Tylsää, sekavaa ja osin virheellistä - Blogi - J. Vahe - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Menneisyyttä, tulevaisuutta

Blogi aloitettu: 8.4.2018
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: historia, yhteiskunta. kpl

• Tylsää, sekavaa ja osin virheellistä23.8.2018 klo 22:59

  Armeija on asemassa, jossa sen ohjesäännöt voivat olla miten tylsiä tahansa ja niitten pohjalta annettu opetus miten sekavaa hyvänsä, koska kaikki tapahtuu pakon voimalla. Ikävä vain, että tavat jatkuvat kasarmien ulkopuolellakin. Eversti, FT Pasi Kesselin kirja Tykistö taistelee tulellaan on tästä mitä mainioin esimerkki.

  Itse aihe on melko selkeä. Itsenäisessä Suomessa kenttätykistö on jaettu siten, että kevyempi on tukenut suoraan tiettyä jalkaväen osaa ja raskaampi on saanut monipuolisempia tehtäviä laajemmalta alueelta. Tykistöupseereita on nimetty jalkaväen yhteyteen erilaisiin tulenjohtaja- ja tykistökomentajatehtäviin.

  Hyvin suuri osa Kesselin työtä on sen selostamista, minkälaisia nimikkeitä eri upseereilla ja heidän tykistöosastoillaan on ollut. Nimet ovat vaihtuneet, vaikka käsitteet ovat pysyneet paljolti samoina. Tämä on johtanut kovin jankkaavaan tautofoniaan ja tautologiaan, josta esim. vain yhdeltä sivulta (216) tulisuunnitelmaksi tulenjohtokomentajan tulisuunnitelmaehdotusten pohjalta. Miksei voisi sanoa, että aselajikomentaja kokosi tulisuunnitelman ehdotusten pohjalta? Tällaista tekstiä saa lukea yli 300 sivua sen sijaan, että termien muutokset olisi tiivistetty taulukoksi.

  Varmaan ajatus on ollut, että mitä hankalammin ja tönkömmin asian ilmaisee, sitä suurempi on tieteellisyyden taso. Tämäkään ei pidä paikkaansa. S. 182 sanotaan Suomen menettäneen jatkosodassa yli 300 tykkiä, muttei määritellä, puhutaanko pelkistä kenttätykeistä vai onko mukana myös linnoitustykistöä. Pst- ja it-tykkejä luku tuskin ainakaan kattaa.

  Kaikkein kummallisin on kirjan aiheeseen liittymätön johdanto, jossa lukee (s.19): Ennen Napoleonin sotia tykeillä ratkaistiin taistelut ja jalkaväen tehtävänä oli suojella niitä. Napoleon muutti tämän toimintatavan: hän antoi tykistölle tehtävän tukea jalkaväkeä ja yhdisti näin tulen ja liikkeen.   

  On hämmästyttävää, että noin lyhyeen pätkään on saatu noin monta virhettä. Nimittäin ennen Napoleonia ja hänen aikanaan tykit sijoitettiin lähimmäksi vihollista, joten niitä oli perin vaikea suojella. Ennen Napoleonia tykit eivät ratkaisseet taisteluja, sillä esim. 1700-luvun puolivälin vakuuttavin esimerkki tappioista (Duffy 1987, s. 245) mukaan tykistö oli vastuussa vain 13 %:sta tappioista. Vasta Napoleon päinvastoin ainakin pyrki ratkaisemaan taistelut keskittämällä tykistön suuriksi kokonaisuuksiksi.

  (Tuossa muuten olen toistanut ihan supisuomalaisen ev. Jyri Paulaharjun käsityksiä siitä, että mustaruutitykistön kantamia on liioiteltu.)   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---