Älypää

kävelen yksin 25.6.2007 klo 21:36

Kävelen yksin pitkää käytävää,
en ketään näe,
hiljaisuus minua ympäröi,
yksi ainoa ajatus mielessäni on,
tahdon täältä pois päästä,
jokainen askel tuntuu aina vain painavammalta,
missään en valoa enää näe,
en ketään toista,
yksinäisyys piinaa,
miten olen tähän joutunut,
miksen silloin sydäntäni kuunnellut,
nyt en sitä voi enää tehdä,
sillä sydämeni olen kadottanut,
vain sinä voit sen minulle palauttaa,
mutta nyt yksin vain kävellä voin,
käytävä ei lopu,
se jatkuu ja jatkuu ilman päämäärää,
pitkään olen tätä käytävää kulkenut,
sen ovia en auki ole saanut,
en mistään ole valoa nähnyt,
aavistan kuinka joku seuraa minua,
pysähdyn ja tunnen kuinka joku koskettaa minua,
käännyn mutten ketään nää,
käännyn jatkaakseni matkaa,
kunnes näen edessäni sinut,
olit kaipaus sydämessäni,
nyt olet valoni pimeässä,
enää minun ei tarvitse kaivata,
sillä olet sinä siinä,
ojennat kätesi ja palautat sydämeni paikoilleen,
yhdessä me kuljemme eteenpäin,
viimein löysin valon,
viimein sain sinut takaisin

Takaisin blogimerkintöihin

---