Blogi - J. Vahe - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Menneisyyttä, tulevaisuutta

Blogi aloitettu: 8.4.2018
Blogimerkintöjä: 20 kpl
Avainsanat: historia, yhteiskunta. kpl

• Professorien sananvapautta12.4.2019 klo 22:10  Kommentoi (0)

  Sananvapaus on internetin eniten käytettyjä ja väärinkäytettyjä sanoja - mieluiten erikseen väärinkirjoitettuna.

  Aivan varmasti myös professoreilla on oikeus munata itsensä julkisesti internetin suurella uhrialttarilla.

  Hiljattain kaksi professoria (Markku Kuisma ja Jussi Pakkasvirta) ja sekä kaksi pienempää kihoa ovat tätä oikeutta menestyksellisesti käyttäneet Helsingin Sanomissa julkaistussa yleisönosastokirjoituksessa, jossa mm. lausutaan, että ilmapuolustuksen tärkeimpiä tehtäviä on lentää paraatipaikan ylitse kovaa ja runsaasti savuttaen. Muutoin ilmatilaa uhkaa enemmänkin taivaalta tippuva matkustajakone. Kun tässä yhteydessä mainitaan nimenomaan Boeing 737, kyseessä lienee jonkinlainen vahingonilo kahdesta tuoreesta onnettomuudesta, joissa kuoli yhteensä yli 300 ihmistä. Hävittäjien asemesta professorit kehottavat hankkimaan sukellusveneitä.

  Kaikkinaisen keskustelun suola ja sokeri ovat ironia, sarkasmi, pamfletti sekä parodia.

  Näitä tehokeinoja voivat toki käyttää muutkin kuin professorit. Esimerkiksi minä voin sanoa, että professorin tärkeimpiä tehtäviä on hoiperrella tohtorinhattu päässä ravintolaan ryyppäämään ja käyttää hattuaan pottana, ettei taksi tahriudu.

  Asia erikseen on, tarvitaanko tuollaisen yleisönosastokirjoituksen laatimiseen neljä aikuista miestä (kolme avaa pulloa ja neljäs pitää kynää).

  Edelleen: onko mitenkään tarpeellista sijoittaa mukaan herrojen titteleitä - Kuisma muuten on eläkeläinen eikä mikään professori.

  Sitten tulee kysymys, sekoittuuko parodia asiaan. Eräs päivystävä dosentti aikoinaan kirjoitti Helsingin Sanomiin kokonaisen yliön, jossa hän kertoi naisten ympärileikkauksen olevan mitä mainioin kulttuurillinen erityispiirre, mitä pitää suuresti arvostaa, kunnioittaa ja varmaan yhteiskunnan tukeakin.

  Koska kaikki viimeisen aikaansaannoksen kirjoittajat ovat miehiä, jäämme suurella mielenkiinnolla odottamaan, milloin kommentoidaan missikisoja tyyliin: Viron missillä oli parhaat perät, merkitsevät professori A, professori B ja lehtori C.

  Vrt. http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273994-professorit-puhuvat-puppua

   

  ---

• Vaikeata on historiallinen totuus eräille13.3.2019 klo 17:03  Kommentoi (0)

  Aluksi huomasin oheisen kirjoituksen,

  http://hikkaj.blogspot.com/2019/03/ennenkuulumatonta.html

  jossa kerrottiin Francoa paenneiden tasavaltalaisten espanjalaisten taistelleen suomalaisia vastaan jatkosodassa pienen osaston voimin.

  Sitten silmäni osuivat tuohon tekstinpätkään: " - Espanjalaiset osoittivat taisteluissa urhoollisuuttaan. He kävivät tiedusteluretkillä ja auttoivat tuhoamaan puissa istuvia vihollisen tarkka-ampujia, Petroskoin yliopiston historian professori Aleksandr Pa?kov kertoo."

  Siis tässäkin ja yhä vieläkin.

  Eräisiin muihin maihin verrattuna Suomea voi pitää demokraattisena maana.  Jos todellakin puoli miljoonaa suomalaista sotilasta olisi vuosikaudet istunut puussa, niin kai joku moisen sotasalaisuuden olisi täällä jo kerinnyt paljastaakin.

