Ajan riennot - Blogi - Planeetta X - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pluton kutakuinkin oudot jutut

Blogi aloitettu: 29.1.2023
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Lyhyesti, luovasti, uskottavasti? kpl

• Ajan riennot26.5.2024 klo 08:39

              

      Alkuräjähdys synnytti Ajan. Se pudisteli päätään luullen avaruuden ole-

  van äänetön. Edetessään tyhjyydessä se tunsi tekevänsä juuri sitä mihin

  se oli luotu, kiitämään. Oli mahtavaa syöksyä valtavalla nopeudella kum-

  mempia miettimättä, korvissa vauhdin kiivas kohina, suonissa nesteiden

  kihelmöivä kierto. Tärkeintä kuitenkin oli viedä aikaa uusille, syntymättö-

  mille seuduille.

      Kaikkeen lopulta kyllästyy, niin myös kiitämiseen. Se oli puuduttavaa

  ja yksinäistä hommaa. Niinpä Aika palasi vuosia taaksepäin ja kierteli

  elinkelpoista paikkaa etsien. Sen täytyisi olla asuttu planeetta, jonka

  väestöön  voisi sulautua, mennä naimisiin ja perustaa perhe. Ei enem-

  pää eikä vähempää kuin toteuttaa jokaiseen elolliseen olentoon sisään-

  rakennettu elämän tarkoitus.

      Jo kaukaa se havaitsi Linnunradan hopeanvalkoisen spiraalin. Orasta-

  van toivon vallassa Aika tutki aluetta peläten joutuvansa taas pettymään.

  Nähdessään sinertävän pianeetan aivan galaksin reunamilla, se tiesi et-

  sinnän päättyneen, niin paljon Maa poikkesi edukseen muista avaruuden

  kiertolaisista.

      Aika hakeutui alempiin ilmakerroksiin lentäen yli Välimeren Euroopan

  ylle. Suomen kohdalla se kaarteli jonkin aikaa ja laskeutui sitten Suo-

  musjärvelle. Siellä se lymysi tienvarren pensaikossa ohikulkijoita tarkkail-

  len. Olisi ollut liian toiveikasta näyttäytyä ihmisille. Sininen, läpikuultava

  hahmo voisi herättää hämmennystä, jopa pelkoa. Käynti planeettalla

  päättyisi todennäköisesti pakenemiseen tai kuolemaan. Erilaisuus tap-

  paa. Oli vain yksi vaihtoehto: se muuntautui ihmiseksi. Maassa Maan ta-

  valla tai takaisin avaruuteen.

      Aika otti nimekseen Anselmi Nuutti ja vuokrasi mökin Uitsalmen ran-

  nalta. Hän haki töitä Aikaministeriöstä saaden paikan juoksupoikana. Se

  oli työtä kellon ympäri ja vaati kovaa kuntoa. Anselmi juoksi pitkin teitä

  ja polkuja, halki soiden ja laaksojen, yli harjujen ja selänteiden, sateella,

  helteellä, pakkasella, päivin öin. Sen minkä teki, sen teki kunnolla.

      Vuoden verran oli hauskaa, mutta kuten kiitämisessäkin, jossain vai-

  heessa keho, mieli tai molemmat saavat tarpeekseen. Merkkejä siitä oli

  väreillyt ilmassa jo jonkin aikaa viivästymisten muodossa. Niinpä eräänä

  kauniina heinäkuun iltana Nuuksion kansallispuistossa otti Anselmi uu-

  puneena repun selästä ja heittäytyi mättäälle pitkäkseen. Siinä puolukan-

  varpujen huomassa hän sulki silmänsä ja vaipui syvään uneen...

