Blogin nimi: Tietokirjailijan blogi
Blogimerkintöjä: 8 kpl
Avainsanat: historia kpl
Presidentinvaalien hybridivaikuttaminen29.1.2018 klo 23:15
Katsoin suomalais-venäläisen yhdistyksen Rufin pohdintaa siitä, kannattaako Suomen presidentinvaaleissa Huhtasaarta vai Väyrystä. Tavoitteena ei varmastikaan ollut varsinainen valinta Tasavallan Presidentiksi, vaan yhteiskunnallisen entropian eli hajaannuksen levittäminen Suomessa, ihan vain varmuuden vuoksi. Siksi oli valittu kaksi suom. arvomaailmasta kauimpana olevaa ehdokasta.
Rufin pohdinta oli minulle riittävä peruste valita ne kaksi ehdokasta, joita en ainakaan ikinä äänestäisi. Nythän äänestettiin Suomen eikä Venäjän presidentistä.
US:n blogeja lukiessa kannatusta ovat saaneet lähinnä vain em. kaksi ehdokasta. En suinkaan epäile, että bloginkirjoittajat saisivat palkkaa Kremlistä, mutta sellainenkin käsite kun hyödyllinen idiootti on olemassa. Kun virtuaalinen ympäristö tuntuu olevan jotain mieltä, sitä on syytä myötäillä ja herättää samalla huomiota.
Persujen ilmaisu ilmatilan hallinnasta edellyttää lisäksi riittävän joutilaita kirjoittajia, jotka voivat samalla valittaa työttömien aktivointimallin vääryyksistä, tämähän on ollut toiseksi suosituin aihe.
Kuvaukset Niinistön ja Haaviston twitter-tilien virtuaalisista seuraajista ja seuraajien venäläisestä alkuperästä todistavat, että venäläinen pukinsorkka on ollut Suomen 2018 vaaleissa mukana. Samaa todistaa se, että em. kaksi ehdokasta eivät todellisia ääniä saaneet ollenkaan niin paljon kuin nettinäkyvyyttä. Edelleen ennen vaaleja todisteltiin Huhtasaaren suurta suosiota vaalikoneissa. Yksi ja sama robotti voi käyttää vaalikonetta miten monta kertaa hyvänsä, mutta äänestämiseen tarvitaan oikea, todellinen ihminen ja voimassa oleva peräti ihan suomalainen - henkilöllisyystodistus.
Niin kauan kuin Niklas Herlin omisti US:n, asia oli varmaan hänen yksityisasiansa. Nyt kun omistajana on Alma Media, en alkuunkaan ymmärrä, miksi pörssiyhtiön pitäisi ylläpitää jotain ylimääräistä persujen äänenkannattajaa, kun puolue saa puoluetukeakin paljon yli todellisen nykyisen kansanedustajamääränsä.
Lisäksi olisi kovin inhimillistä, jos koetettaisiin jotenkin hillitä ihmisen oikeutta munata itsensä sananvapauden alttarilla. Julkiselle tohtorinväitökselle on tiukat kriteerit. Olisi mielestäni perin toivottavaa, että isäm maallisiksi itseään kutsuvat osaisivat edes auttavasti äidinkieltään mikäli se kieli tosiaan on suomi eikä venäjä.
Uusi Tuntematon pitää ehdottomasti nähdä30.10.2017 klo 21:44
Kävin katsomassa ja hyvä oli. Jo se, että HS haukkui, on aina varma tae hyvästä laadusta. Itseäni ilahdutti erityisesti se, että elokuvan Ilmestyskirja nyt muotiin tuomasta bensiinin leimauttelusta on päästy eroon. Uusi Tuntematon antaa kranaatinräjähdyksistä luultavasti niin realistisen kuvan kuin se vain on mahdollista. Edelleen olin kovasti ilahtunut, että turkulaistaustainen Hietasen poika pääsee nyt paljon pitemmälle kuin kirjassa...
Ainoa miinuspuoli tulee siitä, että vaikka olenkin joskus ammuntaa harrastanut melko tavalla ja melko isoilla aseilla, en olisi uskonut, että elokuvateatterissakin tarvitaan kuulosuojaimet. Tungin palan paperinenäliinaa kumpaankin korvaan ja se oli ainakin minulle aivan välttämätöntä.