  Ja sitten on olemassa Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas ja vaikkapa samanlaisesta komppaniasta Knut Pippingin kirjoittama väitöskirja.  Kun tuollaisia kirjoja lukee, herää kovasti epäilys siitä, olisiko esimerkiksi luutnantti Lammio pystynyt käskemään alikersantteja Lehto ja Rokka kiipeämään puuhun vihollista ammuskelemaan. Lammiotahan pidettiin yleisesti tyhmänä miehenä, muttei hänkään sentään noin älyttömiä yrittänyt käskeä.

  Mutta minullapa onkin teoria siitä, mistä nämä maahdottomat tarinat ovat peräisin.

  Todellisuudessahan puuhun kiipeäminen tulitaistelussa olisi ollut kohtalokasta, kun vaarallista oli pelkästään jo oman päänsä nostaminen ylöspäin. Paljon järkevämpää oli pysyä niin matalana kuin suinkin. Ja jos ampuja pysyi kovin matalana, tuli suuntautui pakostakin ylöspäin - siis puihin.  Kun tarpeeksi monta miestä ampui puihin, näytti varmaan siltä että siellä ikään kuin jotain liikettä olisi ollut.

  Ja mikä parasta, kun kaikki pysyivät litteänä maassa ja ampuivat puissa olevia olemattomia suomalaisia tarkka-ampujia, kaikki olivat tyytyväisiä. Tappiot jäivät pienemmiksi ja tehtävät tuli ?hoidettua?. Taistelukertomukseen kirjoitettiin, miten voittamaton puna-armeija ampui puusta tuhat suomalaista valkobandiittia, kolme käpyä ja kaksi oravaa.

  Uraa!

   

  ---

• Kirjan teknisistä ratkaisuista15.12.2018 klo 22:01  Kommentoi (0)

  Olen ymmärrettävästi saanut oudoksuntaa siitä, että julkaisin kirjan vain sähköisenä. Ajattelin, että nyt on ns. vastahyökkäyksen aika.

  Olen syksyllä lukenut kolmekin kirjaa niin lystikkäästä aiheesta kuin Donald Trump. Koska suomennetut kirjat ovat helpommin saatavissa ja lisäksi lukeminenkin sujuu hiukka nopeammin, olen lukenut ne suomeksi. Ainakaan ko. kirjojen suomennoksissa ei ole yhtäkään valokuvaa. Ehkä on ajateltu, ettei naamakuvia tarvita. Toisaalta kun kyse on kuitenkin suomalaiselle vieraasta aiheesta, kuvat toki helpottaisivat nimien yhdistämistä siihen mitä kuvia mediasta on aiemmin nähnyt. Päivänselvästi kyseessä on pyrkimys säästää kirjan valmistamiskustannuksissa.

  Moni e-kirjakin on kilotavuja, minulla on yli 12 megatavua. Siellä on yli 30 kuvaa, joista ehkä 2 on aiemmin julkaistuja.

  Arvioita kirjasta: 1 ja 3

   

  ---

• Tein isänpäivälahjan myöhässä30.11.2018 klo 00:49  Kommentoi (0)

  1970- ja 80-luvuilla isäni Jouko Vahe pyrki saattamaan kirjalliseen muotoon kokemuksiaan jatkosodasta. Suurimman osan ajasta hän oli päätyössä kauppaoppilaitoksen rehtorina ja Rauma tuskin oli mitenkään ihanteellinen paikka tutkimustyöhön. (Tuon ajan menetelmin Helsingin arkistoista ei esim. saanut ns. arkistolainoja Raumalle.)

  Eläkkeelle jäätyään Jouko joutui onnettomuuteen, joka vei hänen huomionsa viimeisen näennäisen terveen vuoden aikana ja 1988 alussa hänellä diagnosoitiin parantamaton syöpä, johon hän kuoli huhtikuussa 1988 vasta 66 vuoden iässä. Sotajutut jäivät kesken.

