joulutarina - Blogi - Krissetyttö - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Krissetyttö

Blogi aloitettu: 15.7.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Hip-hop kpl

• joulutarina15.12.2007 klo 12:12

  “Kyllд pitдд!”
  “Ei ole mikддn pakko!”
  “Kyllд nyt vaan on!”
  “Mitддn muuta ei ole pakko kuin kuolla!”
  
  Kaksoset tuijottivat toisiaan. Toinen oli melkein vihainen, toinen huvittunut.
  Joku joulurenkutus oli melkein jддnyt heidдn riitansa alle - niin kovaддnisiд he olivat olleet. Kukaan ei kuitenkaan katsonut heihin, he olivat paljon kiinnostuneempia siitд, miten heidдn omat jouluvalmistelunsa sujuisivat.
  
  “Ala mennд nyt!” rastatukkainen puuskahti ja tцytдisi kaksostaan, joka horjahti. Hдn ei ollut kuitenkaan lдhellдkддn kaatumista, vaan mulkoili toista vihaisesti ruskeilla silmillддn. “Дlд viitsi! Lцimme vetoa ja hдvisit!”
  
  Riidan kymmenen minuuttia nuorempi osapuoli painoi kдtensд puuskaan. Tomin oli aina pakko vedota johonkin sellaiseen, mistд ei pддssyt yli eikд ympдri. Kyseinen rastatukka katseli hдntд nyt virnuileva ilme kasvoillaan ja osoitti sormellaan etuviistoon. “Ala mennд.”
  
  Bill tuhahti kuuluvasti. Hдn ei vilkaissutkaan olkansa yli tietдessддn mitд siellд oli. Hдn pystyi nдkemддn sen sielunsa silmin: muovinen, tosin melkein aidon nдkцinen, joulukuusi, joka nцkцtti paikoillaan tuolin vieressд. Muovisten oksien alla oli muutama kullan ja punaisen vдreissд kimmeltдvддn paperiin paketoitu ontto lahja. Sillд tuolilla, jonka vieressд kuusi seisoi, istui punanuttuinen parrakas mies. Tai no, tekopartahan se oli. Ja sen miehen sylissд pieni lapsi, joka selosti viisi metriд pitkдд toivelistaansa ja sitten salamavalo rдpsдhti. Lapselle ja tдmдn vanhemmille annettiin tдmдn jдlkeen polaroid-kameralla nдpдtty kuva, jossa hommaan palkattu nдyttelijд, tai ties mikд, virnuilee joulupukin vetimissд.
  
  “Mene, mene”, Tom usutti ja melkein tyцnsi kaksostaan jo eteenpдin.
  “Enkд mene!”
  “Дlд viitsi kapinoida, hдvisit vedon ja nyt maksat siitд. Se on vain reilua.”
  “Tom, minд…”
  “Niin minдkin sinua, Bill, mutta alahan mennд.”
  
  Rastatukkainen virnisteli siinд kaksosensa edessд. Hдnen hymynsд loi kevyen olon, juuri sellaisen kuin jouluna kuului olla. Bill nakkeli niskojaan ja puri kevyesti huultaan. Hдn ei halunnut Tomin saavan sitд tyydytystд, ettд sai jдlleen kerran Billin pyцrtдmддn pддtцksensд. Kuitenkaan edessд ei nдyttдnyt olevan mitддn muuta vaihtoehtoa - mustatukkainen tiesi, ettд toinen pitдisi hдnet tддllд vaikka useamman pдivдn jotta saisi nдhdд tдmдn alistuvan kohtaloonsa.
  
  “Ei kukaan yhteen pieneen suukkoon kuole.”
  
  Bill mulkaisi Tomia pahasti. Tдmд oli kuin mitддn ei olisi tapahtunut. Kuin vahva kallio, joka ei osoittanut ensimmдistдkддn merkkiд siitд, ettд tuuli ja vesi yrittivдt kuluttaa sen pintaa, yrittivдt satuttaa sitд.
  
  “Hyvд on”, kaksosista nuorempi sanoi turhautuneena ja nakkeli niskojaan. Hдn vihasi sitд voitonriemuista ilmettд, joka ryntдsi Tomin kasvoille kuin aurinko viiletti aamuisin hallitsemaan taivasta. Bill kддntyi kannoillaan ja lдhti tekemддn itsestддn osan jonoa, joka koostui pienistд lapsista ja heidдn vanhemmistaan. Hдn tunsi itsensд punaiseksi palloksi valkoisten joukossa - hдn erottui sieltд selvдsti, suorastaan hohkasi sitд, ettд oli tдysin vддrдssд paikassa.
  
  Mustatukkainen tuhahti ja kuuli pikkulapsien hihittдvдn selkдnsд takana. Vanhemmat supisivat keskenддn, mutta pддpointin Bill kyllд erotti. Mitд ihmettд hдn teki tддllд? Sitд hдnkin mietti ja yritti etsiд katseellaan Tomia, joka oli livistдnyt johonkin. Ilmeisesti kyseinen oli mennyt etsimддn kдsiinsд koko kulmakunnan journalistikaartin, jotta saisi tehtyд Billistд tyhmдnnдkцisen aivan kaikkien edessд.
  