Käykää ehdottomasti katsomassa. Eräät kohtaukset ovat järkyttäviä, mutta on hyvä muistaa, että jotkut ovat kokeneet samanlaisia ihan oikeasti. Tässä sentään vain katsotaan erittäin todentuntuista näyttelemistä.
Elämäntaitokirjat1.2.2017 klo 16:20
Linkissä http://yle.fi/uutiset/3-9420838 esiteltiin elämäntaitokirjallisuutta. Jostain syystä esittelijänä oli henkilö oikein TIETOkirjallisuuden alalta. Oma melko hapan käsitykseni on aiemmin ollut, että elämäntaitokirjallisuutta voi kuka hyvänsä kirjoittaa. Jokaisella kun on jonkinlainen elämä, niin helppohan siitä on kirjoittaa.
Linkissä esiteltiin aitoa elämäntaitokirjailijaa. Ilmeisesti tehtävä on kuitenkin minulle liian vaativa. Ko. kirjailija nimittäin sytytti hervottoman suuria kynttilöitä. Minä kun en sammutetun kynttilän kärystä pidä alkuunkaan!
Sinänsä minulla kyllä olisi erittäin hyviä ohjeita elämäntaitoon, esim.:
-ei tule ollenkaan niin nälkä kun syö aina välillä
-hyvä lääke unettomuuteen on uni, rahapulaan raha, viluun lämpö
-jos työ herkkua olisi, niin kyllä herrat sen tekisivät
-rakkaus on kuin löysä kakka, mikään ei pidättele, kun se on tullakseen
Taitaa kuitenkin olla parempi, että pitäydyn vain omalla alallani, sillä sekin on totta, ettei elämästä selviä hengissä. Alani on siis kuolemantaitokirjallisuus.
`Sanan_vapauden`´kääntö_puoli` ja Jukka Kemppinen11.1.2017 klo 21:15
HS on arvioinut Jukka Kemppisen kirjoittavan Suomen parasta blogia. Olen pääasiassa täysin samaa mieltä.
Kuitenkin jopa hänen kirjoituksiinsa kannattaa suhtautua joskus torjuvasti. Tässä esimerkki.
Kemppinen on julkaissut tietokirjallisuutta lähinnä oikeustieteen alalta. Hän väitteli oikeushistoriasta kulttuurihistorian puolella olosuhteissa, joita eräät pitivät aikoinaan pikkuisen erikoisina (?systemaattista epäsystemaattisuutta?). Kemppisen pätevyyttä historian alalta voi kyseenalaistaa. Kulttuurihistoria on ala, jolle halutessaan voidaan lykätä ilmeisesti mitä vain, kun väitetään lähestymistavan olevan oikean. Hyvin monessa kohtaa on käynyt ilmi, että esim. sotahistoriasta Kemppinen tietää heikosti, vaikka mieluusti siitä kirjoittaakin, hänen isänsä kun oli taistelulentäjä.
Kemppinen: ?Hän siis kertoi, se kun oli vuotta 1964, miten hän jäi ensin patterin ja sitten patteriston ainoaksi hengissä selvinneeksi Ihantalassa. Kukaan kavereista ja naapurin pojista ei edes haavoittunut. Kaikki kuolivat, menivät tohjoksi.? http://kemppinen.blogspot.fi/2016/11/paskiaisista.html?m=0
Tehdäänpä em. sitaatille ns. reality check.
Kalustosta riippuen patteriston määrävahvuus oli noin 700 miestä.
On hämmästyttävää, että paikaksi mainitaan Ihantala. Se oli taistelu, jossa suomalainen puolustus piti pintansa ja tykistö roimi itänaapuria isän kädestä ja olan takaa.
Etulinjan tulenjohdosta tuliasemien kautta huoltoon patteriston ryhmitys kattoi monen monta kilometriä. Kun suomalaiset pysyivät paikallaan, patteriston tuhoamiseen viimeiseen mieheen olisi tarvittu ydinase - eikä edes ihan pientä.