  Itse olin valmistunut 1981- 82 historian opettajaksi, jota pari vuotta kokeilinkin päätyönä ennen ryhtymistä täyspäiväiseksi tietokirjailijaksi. Olin tietysti perillä isäni hommista, mutten niihin puuttunut. Hänen kuoltuaan katsoin tarvitsevani riittävän pitkän ajallisen etäisyyden ? ja olin toki työllistetty muitten kirjahankkeiden parissa 2016 asti.

  Pari vuotta sitten suunnittelin aluksi julkaisevani isäni tekstit sellaisenaan skannattuina netissä. Sukulaiseni Ristomatti Vahe otti kuitenkin perin ystävällisesti hoitaakseen isäni kirjoitusten muuttamisen tekstitiedostoiksi, jolloin tuli mahdollista liittää ne yhdeksi kokonaisuudeksi omien tekstieni kanssa, joissa sijoitan isäni kokemukset poteron tasalla osaksi laajempaa ja helpommin hahmotettavaa kokonaisuutta. Tulos on tuossa linkissä.

  Tein isänpäivälahjan 30 vuotta ja kolme viikkoa myöhässä.

   

   

  ---

• Leluja pojille10.10.2018 klo 20:08  Kommentoi (0)

  Tänään olemme sitten kuulleet sellaisen jymyuutisen, että joku kenraali haluaa Suomeen F-35:n. En olisi ikinä arvannut.

   

  Koska saamme tulevina vuosina kuulla vielä paljon mielenkiintoista tietoa eri koneitten karvanopista yms. todella tärkeistä asioista, otan hiukan toisenlaisen näkökulman.

   

  1945 jälkeen ehkä ainoita modernien valtioitten välisiä yhteenottoja tapahtui Falklandilla 1982. Argentiinalla oli kirjoissa yli 200 sotilaslekoa, joukossa kahden Machin koneita, briteillä oli 28 yhden Machin Sea Harrieria.

   

  Miksi britit voittivat? Argentiinalla lienee ollut vain viisi lekosta laukaistavaa Exocet-ohjusta, joista yhtä lienee jopa testattu. Lopuilla tuhottiin kaksi merkittävää brittialusta. Karrikoidusti: jos Argentiinalla olisi ollut viisi lekoa ja 200 Exocetia, se olisi voittanut sodan. Ohjus on ase, leko pelkkä lavetti (kuten sotalaivakin).

   

  Kymmenisen vuotta sitten suom. kenraali ilmoitti Horneteilla olevan kullakin vain yksi täysi ohjuslasti käytössään. Linkin tieto 300 ohjuksesta sopii hyvin tähän. Ohjukset eivät säily käyttökuntoisina ikuisesti.

   

  Rafalea lukuun ottamatta kaikki Suomen lekotarjokkaat pystyvät käyttämään AMRAAMia, joten sen puoleen en pitäisi lekon merkillä kovin suurta väliä. Ko. ohjus on laajasti käytetty ja sen vanhemmat versiot ovat miltei halpoja, vain satoja tuhansia euroja. Varmaan loogista olisi ostaa ohjus ja leko samasta maasta. AMRAAMin uusin malli ja EU:n kilpailija Meteor maksavat pari milliä laakista. Meteorin osalta hinta on £; AMRAAMin $   

   

  Mielestäni pitäisi hankkia vain 30 konetta ja niihin 600 ohjusta, niin voitaisiin kaikilla koneilla lentää edes kaksi kertaa tositilanteessa. Se olisi edistystä nykyiseen verrattuna.

   

  ---

• Tylsää, sekavaa ja osin virheellistä23.8.2018 klo 22:59  Kommentoi (0)

  Armeija on asemassa, jossa sen ohjesäännöt voivat olla miten tylsiä tahansa ja niitten pohjalta annettu opetus miten sekavaa hyvänsä, koska kaikki tapahtuu pakon voimalla. Ikävä vain, että tavat jatkuvat kasarmien ulkopuolellakin. Eversti, FT Pasi Kesselin kirja Tykistö taistelee tulellaan on tästä mitä mainioin esimerkki.