       Kelloja on seinillä, hyllyillä, pöydillä ja vitriineissä. Kauppiaan sanat

  soljuvat hammasrattaiston välisestä mustasta aukosta. Kultaisten kul-

  maviisareiden alla fosforiset kellosilmät hehkuvat sitä kirkkaammin mitä

  innokkaammin hän kelloja esittelee. Anselmia ei kuitenkaan kiinnosta

  kellot. Töissä on ollut aikatauluongelmia ja salatakseen menetetyn ajan

  johtaja S.E.Kuntilalta, hän on päättänyt ostaa aikaa. Kellontarkka johtaja

  ei epäröisi sekuntiakaan lähettääkseen aikalaahurin kortistoon.

     - Anteeksi, että keskeytän, mutta olisiko teillä aikaa?

     - Jaa, olisitte heti sanonut. Hetkinen.

      Kauppias kumartuu, ottaa tiskin alta kaksi purkkia, vihreän ja punaisen,

  ja laittaa ne Anselmin eteen.

     - Arvoisa herra. Toisessa on aikaa lähes rajattomasti. Toisessa sen si-

       jaan, siinä lymyää Onork, aikavaras. Hän ei tunne sääliä sitä kohtaan,

       joka purkin aukaisee. Hän vie kaiken, aivan kaiken. Kumpi on kumpi,

       en tiedä, muuten olisin käyttänyt sen itse. Rohkeuteni ei riitä. Jollei

       kestä riskiä, ei ole myöskään palkinnon arvoinen. Saatte purkin viidel-

       lä sadalla, jos avaatte sen saman tien. Miten on, tuleeko kaupat?

      Anselmi empii. Riski on kuitenkin otettava ja hän latoo setelit tiskiin.

  Kauppias hymyilee hammasrattaistollaan koko rahan edestä.

     - Maksu suoritettu. Herra on hyvä ja valitsee. Toivotan onnea.

      Punainen vai vihreä? Punainen kuvastaa kielteisyyttä, vihreä myöntei-

  syyttä. Sen täytyy siten olla vihreä. Mutta, jos se onkin hämäystä - totta

  kai - siispä punainen! Hetkinen... kyseessä saattaa olla kaksoishämäys,

  eli onko vihreä sittenkin oikea? Punainen, vihreä, punainen, vihreä. Värit

  puskevat toisiaan kuin myskihärät. Anselmi on ihan sekaisin! Hän tarttuu

  vihreään ja vääntää kannen auki. Humahdus kuin muinaisen lentoliskon

  siivenisku, Onorkin vuosisatainen vankeus on päättynyt. Se leijuu vapaut-

  tajansa edessä, katsoo mustilla pohjattomilla silmillään ja äänellä kuin

  kaivoksen pohjaa äestäisi, lausuu:

   

                                   Aikaa lisää kun ostaa halusit

                                   luita omiasi siinä vain kalusit

                                   riskin otit ja katso kuinka nyt

                                   ajan lopunkin olet jo käyttänyt

   

      Onork kohottaa kätensä ja napsauttaa luisevia sormiaan.

     - Ruu ja Mis!

       Purkista nousee kaksi joutsenkasvoista, syaaninvihreää olentoa. Ne

  tarttuvat Anselmiin käyrillä kynsillään ja vievät purkkiin. Sen pohjalla on

  avoin vastakaivettu hauta, jonka kiveen on raapustettu:

   

                                  Oli nimenä sillä Anselmi Nuutti

                                  sillä joka tähän yksiöön muutti  

                                  ylistys nopeudelle alla mullan soi

                                  juoksuhaudaksikin tätä kutsua voi 

   

      ... Anselmi heräsi. Hän vilkaisi kelloa: puoli tuntia oli kulunut nukkues-

  sa. Potkujen todennäköisyys oli kasvanut luokkaan Titanic, ja koska pe-

  lastusveneessä ei ollut enää paikkaa hänelle, oli siinä hyvää aikaa pohtia

  unen mahdollista merkitystä.

      Lopulta se oli aivan selvää. Ajan perässä juokseminen oli paitsi järje-

  töntä, myös suurta ajanhukkaa. Tällä menolla hän saisi pian kutsun ma- 

  tojen päivällisille. Anselmi nousi mättäältä herätyksen saaneena, elämäs-

  sä koittaisi uusi aika.

