Uhkupuhkua - Blogi - Planeetta X - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pluton kutakuinkin oudot jutut

Blogi aloitettu: 29.1.2023
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Lyhyesti, luovasti, uskottavasti? kpl

• Uhkupuhkua22.4.2023 klo 19:10

   

     - Ettäkö mitä odotan? Maailmanloppua, sitä minä odotan. Ei niin, että

  sitä toivoisin, vaan siksi, koska tiedän sen tulevan. Niin siinä tulee

  käymään, saattepa nähdä. Te voitte nauraa nyt, mutta kun maa järisee,

  tärisee ja katoaa jalkojenne alta, te kadutte ja parutte - jos ehditte.

      Näin jupisi Ping Pong kaivautuessaan yhä syvemmälle ja syvemmälle

  maan uumeniin. Lapiollinen hiekkaa, lapiollinen soraa, yksi kerrallaan

  ne veivät häntä kohti päämäärää.

      Puoli vuotta aikaisemmin eivät asiat olleet tällä mallilla. Silloin Ping

  ajeli Huanpahoen katuja lakaisukoneella, jonka ohjaamoon hän nipin

  napin mahtui, sillä illat ja pullat kuluivat sotapelien parissa tietokoneen

  äärellä.

      Eräänä koleana syysiltana puiden pudotellessa lehtiään Pingin

  työllistämiseksi, oli tämä sattunut internetiä selaillessaan äkkäämään

  "Taivaassa tavataan"-suomalaissivuston. Koulussa luetun pakkosuomen

  ansiosta hän tajusi Häjy-komeetan uhkaavan maapallon ekosysteemiä.

  Amatööriplanetööri Kauko Putkinen oli tehnyt havainnon huntukuulasta

  siiloon rakentamastaan tähtitornista. Laskettuun aikaan oli vuosi. Toisin

  sanoen: jos aikoi jatkaa elämää maan päällä, oli mentävä maan alle.

      Aamulla Ping meni töihin, mutta lehtien vihmomisen sijaan hän

  suuntasi lakaisukoneeen nokan kohti rautakauppaa. Sieltä mukaan tarttui

  markkinoiden pitkävartisin, kaksimetrinen Tapio-lapio, sillä kuopan piti

  olla tosi syvä.

      "Vielä kolme lapiollista ja sitten saa riittää: yk-si... kak-si... kol-".

  Viimeinen survaisu sujahtikin yllättäen pohjasta läpi ja Ping syöksyi

  lippalakki edellä avautuneeseen onkaloon. Hiekkaa posket pullollaan

  hän eteni halki pimeyden, kunnes lopuksi pullahti lammen viileään

  syleilyyn. Lumpeenkukkia kaulasta roikkuen Ping kahlasi rantaan, jossa

  häntä odotti tutun näköinen miekkonen.

      - Päivää ja tervetuloa Sisä-Suomeen. Saanen esittäytyä: olen paikan

  perustaja, planetööri Putkinen, voitte sanoa Kauko.

     - Päivää, olen Ping, voitte sanoa Pong.

     - Mistä kaukaa te tänne noin tupsahditte?

     - Huanpahoelta, Huanpahoeltahan minä.

     - Hyvänen aika sentään, Juupajoelta asti saapuu vieras luoksemme!

       Valitettavasti minun on pakko myöntää, etten tunne ketään sieltäpäin.

     - En minäkään, en minäkään.

      Sisä-Suomi oli kaikin tavoin sangen viihtyisä paikka. Oli maaseutua

  viljavine peltoineen ja vilkkaine kyläyhteisöineen. Kaupunkeja oli kaksi: 

  Eka ja Toka. Asukkaat tulivat pääosin Suomesta, mutta mahtuipa

  joukkoon niin saamelaisia, raumalaisia kuin savolaisiakin.

      Ping sai vuokrattua asunnon Tokasta aivan torin laidalta. Sen keskellä

  oli valtava trampoliini, jolla väki pomppi jopa kuudennen kerroksen

  korkeudelle, jossa hän asui. Kerrankin eräs vanhus lensi keppeineen

  olohuoneen parketille. Onneksi ikkuna oli auki, sillä uuden ruudun

  laittaminen Tokassa oli suoraan sanoen härskin hintavaa.

      Päivisin Ping Pong (työtovereiden kesken Pöytätennis) ajeli taas

  lakaisukoneella, johon hän nyt mahtui helposti laihduttuaan kuopan

  kaivuussa. Illat kuluivat pesäpallon ja karaoken parissa, ja pullat olivat

  vaihtuneet ruisleipään. Muuan seikka maahanmuuttajaa kuitenkin vaivasi.

  Television ja radion uutislähetyksissä ei mainittu sanaakaan lähestyvästä

  Häjy-komeetasta, ei edes Kymmenen uutisten loppukevennyksessä.

  Todella kummallista!

      Eräänä maanantaiaamuna töissä asiaa pohtiessaan, hän oli hieman

  huolimaton. Suojatiellä kävellyt Putkinen näet jäi lakaisukoneen alle.

  Toiminnan miehenä Ping ei aikaillut, vaan riensi välittömästi kysymään

  komeetan nykyliikkeistä, olihan sen laskettu aika - hyvänen aika sentään -

  jo seuraavana päivänä.

     - Ai niin, se komeetta, sanoi Putkinen kättään heilauttaen.- Se oli vaan

       sellaista uhkupuhkua, vaaran lietsontaa, jotta saataisiin haalittua 

       mahdollisimman paljon porukkaa tänne Sisä-Suomeen. Bisnestä,

       silkkaa bisnestä, sitähän se.

      Ping tuijotti hämmentyneenä bluffitööriä. Huippukallis Tapio-lapio,

  puolen vuoden raadanta ja pulleat hiekkaposket. Katkeruuden musertava

  terrakotta-armeija vyöryi kohti haudatakseen hänet alleen. Viime hetkellä

  se murtui tomuna maahan varisten. Anteeksiannon vapahtava hymy

  kasvoillaan ojensi Ping kätensä ja auttoi Putkisen lakaisukoneen alta.

  Uhkupuhkua - totta kai!

   

   

   

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---