  Itse aihe on melko selkeä. Itsenäisessä Suomessa kenttätykistö on jaettu siten, että kevyempi on tukenut suoraan tiettyä jalkaväen osaa ja raskaampi on saanut monipuolisempia tehtäviä laajemmalta alueelta. Tykistöupseereita on nimetty jalkaväen yhteyteen erilaisiin tulenjohtaja- ja tykistökomentajatehtäviin.

  Hyvin suuri osa Kesselin työtä on sen selostamista, minkälaisia nimikkeitä eri upseereilla ja heidän tykistöosastoillaan on ollut. Nimet ovat vaihtuneet, vaikka käsitteet ovat pysyneet paljolti samoina. Tämä on johtanut kovin jankkaavaan tautofoniaan ja tautologiaan, josta esim. vain yhdeltä sivulta (216) tulisuunnitelmaksi tulenjohtokomentajan tulisuunnitelmaehdotusten pohjalta. Miksei voisi sanoa, että aselajikomentaja kokosi tulisuunnitelman ehdotusten pohjalta? Tällaista tekstiä saa lukea yli 300 sivua sen sijaan, että termien muutokset olisi tiivistetty taulukoksi.

  Varmaan ajatus on ollut, että mitä hankalammin ja tönkömmin asian ilmaisee, sitä suurempi on tieteellisyyden taso. Tämäkään ei pidä paikkaansa. S. 182 sanotaan Suomen menettäneen jatkosodassa yli 300 tykkiä, muttei määritellä, puhutaanko pelkistä kenttätykeistä vai onko mukana myös linnoitustykistöä. Pst- ja it-tykkejä luku tuskin ainakaan kattaa.

  Kaikkein kummallisin on kirjan aiheeseen liittymätön johdanto, jossa lukee (s.19): Ennen Napoleonin sotia tykeillä ratkaistiin taistelut ja jalkaväen tehtävänä oli suojella niitä. Napoleon muutti tämän toimintatavan: hän antoi tykistölle tehtävän tukea jalkaväkeä ja yhdisti näin tulen ja liikkeen.   

  On hämmästyttävää, että noin lyhyeen pätkään on saatu noin monta virhettä. Nimittäin ennen Napoleonia ja hänen aikanaan tykit sijoitettiin lähimmäksi vihollista, joten niitä oli perin vaikea suojella. Ennen Napoleonia tykit eivät ratkaisseet taisteluja, sillä esim. 1700-luvun puolivälin vakuuttavin esimerkki tappioista (Duffy 1987, s. 245) mukaan tykistö oli vastuussa vain 13 %:sta tappioista. Vasta Napoleon päinvastoin ainakin pyrki ratkaisemaan taistelut keskittämällä tykistön suuriksi kokonaisuuksiksi.

  (Tuossa muuten olen toistanut ihan supisuomalaisen ev. Jyri Paulaharjun käsityksiä siitä, että mustaruutitykistön kantamia on liioiteltu.)   

  ---

• Organisatorinen uusavuttomuus10.7.2018 klo 14:07  Kommentoi (0)

  Olen otsikon lisännyt tuon blogini aihealueeksi ja valitettavasti sille on ollut käyttöä. Mitä enemmän tässä maassa on hallintoa ja suunnittelijoita, sitä hallitsemattomampaa ja suunnittelemattomampaa kaikki näyttää olevan.

  Kela muni ensin toimeentulotuen ja nyt sitten taksikyydit. Kumpaakaan asiaa ei voinut ensin kokeilla jollain rajatulla alueella, vaan katastrofi lyötiin kaikille tasapuolisesti. Suomi on harvaanasuttu maa ja jos sairas ihminen ei pääse esim. tutkimuksiin tai hoitoon, siinä tulee ruumiita.

  Minä en yksityistämistä niin kauheasti haikaile. Meillä on kaikenlaisia julkisia toimintoja, poliisi, palokunta, armeija, tulli, vankilat ja tuomioistuimet sekä käytännössä myös koko varsinainen koulutuskin. Missä on evidenssi siitä, että kaikki tuo hoituisi paremmin yksityisesti? Työttömyyskurssit eivät taida olla erityisen arvostettuja?

