sikeitä heräten välillä syömään ja verikokeisiin. Yöllä hän nukahti siinä 5 retelissä. Kotiin päästiin sunnuntaina.

    Tänä päivänä Jenni on  6 kuukautta ja risat. Luonteeltaan tyttö on rauhallinen ja iloinen. Mitään vatsavaivoja ei ole ollut, onneksi ja neiti on pysynyt terveenä pientä nuhaa lukuunottamatta. Jenni jokeltelee paljon, kääntyy jo selältä vatsalle, satunnaisesti myös vatsalta selälle ja nauraa. 6kk:n iässä tyttö sai maisteltavakseen ekat soseet perunan muodossa. Marjat ja hedelmät uppoo paremmin kuin kasvikset. Vieläkin äidinmaito on se ykkösasia :)  4,5kk:n iässä tyttö kävi lastenpolilla sydämen ultrassa ja ekg:ssä. (Itellä perinnöllinen sairaus, joka vaikuttaa vahvasti sydämen toimintaan.) Onneksi sydämessä ei löytynyt mitään vikaa

     Jenni tykkää lauluista, katsella kirjoja kun luen hänelle ja tietenkin leluista, lempilelu taitaa olla siivilä :) 5:n kuukauden iässä siirrettiin tyttö pinnikseen perhepedistä. Aluks Jenni nukku muutaman yön äitiyspakkauksen pahvilaatikossa pinniksessä mutta sitten suostuikin nukkumaan vain äidin vieressä ja perhepedissä on siitä asti nukkunut.

    Hampaita ei ole vielä ilmaantunut vaikka jo kuukauden päivät rassailee ikeniään ja kuola valuu. Niitä siis odotellessa...

  ---

• osat vaihtuneet22.11.2010 klo 17:55  Kommentoi (0)

  Oho, onko siitä tosiaan noin kauan aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut..Kissojen lisäksi perheeseen kuuluu 1kk vanha tyttömme <3

    Jännitin odotusaikana tosi paljon, mitenkä kissat reagoi uuteen perheenjäseneen mutta hyvinhän on arki alkanut sujua. Osku, joka aiemmin on ollut kauhean utelias ja pelkäämätön, on itse asiassa jo odotusaikana muuttunut päinvastaiseksi. Heti, jos joku vieras tulee, kissa hyppää oitis piiloon kaapin taakse eikä sieltä uskalla tulla pois vähään aikaan vaikka vieras olisi jo lähtenyt. Karvinen ei nyt sitten tuumaa enää vieraista mitään. Oskuhan on ollut aina huomionkipeä ja seurallinen niin kokee varmaan tyttömme uhkana. 

    Emme ole päästäneet kissoja meidän makuuhuoneeseen vauvan kanssa. Toki ovat saaneet haistella rauhassa kun tyttömme on sylissä. paremmin on mennyt kuin pelkäsin

  ---

• kuulumisia9.3.2010 klo 17:31  Kommentoi (0)

  Kevät alkaa pikkuhiljaa tulemaan ja kissat tykkääkin olla enemmän lasilla. No...viettäväthän ne siellä muutenkin paljon aikaa mutta vielä viikko sitten lasin alaosan peitti paksu lumikerros niin eivät sitten nähneet mitään ulos. Kissat ei vielä tiedä eikä moni muukaan, itse asiassa vain minä ja mieheni, että saattaapa tämän vuoden aikana aikana tulla uusi perheenjäsen kotiimme ;) Kissojen suhtautuminen uuteen tulokkaaseen mietityttää edelleenkin..

    Voi kun saisin aikaseksi lisätä kuvia Karvisesta ja Oskusta. Pojat on kasvanu tosi paljon ja ovat olleet terveitä. Osku on pikkuisen rauhoittunut, ei enää esim. hyöki varpaisiin kun nukutaan sängyssä. Kissojen on aivan pakko päästä meidän kanssa nukkumaan. molemmat nukkuu mieheni vieressä. Karvinen lähtee sitten jossain vaiheessa yötä pois. Osku nukkuu rauhallisesti aamuyöhön tai kunnes erehtyy liikahtamaan tai herätyskello soi ensimmäisen kerran ( torkut on arkipäivää). Sitte se innostuu..tulee nuolemaan naamaa ym. yleensä Osku pitää kantaa pois ja antaa ruokaa ja jatketaan sitten unia kahdestaan ilman kissoja.

  ---

• suru-uutisia2.2.2010 klo 17:20  Kommentoi (0)

  Mieheni vanhempien koira nukkui hiljaa pois viime yönä :'( Meille molemmille koira oli todella rakas. Oli kyllä lempein koira minkä olen koskaan nähnyt. Se tuli aina iloisesti mua vastaan eikä koskaan näykkiny tai purru. Raukka oli mennyt huonoon kuntoon ja epäiltiinkin, ettei se enää selviä. Näin koiran viimeksi uutenavuotena suhteellisen hyvässä kunnossa. Toisaalta kun miettii, niin mulla jäi ny hyviä muistoja mutta olisin halunnut nähdä vielä kerran. mieski oli sanonut eilen illalla koiralle, että nähdään huomenna.. tällästä tämä elämä on.

  ---

• kissanaiset28.1.2010 klo 13:36  Kommentoi (0)

  Kattelin tässä muutamia viikkoja sitten tv1:ltä dokumenttia naisista joilla oli "hieman" enemmän kissoja. Yhdellä naisella oli pelastettavia kissoja kertynyt jo yli 100 :/ Se ei osannut luopua niistä vaikka antoi ymmärtää, että ei jaksaisi enää niin montaa kissaa hoitaa. Kumminkin oli kokoajan ettimässä uusia kissoja kujilta. Siis jotenkin mä ymmärtäisin viisi kissaa mutta että sata tai satoja.. on mennyt hieman överiksi. Dokumenttia kattellessa tuli sääliks niitä sataa kissaa. Ei niiden elämä mitään hääppöistä ole..miten ne saa tarpeeksi rakkautta ja huomiota puhumattakaan terveydenhuollosta ja ravinnosta. En edes uskalla ajatella, millainen rumba siitä syntyy, jos jokin infektio leviää kissojen keskuudessa..

  Itte olen sey:n jäsen ja meille on joskus ehdotettu, että alettais pitämään sijaiskotia. Tiedän, että sijaiskodeista on pulaa. Karvinen on sen verran arka, että me ei viittitä sitä enää stressata uusilla tulokkailla. Me tuetaan sey:n toimintaa jäsenyyden lisäks ostamalla tuotteita ja lahjottamalla rahaa. paljon ihmiset hylkää kissoja :( nytkin on yhdistyksen sivuilla 30 kissaa vailla kotia.

  ---