Ennen Ihantalan vaihetta suomalaiset vetäytyivät vauhdikkaasti. Kuitenkaan yhtäkään joukko-osastoa, siis pataljoonaa tai patteristoa, ei menetetty, vaikka materiaalia jäikin taakse runsaasti. Lähde: esim. Halsti 1957.
Suomen kenttätykistön historiassa ei ole mitään mainintaa viimeiseen mieheen tapetusta patteristosta. Sen sijaan kirjan sivulla 420 mainitaan suomalaiset tappiot koko Talin-Ihantalan taistelussa, nimittäin 1100 kaatunutta. Nämä tappiot jakautuvat todellisuudessa 30 pataljoonan ja 20 patteriston kesken, vaikka Kemppisen mukaan yksi patteristo olisi kärsinyt 2/3 kaikista tappioista.
Mennään organisaatiossa eteen- ja alaspäin. Tykistö oli jalkaväen takana, joten jalkaväki kärsi selvästi kovempia tappioita. Tunnetaan moniakin tapauksia, joissa komppanian vahvuus etulinjassa oli pudonnut esim. n. 10 mieheen. Sellaista johti esim. Yrjö Keinonen 1941 lopulla. Kuitenkaan näitäkään komppanioita ei tapettu viimeiseen mieheen. Suurin osa tappioista oli haavoittuneita. Sanottiin, ettei kaveria jätetty ja siihen aikaan se oli täyttä totta eikä mikään tyhjä fraasi.
Sananvapauden puitteissa Jukka Kemppisellä on tietysti täysi oikeus kirjoittaa millaisia satuja haluaa. Se on sitä sananvapautta, mutta teksti pitää ymmärtää pelkäksi hölynpölyksi.
Kun hölynpölyä esittää historian dosentti, asia on erittäin valitettavaa. Dosenteilla on omituinen taipumus valittaa, ettei heitä arvosteta. Turhaa valitusta. Kun tittelin suojista lauotaan tosiasioihin perustumattomia väitteitä, arvovalta ihan itseaiheutetusti ja ansaitusti katoaa.
Väärä tieto on kuin sairaus: se leviää oikeaa tietoa paremmin ja säilyy hengissä paljon sitkeämmin. Kemppinenkin on edistänyt asiaa tavallisen paljon esim. Huhtiniemen ja monen muun osalta.
Aihepiiristä faktapohjalta
Johtajia ja organisaatioita27.11.2016 klo 07:15
Jokainen varmaan on joskus ollut tekemisissä työpaikan kanssa, jossa toimenkuvat ovat ns. joustavia. Pekalla, Villellä, Kallella ja Jussilla on vähän työtä ja paljon palkkaa.
Johtaja Timoon nähden Kalle on sukua, Ville opiskelukaveri, Jussi urheilukaveri ja Pekka osaa tuoda itseään tarpeeksi paljon esille. Julkisella sektorilla sopiva jäsenkirja on myös vahva pätevyyden lisääjä.
Tähän kuviteltuun esimerkkiin verrattuna armeijan organisaatio on toisenlainen. Aika harva on kai kuullut, että ensimmäinen komppania olisi yksinään käynyt taistelua kun toisen K:n päällikkö on komentajalle sukua ja kolmas kurssikaveri. Sodan pakko luo oman logiikkansa.
Ihmiskunnan ensimmäisiä organisaatioita oli nimenomaan armeijoilla. Organisaatiosta kiinalaisella Sun Tzulla oli yli 2000 v. sitten käsityksiä, jotka olivat tuntemattomia 1700-luvun alun Euroopassa. Sun Tzu kirjoitti: "Yleensä monien johtaminen on sama kuin harvojen johtaminen. On kyse organisaatiosta On kyse ryhmityksestä ja viestityksestä." 1000-luvulla jKr. elänyt Chan Yu täsmensi: "Sotajoukon johtamiseksi on ensin jaettava vastuualueet komentajille ja heidän apulaisilleen ja määrättävä yksikköjen vahvuudet [luettelee yksikköjen vahvuuksia]."
Edelleenkin ajatus siitä, että tavoitejohtaminen olisi jotenkin uutta, ei pidä paikkaansa. Sellainen oli käytössä jo 1800-luvulla Preussissa nimellä Auftragstaktik.