  Kelan taksien kilpailutuksessa voittanut on alimman tarjouksen tehnyt suurin kaiffari, joka ei tehtäviään pysty hoitamaan. Tätä pidetään markkinatalouden tehokkuutena.

  Lopuksi vielä hiukan politiikkaa. Krista Kiurusta on haluttu tehdä soten kaataja. Oikeastaan eduskunta ei nauti hallituksen luottamusta, vaan päinvastoin. Sipilän hallitus olisi vallan mainiosti voinut tehdä soteuudistuksensa jo hallituksen muodostamisneuvotteluissa ja tuoda sen eduskuntaan 3 v. sitten. Silloin Krista Kiuru ei olisi oikein mitenkään pystynyt asiaan ainakaan yksinään puuttumaan.

  Olemme kuulemma koulutusyhteiskunta. 1919 -1999 voimassa olleen hallitusmuodon laatija oli oikeustieteen tohtori ja hallinto-oikeuden professori (sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti) K. J. Ståhlberg.

  1919 monarkia korvattiin tasavallalla ja Suomen itsenäistyminen kirjattiin lakiin, ei siis ihan pikku juttuja. En alkuunkaan usko, että Sote-uudistuksen tarvitsi olla niin äärettömän monimutkainen. Paremmin tulee mieleen epäily uudistajien yksinkertaisuudesta.

  Sama koulutus kuin Ståhlbergilla oli kahdella muulla presidentillä ja tohtorin tutkinto vielä kahdella muullakin presidentillä. Nykyinen presidentti ja kaksi edellistä eivät ole tehneet minkäänlaista gradua, ei edes plagioitua  enkä oikein pysty näkemään arviolta kymmensivuista proseminaariesitelmää gradun korvikkeena. Niinistön kovin kilpailija presidentiksi, Pekka Haavisto, ei runsaalla opintotuella saanut monien vuosien aikana kokoon juuri mitään opintoja.

  Kun Sipilästä tuli pääministeri, puheet prosessikaaviosta naurattivat ihan aluksi. Minä lopetin nauramisen jo 3 v. sitten. Perustuslaista alkaen on olemassa lainsäädäntöjärjestys ja sen yhteyteen ei tarvita mitään selluntuotannosta hankittua prosessikaaviota, koska kyseessä ovat aivan eri asiat.

  Suomeen kopioitiin briteistä poliittiset alivaltiosihteerit, muttei erästä toista asiaa. Brittien pääministerin lähin mies on cabinet secretary ja hän on puolueeton virkamies. Sellaisten tehtävänä on ymmärtää, mitä lakeja pitää muuttaa silloin kuin uutta säädetään. Korvattavat laithan luetellaan ensimmäiseksi lakitekstissä.

  Stubbin taannoinen harhailu perättömien asiantuntijalausuntojen parissa kuvaa, mihin päästään, kun ministeri ympäröi itsensä pelkillä jees-miehillä ja naisilla.

   

  VM:n korkein virkamies Hetemäki on todistellut, miten sote säästää miljardeja. Lapsikin ymmärtää, että väestön vanhetessa sotekulut kasvavat eivätkä suinkaan pienene.

  ---

• Tiedettä, tiedettä, enemmän tiedettä22.4.2018 klo 23:07  Kommentoi (0)

  Kulloisellakin oppositiolla on vuosikymmeniä ollut tapana valittaa tutkimuksen liian vähistä resursseista, asia, mihin yliopistot tietysti ovat suurella innolla yhtyneet.

   

  Aivan ensimmäiseksi olisi mielestäni kovasti syytä pohtia, tarvittaisiinko nykyistä käytännöllisempää koulutusta ja parempia asenteita sitä kohtaan, mutta puhutaan nyt sitten ns. tieteestä.

  Itselleni on tullut pysyvä trauma siitä, että opiskelin lähes toisen loppututkinnon verran yhteiskuntatieteitä 1970- ja -80-lukujen vaihteessa enkä sen jälkeen tiennyt oikeastaan mistään mitään. Alan pitäisi vertailla eri yhteiskuntia, mutta siinä se Suomessa täysin epäonnistui. Joko sosialismi oli täysin ylivertainen tai sitten vähintäänkin kilpailukykyinen markkinatalouden kanssa. Talvisota oli pitkälti Suomen syytä jne.
  