      Aamulla hän meni Aikaministeriöön. Kuntilan sihteeri Alma Nakka sa-

  noi johtajalla olevan tärkeä neuvottelu Kiinan viisarivaltuutettu Ring Kin-

  gin kanssa. Anselmi luki Almaa kuin avointa almanakkaa ja protokollan 

  ohittaen painui toimistoon. 

     - Kas kas, hätkähti Kuntila ja sujautti Aku Ankan työpöydän laatikkoon. -

       Itse Nuutti ja tähän aikaan liikkeellä! Mitä asia koskee?

     - Huomenta. Sitä vaan, että voitte ruveta hakemaan uutta juoksupoikaa.

       Minun juoksuni on juostu.

     - Vai sillä lailla, vai sillä lailla. Kuulkaas nyt, Nuutti. Ajat ovat ankeat, ei

       töitä ole jonossa kuin mummoja Aikamiesten konserttiin. Olette kieltä-

       mättä hieman töpeksinyt, ehkä myös aavistuksen tiukanpuoleisten ai-

       kataulujemme vuoksi. Hmm... voisin siirtää teidät johonkin teille sove-

       liampaan hommaan. Olen muuten sattumoisin kuullut halustanne pe-

       rustaa perhe. Pitääkö tieto paikkansa?

     - Tuota... kyllä se pitää.

     - No hyvä. On kaksi asiaa, jotka minun elämänkokemukseni perusteella

       miehellä täytyy olla. Kiinnostaako kuulla?

     - Herra johtaja, sallikaa viisautenne langeta ylleni.

     - Kuulkaa siis. Nuo kaksi ovat: työpaikka ja vaimo. Voin tarjota molem-

       mat. Mitä tuumitte siitä?

     - Työpaikan ymmärrän kyllä, mutta vaimo...?

     - Hyvä Nuutti. Tiedätte varmaan, että virastomme henkilökuntaan lu-

       keutuu Neiti Aika. Kuten nimestä voitte päätellä, hänellä ei ole puoli-

       soa - vielä. Tässä vaiheessa te astutte kuvaan. Sen mitä häntä tunnen,

       te kaksi sopisitte mainiosti tulevien lastenne vanhemmiksi. Soittakaa

       siis Neiti Ajalle ja tehkää avaussiirtonne. Eli miten on, unohdetaanko 

       nämä joutavanpäiväiset eropuheet ja pistetään viisarit pyörimään? 

     - Tuota, kun asiaa nyt tarkemmin puntaroi, niin herra johtaja taitaa olla

       oikeassa. Tehdään kuten sanoitte.

     - Mainiota. Pitäkää tämä päivä vapaata, katsotaan sitä uutta hommaa

       sitten vaikka huomenaamulla. Näkemiin, Nuutti.

     - Näkemiin, herra johtaja. Ja kiitos.

      Ohittaessaan Alma Nakan ei Anselmi voinut olla toteamatta:

     - Kovin oli Akun näköinen viisarivaltuutettu.

      Raitiovaunun ikkunapaikalla istuessaan Anselmi mietti Kuntilan ehdo-

  tusta. Kehtaisiko ottaa virka-aikana yhteyden niin henkilökohtaisen asian

  merkeissä? Voisi vielä saada syytteen häirinnästä. Takasillalla kaitee-

  seen nojaileva humalainen hoilasi:

     - Ei aika mennyt koskaan palaa!

      Sanoitus pisti Anselmin pohtimaan elämän ainutkertaisuutta. Se ete-

  nee kuin raitiovaunu, ja jos nukahtaa, onkin pian päätepysäkillä. Ei siis

  ollut mitään syytä vitkastella. Aika ei kasva korkoa, se vierii kuin kolikko

  viemäriin.

      Kotiin tultuaan tarttui Anselmi ensi tilassa luuriin. Peitelläkseen kai-

  nouttaan naisväen suhteen, hän omaksui miehekkään suorapuheisen

  tyylin.

