Älypää

omistettu rakkaalle ystävälleni, jolle tämän tein 25.6.2007 klo 21:37

Kerran ystäväni menetin,
mutta takaisin sain,
olet tärkeämpi, kuin luulet,
olet valo pimeässä,
päivän piriste,
saat aina hymyilemään,
et koskaan itkemään,
olet se johon voin turvautua hädän hetkellä,
monesti olen miettinyt,
kuinka olet minua jaksanut,
miten olet oudon luonteeni kestänyt,
monesti olen ihmetellyt,
miten olet voinut sietää minua,
sillä tiedän olevani oikukas,
ja monesti hyvin rasittava,
silti olet jaksanut nämä vuodet minua,
ikinä et ole valittanut kun olen hermoillesi käynyt,
tai turhaan sinua häirinnyt.
Aina kun näitä asioita ajattelen,
tajuan yhden asian,
ikinä en ole sinulle Kiitosta sanonut,
ikinä en ole näistä vuosista sinua kiittänyt,
siispä sen viimein teen:
Kiitos kaikesta,
kiitos että olet minua sietänyt,
toivottavasti tulevaisuudessakin minua jaksat,
vaikka luonteessani ei olekaan kehumista,
silti toivon että jatkossakin Sinä olet yksi niistä harvoista päiväni piristeistä. 

Takaisin blogimerkintöihin

---