  Oli ilmeistä, että yksipuolisilla aiheen valinnoilla, lähteillä ja kysymyksenasettelulla saatiin tuloksia, jotka tyydyttivät lähinnä muutamia proffia ja heidän hännystelijöitään. Aikana ilman nettiä asia ei ollut edes kovin ongelmallinen. Pieni eliitti päätti, mikä on julkistettavaa ja hyväksyttyä totuutta.  Käsitettä painatuslupa käytettiin muuallakin kuin väitöskirjoissa.

  Liioin en voi sanoa yliopistoissa työskennellyn ainakaan -80-luvulla mitenkään kädet ruvella, eikä näytä meno muuttuneen.

  Kovin moni on ihmetellyt, miksei taistolaisuutta tutkita. Yksi herra on sen "varannut" ja jättänyt tutkimatta ilmeisen monen iloksi. Kun Jari Leskinen teki kirjan Pirkkalan monisteesta, oikein 2 proffaa teilasi sen Agricola -nimisessä nettijulkaisussa. Linkki ja linkki.

  Melkoisella hämmästyksellä luin kapteeni Atte Kalevan vastinetta kirjansa arvostelusta. Varmaan islamista keskustelussa on ollut tarvetta asiallisuuteen, mutta nähdäkseni Kaleva on korrektiin tapaan siihen pyrkinyt parhaansa mukaan.

  Kuten Kaleva huomauttaa, eräät Venäjän-tuntijat Suomessa ymmärtävät liikaakin Venäjää ja islamintutkijat islamia. Hämeen-Anttila: "Islamin myönteisten puolien korostaminen on tärkeää, koska kielteiset asiat tulevat esiin omalla painollaan." Ei tuota asennetta voi kieltää millään ilveellä, vaikka yritystä näkyy olevankin.

  Melkoinen problematiikka sisältyy käsitteeseen ymmärtäminen. Jos kirveellä lyö ihmistä päähän, on hyvä tietää eli ymmärtää kausaliteetti eli että siinä käy huonosti. Kirveellä tappamisen hyväksyminen on kuitenkin ihan eri asia.

  Professorit ovat täysin kykeneviä tekemään suuriakin asiavirheitä, mutta heidän halussaan kaivaa niitä esille on suuria eroja. Apul. prof. Ulla Heino väitteli 1985 laudaturin arvoisesti aiheesta Käsityö ja sen tekijät 1600-luvun Satakunnassa. Käsityöstä kirjassa ei puhuta juuri sanaakaan, taulukot ulottuvat vuoteen 1721 ja joku kartta on suunnilleen 1700-luvun puolivälistä. Toki lähteet rajoittavat, mutta aikarajojen ylityksiä ei kommentoida.

  Siihen nähden Kalevan jonkun vuosiluvun heittäminen parilla vuodella ei ole mikään maailmanloppu. Lisäksi luvut ovat usein tulkinnanvaraisia. Siis:Koska toinen maailmansota alkoi ja kuinka moni siinä kuoli?

  ---

• Koska toinen maailmansota alkoi ja...15.4.2018 klo 16:00  Kommentoi (0)

  ...ja kuinka moni siinä kuoli?

  Alku

  Sodan sanotaan alkaneen 1.9.1939, jolloin Saksa hyökkäsi Puolaan. Tätä päivämäärää voi kritisoida siinäkin mielessä, että Puolan valtaus kesti vain parisen viikkoa ja sen jälkeen suurvallat Euroopassa pidättäytyivät merkittävistä sotatoimista aina kevääseen 1940 asti. Ranskakin vallattiin nopeasti ja varsinaiset suurtaistelut alkoivat vasta kesäkuussa 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon.

