Älypää

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

• Mysteeriöt, Vol 1 31.8.2007 klo 21:13

  Keihäänheitto on yksi luomakunnan mysteeri. Ainakin itselleni ratkaisemattomaksi arvoitukseksi on jäänyt näkemieni heittojen logiikka: ajatus siitä, miten saada poikittain oleva keihäs lentämään pitkälle. Tämä on tietysti vain yksi keihäänheitoksi sanotun urheilulajin ihmeistä. 
  
  Olen ollut luulossa, että heittolajien tärkeimmät elementit ovat välineen lähtönopeus ja se, että välineellä on optimaalinen lentorata. Siksi tuntuu oudolta, että esimerkiksi keihäs yritetään saada lentämään poikittain, tai peräti se, että heiton pituutta yritetään lisätä heittämällä väline väärään suuntaan. 
  
  Lähtönopeuden suhteen on mielestäni epäoleellista, kuinka pitkä vauhti on, sehän riittää, että välineen lähtönopeus on suuri. Esimerkiksi kuulantyönnössä vauhtia saa pakittamalla pari kolme metriä, pyörähtämällä vähän enemmän. Aikuisten miesten kuula painaa yli seitsemän kiloa, kun taas vastaava keihäs painaa vajaan kilon. 
  
  On myös merkillistä, miksei keihäänheiton erilaisia suoritustapoja ole systematisoitu. Kuulassa on selkeästi kaksi erilaista suoritustekniikkaa, mutta keihästä näytään heittävän miten sattuu. 
  
  Keihään valmennustietous näkyykin olevan luokkaa, onko tukka hyvin ja näkyykö kello. Ehkä keihäänheiton taso paranisi, jos peruskoulujen fysiikan tuntimäärä lisättäisiin. Ilmeisesti nykyään luetaan liikaa fenomenologiaa, joka taas valmennustietoutena luottaa enemmän ihmeeseen kuin materiaalisiin faktoihin. 
  
  Mutta toisaalta mikäs minä olen puhumaan, kun oma tulokseni keihäässä on kaksikymmentäkahdeksan metriä. Mutta harmittaa omasta ja toistenkin puolesta. 

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---