  Bill oli niin kiireinen yrittдessддn etsiд Tomia katseellaan, ettei ollut tajuta hдnen vuoronsa tulleen. Hдn oli jokseenkin varma siitд, ettд mikдli tдmд jдisi Tomilta nдkemдttд, se pitдisi tehdд uudelleen - ja sitд Bill ei ihan ensimmдiseksi halunnut. Mustatukkainen siirsi jalkojaan eteenpдin ja jokaisella askeleella tuntui soivan kulkunen - ehkд se oli joku joululaulu, joka soi taustalla. Se tдytti Billin pддn ja teki hдnen olostaan huojuvan.
  
  Kiireisten, viimeisiд jouluostoksiaan toimittavien ihmisten kenkien kopina kaikui Billin korvissa tдmдn laskiessa kevyesti hennon olemuksensa punanuttuisen oikealle reidelle.
  “Mikдs sinun nimesi on, pikkuinen?”
  
  Bill kuuli ironian kyseisen nдyttelijдn ддnessд. Ei sitд voinut olla kuulematta - se vaikutti epдilyttдvдsti siltд, ettд juoksi pддlle vauhkoontuneen kavioelдinlauman tavoin.
  “Bill”, mustatukkainen vastasi ja tunsi punehtuvansa aavistuksen. Hдn ei aikonut ajautua sen enempдд leikkiin mukaan, vaan kддntyi siihen punaiseen pukuun sonnustautuneeseen
  mieshenkilццn pдin. Hetken Bill joutui kerддmддn itseддn ja juuri kun toinen oli avaamassa suutaan, ilmeisesti kysyдkseen mitд pikku-Bill toivoi joululahjaksi, mustatukkainen painoi huulensa nopeasti ‘pukin’ huulille. Tekoparta tuntui epдmiellyttдvдltд ihoa vasten ja
  viimeistддn se sai Billin irrottautumaan todella nopeasti.
  
  Mikдli oli mahdollista, mustatukkainen nuorukainen helotti punaisempana kuin ‘pukin’
  nuttu. Hдn tuijotti tiukasti vaaleata, kosteaa lattiaa ja etsi samalla kдnnykkдд takkinsa
  taskusta. Billillд ei ollut minkддnlaista halua jддdд tдnne kenenkддn pдllisteltдvдksi, ja se
  kurja Tom oli mennyt katoamaan!
  
  ~
  Niin siinд oli sitten kдynyt, ettei Bill ollut lцytдnyt Tomia ja hдnen oli ollut pakko
  hankkiutua takaisin kotiin omin neuvoin. Mustatukkainen istui kдdet puuskassa sohvalla,
  jalat pцydдllд ja tuijotti televisiota. Bill oli melkein kдynyt nyt nurkassa pelokkaanoloisena
  nцkцttдvдn tuuhean joulukuusen kimppuun kostaakseen kokemansa nцyryytyksen. Ovi kolahti ja Bill tiesi, ettд se oli Tom.
  “Ho, ho, ho. Onko tддllд kilttejд lapsia?” huvittunut ддni kantautui eteisen suunnasta ja sai Billin tuhahtamaan.
  Mustatukkainen ei kuitenkaan ehtinyt avata suutaan sanoakseen mitддn enemmдn tai vдhemmдn piikikдstд kun punanuttuinen hahmo ilmestyi olohuoneeseen. Kaksosista nuorempi tuijotti toista suu hieman auki.
  
  “Oho. Katsopas mitд pukilta lцytyikддn! Tдmд on osoitettu pikku-Billille”, Tom sanoi heittдen tonttulakin sohvalle ja ojentaen kaksoselleen kirjekuorta. Nuorempi tarttui siihen ja avasi sen. Siellд oli polaroid-kameralla otettu kuva, jossa hдn suukotti ‘joulupukkia’.
  “Erittдin hauskaa”, Bill sanoi ja tunki kuvan takaisin kirjekuoreen.
  
  “Minun mielestдni ainakin.”
  “No niin kai kun vain katselit!”
  “Enhдn.”
  
  Tom istui kaksosensa viereen siirrettyддn kirjekuoren pцydдlle. Hдn kaivoi puvun taskusta tekoparran, jossa oli kuminauha ja laittoi sen kasvoilleen. Kaksosista vanhempi katseli toista hetken ennen kuin tarttui kevyesti tдmдn tummaan hiuspehkoon ja painoi suudelman tдmдn huulille.
  “Se olit sinд!” Bill puuskahti Tomin irrottauduttua ja lцi tдtд sohvatyynyllд.
  “Heei! Joulupukki ei tuo tuhmille lapsille lahjoja!” Tom huomautti ja he alkoivat molemmat nauraa. Heidдn naurunsa soitti iloisesti joulukuusessa riippuvien pallojen sileдд pintaa ja kietoi heidдt onnelliseen tunnelmaan, jouluiseen tunnelmaan. Bill painoi pддnsд Tomin olkaa vasten hihittдen vielдkin. Rastatukkainen puolestaan otti kaksosensa halaukseensa.
  “Hyvдд joulua, pikkuveli.”
  “Hyvдд joulua, Tomi.”
  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---