  USA:ssa sanotaan sodan alkaneen joulukuussa 1941 sillä varauksella, että Euroopassa sota oli alkanut jo aikaisemmin.  Tämä ilmaisu on peräti kyseenalainen, koska USA oli aseistanut Englantia jo 1940 lähtien. Kaikkein suurin ongelma on kuitenkin siinä, että Japani oli vallannut Mant?urian 1931, Espanjan sisällissota oli käyty 1936 - 1939 ja Japanin ja kansallisen Kiinan eli Kuomingtangin välillä oli käyty suursotaa 1937 lähtien. Viime mainitussa sodassa Japanilla oli aseissa yksi ja Kiinalla kaksi miljoonaa miestä. Wikipedia laskee maailmansodan tappiot alkaen vuodesta 1937, jota täytyy mielestäni pitää oikeana alkuajankohtana. Toki asiaa voi lähestyä myös kausaliteetin kannalta: 1931 ? 1936 alkoi ensin Japanissa ja sitten Saksassa ekspansio, joka vei sotaan.

  Tappiot

  1960-luvun alussa Otavan Iso tietosanakirja ilmoitti sodan tappioiksi 50 miljoonaa henkilöä. Kuitenkin jo tähän ilmoitukseen on lisätty alaviitteenä, että NL:n tappiot voisivat yksinään olla jopa 40 miljoonaa. Siihen nähden on erikoista, että vielä nykyäänkin tappioitten miniminä pidetään usein vain 60 miljoonaa. Oman käsitykseni mukaan tappiot ovat n. 100 miljoonaa ja perustelen sitä seuraavasti.

  1) NL ilmoitti tuhonneensa ?fasisteja? sellaisen määrän, että Saksalla liittolaisineen ei sellaista määrää asevoimissa edes koskaan ollut. Kyseessä ei välttämättä ollut NL:n liioittelu, sillä pelkästään Saksan asevoimissa palveli noin miljoona neuvostoliittolaista. Tämän väen kohtalo oli armoton, koska jo pelkät sotavangitkin NL siirsi sodan jälkeen Saksasta omille vankileireilleen.

  Varsinaisten vihollisen riveissä palvelleitten henkilöitten lisäksi oli runsaasti ihmisiä, jotka katsoivat yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömäksi pysyä tehtävissään esim. hallinnossa tai tuotannossa ja siten jonkun mielestä välillisesti hyödyttää vihollista. Lopuksi oli henkilöitä, joita vain epäiltiin yhteistyöstä. Nämä kysymykset liittyvät tietysti kaikkiin miehitettyihin maihin.

  2) Japania pakeni kodeistaan noin 100 miljoonaa kiinalaista. Tätä lukua täytyy pitää viitekehyksenä arvioitaessa kiinalaisten tappioita, jotka nousevat siis kymmeniin miljooniin kuolleisiin. Kiinalaisten lukuja ei kukaan ole halunnut tutkia. Japani on kiistänyt sotarikoksensa melko tarkkaan ja Kuomingtangin harjoittama vastaterrori Japanin ?kannattajia? (siis esim. pakkotyössä olleitten perheenjäseniä) vastaan katsotaan Kiinassa heidän omaksi asiakseen, jota ulkomaalaisten ei sovi tutkia. 

  Japani piti Kiinassa hallussaan lähinnä vain kaupunkeja ja suoritti maaseudulle ryöstöretkiä ottaakseen haltuunsa tai tuhotakseen viljaa ja vangitakseen väkeä pakkotyöhön ja naisia myös seksiorjiksi, joista kaikista pidettiin sellaista huolta, että loppuun käytettyinä ihmiset kuolivat. Sama ilmiö toistui muilla Japanin miehittämillä väkirikkailla alueilla, jotka eivät olleet edes itsenäisiä valtioita, siis. esim. Ranskan Indokiina ja Hollannin siirtomaat eli mm. myöhempi Indonesia. Näitten alueitten tappioista on mahdoton saada tietoa, koska kunnollista hallintoa ei ollut olemassakaan.