     - Tässä Nuutin Anselmi Aikaministeriöstä, päivää. 

     - Ai kollega, hyvää päivää!

     - Semmoisella asialla tässä ollaan liikenteessä, että miten olisi, jos nei-

       dillä vaan on aikaa, kun tuo nimikin siihen niin kovin viittaa, että lähti-

       sitte tässä jonain kauniina päivänä allekirjoittaneen kanssa vaikka

       kahvikupposelle, niin selvittäisiin yhdessä olisiko meillä kahdella ken-

       ties samansuuntaisia tavoitteita esim. perhesuunnittelun suhteen? Et-

       tä miten olisi, neiti, tuota noin... paljonko kello?

     - 10.32.40.

     - Kiitos tiedosta. Kuulemiin.

      Ei asia, vaan miten se sanotaan. Anselmin sydän nakutti kuin pieni

  höyryvasara. Kuten Maan nähtyään, niin myös Neiti Ajan kuultuaan, hän

  tiesi etsinnän päättyneen. Mutta... löydön kohde ei ollut vastannut! Siis

  siihen varsinaiseen kysymykseen.

     - Olet universumin suurin idiootti! soimasi Anselmi itseään. - Kehtaisiko

       soittaa uudestaan? Pitäisikö hänkin minua idioottina?

      Samassa puhelin pärähti.

     - Anselmi Nuutti.

     - Tässä Neiti Aika. Teitte äsken kysymyksen kahvikupposta koskien?

     - Kyllä, niin taisin tehdä.

     - Ankaran harkinnan jälkeen... missä voimme tavata?

     - Jaa-a. Eikö se ole itsestään selvää: Stockmannin kellon alla.

     - Niinpä tietysti. Mihin aikaan?

     - Eipä olisi arvannut: Neiti Aika kysyy minulta aikaa . Sopiiko kello 18?

     - Sopii hyvin. Tasalta tavataan!

      Niin sai alkunsa heidän yhteinen taipaleensa. Sivuutamme tarkemmat

  yksityiskohdat todeten, että he menivät naimisiin. Rouva Nuutti työsken-

  teli kotiäitiyden ohella Kukkuu-käkikellofirman ruokinta-assistenttina ja

  Anselmi kellokallena Aikaministeriön iänikuisilla käytävillä. Kuten puolet

  avioliitoista, niin myös heidän päättyi eroon, mutta vasta punaisen mökin,

  perunamaan, työsuhdeBemarin ja neljän lapsen jälkeen. Heillä ei yksin-

  kertaisesti riittänyt aikaa toisilleen. 

      Erojärjestelyt sujuivat lähes täydellisessä yhteisymmärryksessä. Ainoa

  poikkeus tapahtui Anselmin vaatiessa ministeriöltä häälahjaksi saatua

  kaappikelloa itselleen. Pesänjakaja Tasalan todistaessa Rouvan suu oli

  pyöreä kuin nahkiaisella tämän tuhahtaessa: - On aikoihin eletty!

      Ero toi muutoksia. Rouvasta tuli jälleen Neiti Aika ja hän sai takaisin

  entisen työnsä. Anselmi puolestaan otti alkuperäisen muotonsa ja lähti

  jatkamaan ajan viemistä maailmankaikkeuteen. Eniten Aikaa jäi Maareis-

  sussa kaivelemaan lasten katoaminen elämästä. Lohdutusta toi se biolo-

  ginen tosiasia, että vaikka he olivat vielä lapsia, olivat he aikaihmisiä. Jo-

  nain kauniina päivänä hekin joisivat kahvikupposen ja hänen geeniensä

  kierto Maan päällä saisi jatkoa. Muuten, kiitäminen pitkästä aikaa oli to-

  della hauskaa!

   

                                  Sanotaan että aika rientää

                                  mutta mistä sen voi tietää

                                  eihän sitä edes nähdä saata

                                  ei askelta kuulla vasten maata

   

    

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---