Kaappikello - Blogi - Planeetta X - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pluton kutakuinkin oudot jutut

Blogi aloitettu: 29.1.2023
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Lyhyesti, luovasti, uskottavasti? kpl

• Kaappikello29.10.2024 klo 02:45

    

        Elipä kerran Suuren meren rannalla mies, jonka nimi oli Pali Santeri.

    Hän oli ammatiltaan puuseppä, taitava, mutta köyhä sellainen. Eräänä

    tuulisena päivänä Pali katseli kuinka aallot vaelsivat pää vaahdossa ve-

    tistä tietään tuupertuen lopulta hengettöminä rantahiekkaan. Mikä syn- 

    tyy, se myös kuolee - aikaa ei voi vangita. Vai voiko? Siitä hänelle pul-

    pahti ajatus kaappikellosta, jossa ei olisi koneistoa lainkaan.

        Pali pakersi ja puursi, puursi ja pakersi, ja kas, lopulta verstaan lattial-

    la seisoi kaunein kaappikello ikinä! Vatsaa ei kuitenkaan kauneudella

    täytetä, joten aamulla  askeleet suuntautuivat torille.

       - Ostakaa, ostakaa! Ei enää kiirettä minnekään! Ostakaa!

        Mutta ihmiset vain pudistelivat päitään.

        - Ei viisareita, ei vitjoja! Kelvoton, täysin hyödytön!

        Ei auttanut, vaikka Pali puolitti hinnan. Markkinoiden päätyttyä hän kii-

    kutti allapäin kaappikellon takaisin verstaalle.

        Yöllä Pali pyöriskeli sängyssä hampaitaan narskutellen. Oltiin aivan

    hänen henkisen kestokykynsä rajoilla. Äkkiä Pali viskasi peiton syrjään,

    säntäsi ovesta pihan poikki verstaalle, nappasi kaappikellon kainaloon

    ja juoksi rantaan.

       -  Saakoon meri sen, mikä ei ihmisille kelpaa!

        Näiden sanojen saattamana lensi kaappikello aaltojen huomaan.

        Kului vuosi, kului toinenkin. Köyhä puuseppä Pali Santeri veisti vers-

    taallaan mitä ihmeellisempiä luomuksia, mutta yhtä hän ei voinut saada

    mielestään. Kyynel, suolainen kuin meri, vierähti karkealle poskelle

    kaappikelloa muistellessa.

        Kerran utuisella torilla ituisia perunoita ostaessaan, äkkäsi Pali niiden

    seassa nuhjuisen arpalipun. Hän ojensi sen myyjälle, Peruna-Pipsalle,

    joka kohautti vain olkapäitään ja tuhahti:

       - Ennemmin meri kuivuu kuin minä voitan.  Voit pitää sen.

        Lauantaina oli arvonta ja kuinkas kävikään: Pali voitti pääpalkinnon!

    Se oli matka Tik Tak Tikille, mikä oli saari keskellä Suurta merta. Harva

    siitä tiesi ja vielä harvempi oli käynyt, mutta siellä se vaan oli!

        Vihdoin koitti lähtöpäivä ja Pali meni satamaan, jossa kuunariparkki

    Kohtalotar odotti. Niin myös odotusten liekit löivät korkealle hänen as-

    tuessaan laivaan.

        Ensimmäisenä päivänä meri oli tyyni, mutta toisena kuin keinu ja kol-

    mantena kuin kaksi keinua. Palk näki peilissä merisairaat kasvot. Nel-

    jäntenä päivänä kapteenin pöydässä putkahti vatkuli takaisin lautaselle.

    Loppumatkalla ei Palia lääkärin (kapteenin) määräyksestä enää nähty

    hyttinsä ulkopuolella. Kohtalottaren kiinnittyessä seitsemäntenä päivä-

    nä laituriin hän hoippui hotelliin toipumaan.

        Varhain aamulla muiden turistien vielä nukkuessa söi Pali kanttiinissa

    puoli lautasellista paikallista herkkua ökö ököä. Jälkiruuan sijaan hän

    päätti lähteä tutustumaan saareen lähemmin. Tarjoilija Zepu ehdotti

    opastettua kiertokäyntiä, mutta Palin mielestä omin päin kulkien voi

    päästä myös sellaisiin paikkoihin, joita turisteille ei näytetä.

        Ähellettyään sinne sun tänne läpi tiheän kasvillisuuden hän saapui il-

    lansuussa kylään, jossa oli meneillään jonkinlaiset uskonnolliset rituaa-

    lit. Aukiolla olkihameiset Alma Nakka-heimon jäsenet kiersivät kehää 

    tanssien kiihkoisasti huumaavan rummutuksen tahdissa.

        Sen lakattua he polvistuivat kädet ojennettuina kohti keskustaa. Pali

    nielaisi. Se sama kaappikello mikä ei torilla ollut kelvannut kenellekään, 

    pönötti nyt Tik TakTikillä palvonnan kohteena! Olipa aikoihin eletty! Hän

    puikkelehti alkuasukkaiden välitse kaappikellon viereen ja kohotti käten-

    sä tervehdykseen.

       - Arvoisa heimoväki! Nimeni on Pali Santeri. Tulen kaukaa, ettekä vält-

        tämättä ymmärrä suomea, mutta sen minä vaan sanon teille, että tä-

        mä kapistus tässä, on minun omin käsin tekemä ja se kuuluu minulle,

        kokonaan minulle! Hankkikaa oma!

        Puheensa lisäksi Pali teki toisen, vielä pahemman virheen: hän kos-

    ketti kaappikelloa. Ajan ja veden jumalatar Rolex Aquaa oli loukattu! Al-

    ma Nakan väki tarrasi häpäisijään ja sulloi hänet kaappikelloon. He kan-

    toivat sen rantahietikolle ja sitoivat kiinni siellä seisovaan paaluun. Pääl-

    likkö Rak Sutuksen käskystä riensivät lapset ilosta kiljahdellen hake-

    maan kuivia oksia ja risuja. Niitä kertyikin kaappikellon juurelle ilahdut-

    tavan runsaasti.

        Rummutus alkoi taas ja Pali seurasi aukosta uhrimenojen kulkua. Oli-

    ko hän katkera? Ei, ei sinne päinkään! Hän oli se, joka heitti kaappikellon

    mereen ja tuli saarelle rähjäämään. Syy oli hänen, yksin hänen! Oikeus

    oli voittanut.

        Liekkien rätinä toi Palille mieleen saunan lämmityksen. Nyt ei heitet-

    täisi löylyä, mutta kuuma tulisi. Rauha valtasi uupuneen, rikkirevityn sie-

    lun ja sydän sykki yhdessä maailmankaikkeuden kanssa. Enää ei ollut

    kiire minnekään, ei minnekään. Aika oli kuollut.

        Taivas hehkui purppuraa kauniimmin kuin koskaan auringon laskies-

    sa Suuren meren taakse.

   

      

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---