  3) Jossain mitassa täytyy edellyttää, että aluetta hallitseva osapuoli myös vastaa väestön hyvinvoinnista. Japani laiminlöi tätä erittäin räikeästi ja takavarikoi jo valmiiksi nälänhädästä kärsiviltä alueilta viljaa käyttäen sitä paitsi elintarvikkeena, myöskin maaöljyn puuttuessa biopolttoaineena. Esim. pelkästään Jaavalla kuoli yli 2 miljoona ihmistä nälänhädässä pelkästään 1944 - 45. Vertailun vuoksi todettakoon, että Maon epäpätevä hallinto oli ainakin välillisesti (mm. nälänhädät) vastuussa 40 - 70 miljoonan ihmisen kuolemasta ja Stalinin hallinto ehkä vain hiukan pienemmästä määrästä.

  Todettakoon myös, että ainakin joissain tapauksissa suomalaisissa sankarihaudoissa on myös sellaisia sotilaita, jotka kuolivat asepalveluksessa saamaansa sairauteen, esim. tuberkuloosiin.

  Lopuksi

  Edellä oleva on esimerkki siitä, miten epävarmoja monet tiedot ovat, miten yksipuolista on USA:n ja Länsi-Euroopan osuuden korostaminen ja miten turhaa on monen besserwisserismi. Jos olisin alussa sanonut sodan syttyneen 2.9.1939, sitä olisi pidetty pahana virheenä, vaikka kokonaisuuden kannalta sellainen detalji on jokseenkin merkityksetön.

  Yksipuolisuudesta käy esimerkiksi vaikkapa se, että elokuvan ?Pelastakaa sotamies Ryan? yms. vaikuttamana Omaha Beachin tappiot taitavat olla monelle suomalaiselle tutumpia kuin maan omat tappiot, jotka ovat kaiken lisäksi täyttä totta, eikä mitään elokuvan fiktiota.

  En tässä yhteydessä pohdi sodan päättymisen ajankohtaa, mutta on selvää, että sota synnytti valtatyhjiöitä, joissa sota jatkui lähes keskeytyksettä esim. Kiinassa ja monissa siirtomaissa.

  Vielä oma kysymyksensä on sekin, mitä kaikkea sodan tappioihin pitäisi laskea. Käytäntö on ollut kovin horjuva. Suomen sisällissodan osalta ei ole ollut mitään vaikeuksia laskea punaisten tappioihin mukaan 4500 espanjantautiin vankileireillä kuollutta, vaikka kyseessä oli pandemia.

  Historiankirjoituksen täytyy koettaa ottaa parhaaseen mahdolliseen käyttöön hyvinkin epävarmoja lähteitä, niin tuossakin on pyritty tekemään https://kirja.elisa.fi/ekirja/sotataidon-mestareita-teollistuvan-yhteiskunnan-sotahistoriaa-1700-luvulta-nykypaiviin

  Lähteistä:

  Venäjän duumalle esitettiin hiljattain ?viralliset? luvut, joitten mukaan NL:n tappiot olivat 40 miljoonaa. Max Hastingsin osalta kiinnitin huomiota hänen vakuuttavaan argumentointiinsa Kiinan tappioista.

  EnWikipedia: II WW casualties ja https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_collaboration_with_Nazi_Germany

  https://en.wikipedia.org/wiki/Number_of_deaths_in_the_Soviet_Union_under_Joseph_Stalin#Total_number_of_victims

  Gehlen, Reinhard: Muistelmat, 1971, s. 117 ? 138.

  Hastings, Max: Retribution: The Battle for Japan, 1944-45, 2008, passim.

  Muller-Hillerbrandt, Burkhart: Das Heer, passim.

  ---

• Jari Ehrnroothista8.4.2018 klo 23:59  Kommentoi (0)

  Dosentin blogi Ylessä on aiheuttanut myrskyn vesilasissa eli somessa. Pari asiaa olisi hyvä ymmärtää. Hänen isänsä oli kyläkoulun johtajaopettaja Ilomantsissa, joten sukunimestä ei kannata tehdä liian suuria johtopäätöksiä.

  Ja väitöskirjan aihe oli "Sanan vallassa, vihan voimalla. Sosialistiset vallankumousopit ja niiden vaikutus Suomen työväenliikkeessä 1905?1914."  eli jotain hänkin tietää.

  Lähde fiWikipedia. 

  ---