Preussilaisuuteen liitetään aiheettomasti kovaa karjumista ja kantapäitten kopsahtelua. Sellaisia ominaisuuksia ilmenee kaikissa maailman armeijoissa, mutta juuri preussilaisuuteen liittyi huomattava älyn korostaminen. Tämä ilmeni jo Fredrik Suuressa 1700-luvun lopussa, joka ei tosin osannut siirtää oppejaan riittävästi eteenpäin.
Napoleonin sotien aikoihin preussilainen sotamarsalkka Gneisenau loi periaatteen, jonka mukaan komentajan ja esikuntapäällikön oli oltava yksimielisiä tehdyistä ratkaisuista. Jos näin ei ollut, esikuntapäälliköllä oli oikeus siirtää asia astetta ylemmän komentoportaan päätettäväksi.
Populaareissa yhteyksissä Preussin ja myöhemmin Saksan upseeristoa on pidetty jäykkänä ja fanaattisen kurinalaisena. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Preussin armeijan merkittävä kehittäjä Moltke vanhempi oli monipuolisesti sivistynyt mies, vrt. esim.
Hän korosti sitä, että käskyjen tuli olla mahdollisimman lyhyitä, niissä piti välttää liikoja yksityiskohtia ja niissä tuli ilmetä lähinnä vain toiminnan tavoite. Edelleenkään käskyjä ei ollut syytä täydentää uusilla, sillä tilanteet sodassa vaihtelivat jatkuvasti. Mikäli ylempi porras syöttäisi organisaatiota pitkin jatkuvasti uusia käskyjä, käskyt olisivat helposti ristiriitaisia keskenään.
Miten tavoitteeseen päästiin, jätettiin kentälle olleiden komentajien päätettäväksi, sillä he tunsivat tilanteen parhaiten eikä aikaa viestin vaihtoon aina ollut. Menettelyä kutsutaan siis termillä Auftragstaktik ja sitä kuvataan tarinalla, jossa prinssi Fredrik Karl kritisoi majuria taktisesta virheestä, jolloin majuri vetosi hallitsijalta saamaansa määräykseen. Prinssin vastauksen väitetään kuuluneen "Hänen majesteettinsa ylensi teidät majuriksi, koska hän uskoi teidän pystyvän arvioimaan, milloin hänen käskyjään ei pidä totella."
Kun alempia komentoportaita kannustettiin aloitteellisuuteen, väistämätön seuraus tietysti oli, että virheitä tapahtui. Moltke painotti sitä, ettei upseereja pitäisi niinkään rangaista tehdyistä virheistä kuin aloitekyvyn puutteesta. Oltiin siis hyvin kaukana esim. Stalinin ajan NL:sta.
Jotta alempi komentoporras olisi ymmärtänyt esimiestensä ajatuksia, jokainen upseeri piti kouluttaa tehtäviin, jotka huomattavasti ylittivät hänen kulloisenkin asemansa. Siten pataljoonankomentajan piti tietää, miten prikaati toimi ja prikaatinkomentajan piti tietää samat asiat armeijakunnasta. Tällainen järjestelmä nosti tietenkin upseeriston tasoa ja loi suuren johtajareservin.
Kirjoitin kirjan jälleen kerran4.11.2016 klo 20:39
Valmistuttuani olin pari vuotta opettajana lukiossa ja yliopistossa, mutta oikeastaan jo sinä aikana tein ensimmäisen sopimuksen kirjan kirjoittamisesta ns. tilaustyönä, josta palkka maksettiin tehdyn työn mukaan eikä suinkaan myytyjen kirjojen perusteella. Tällainen järjestelmä on sivumennen sanoen aika paljon parempi kirjoittajalle taloudellisessa mielessäJ .
Tilaustöitten vika on tosin siinä, että kirjaa tehdään silloin tilaajan valitsemasta aiheesta eikä siitä, mistä itse haluaisi. Taloudelliset realiteetit olivat kuitenkin sellaiset, että vasta 2010-luvulla olen kirjoittanut pari kirjaa aiheista, joita itse pidän tärkeinä.
Tämä viimeinen aikaansaannokseni heijastelee kiinnostustani tietovisoihin. Olen pyrkinyt kirjoittamaan aiheista, joista ei suomen kielellä tietoa löydy. Faktoja on aika runsaasti. En ole ottanut sitä linjaa, että pohtisin yhtä tai kahta kysymystä ees taas argumentoiden.
JV
Käki17.6.2007 klo 12:45
Käki (Cuculus canorus) on suomalaisessa kirjallisuudessakin käsitelty aihe. Mm. Pohjantähdessä Koskelan torppa sai 6 työpäivää taksvärkkiä lisää, koska ruustinna sattui kuulemaan käen kukkuvan 6 kertaa.
Luontoihmisillä tuntuu olevan monenlaista murhetta. Sitäkin pelätään, että käkeä paljon pienempi varpunen olisi jotenkin katoava luonnonvara. Myöskin käen kukkumisen väitetään vähentyneen.
Pahasti pelkään, että luonnonsuojelijat ovat tulleet vanhoiksi, eikä citynuorilla ole aiheeseen kiinnostusta. Ehkä luonnonsuojelijoiden kuulo on huonontunut niin etteivät he kuule käen kukuntaa. Ehkä myös silmät ovat huonontuneet siten ettei pikkuinen varpunen näy verkkokalvolla.
Minä olen varpusia nähnyt ihan entiseen tapaan ja varsinkin kesäkuun alussa tänä vuonna ainakin kaksi käkeä on kukkunut niin, että ääni on taatusti käheä myöhemmin kesällä? Kukkuva käki on uros, joten en tiedä, ovatko pojat jääneet ilman. Jos taksvärkkipäiviä laskettaisiin vielä käen kukunnasta, päivät loppuisivat vuodesta kesken.
Olen jokaiseen eläintarinaan onnistunut ujuttamaan konfliktin, eikä käkikään muodosta poikkeusta. Eräitä kesiä sitten kävelin louhikkoisella kalliolla, jossa aika ajoin on näkynyt kyykäärmeitä. Säikähdin siis melkoisesti, kun joku iski selvästi nilkkaani. Iskun aiheuttaja oli kuitenkin paljon kyytä hauskemman näköinen otus.
Maassa jökötti keskikokoisen lantun suuruinen käenpoika tulipunainen kita ammollaan. Käki ei pelännyt minua yhtään, vaan kapusi sormelleni aivan luonnikkaasti. Ilmeisesti käenpojat pitävät koko maailmaa palvelijanaan. Käenpojan ja minun ympärilläni pyöri hirmuisesti harmaantunut ja ilmeisen stressaantunut emo, kooltaan vähäinen murto-osa kasvattipoikasestaan.
Emoparka näytti pohtivan, että onpa hänen isolla poikasellaan vielä isompi kaveri. Pitääkö sitäkin ruokkia? Käenpoikanen ei nähnyt tilanteessa mitään outoa, vaan tulipunainen kita ammollaan kerjäsi ruokaa istuen sormellani. Kun keinoemo ei kuitenkaan suhtautunut tilanteeseen yhtä levollisesti, laskin käenpoikasen maahan ja menin matkoihini.
Älypää tiedottaa
Älypää toivottaa hyvää juhannusta kaikille pelaajille!
19.6.2025
Juhannustaiat, sauna, kokko, tanssit, hyvä ruoka ja yötön yö, tämä kaikki on taas täällä - unohtamatta tietenkään Älypään Juhannus-visaa!
Kaunista ja oikein hyvää juhannusta Älypään pelaajille!Tällä viikolla selviää, miten Erika Vikman ja KAJ pärjäävät Euroviisuissa!
13.5.2025
Viisuihin voi virittäytyä vaikkapa pelaamalla Älypään Viisut-visaa, josta löytyy euroviisutunnelmaa aina viisujen alkutaipaleelta tähän päivään asti. Hauskaa euroviisuviikkoa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään viisuvisaa!Pääsiäinen on taas täällä, samoin Älypään Pääsiäisvisa!
17.4.2025
Oikein hyvää mämmin, suklaamunien ja tietovisojen täyteistä pääsiäisaikaa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään pääsiäisvisaa!