Sinustakin haamio? - Blogi - Planeetta X - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pluton kutakuinkin oudot jutut

Blogi aloitettu: 29.1.2023
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Lyhyesti, luovasti, uskottavasti? kpl

• Sinustakin haamio?20.3.2025 klo 08:49

   

      Haluatko tietää salaisuuden? Tämä kirjoitus sisältää tärkeän tiedon  

  lukemisen harrastajille. Sitä ennen lienee pieni alustus paikallaan.

      Lukija hakee kertovasta kirjallisuudesta elämyksiä oman kokemuspii-

  rinsä ulkopuolelta, jolloin hän voi hetkeksi unohtaa kaiken muun. Onnis-

  tuneinta se on silloin, kun lukija tuntee myötätuntoa päähenkilöä koh-

  taan ja samaistuu häneen. Henkinen side kietoutuu heidän ympärilleen

  vahvistuen sivu sivulta, kunnes he ovat lähes yksi ja sama henkilö.

      Lukija saa sisältöä elämäänsä, mutta entä hahmo? Päivästä toiseen

  sivujen puristuksessa samat asiat samalla tavalla, uudestaan ja uudes-

  taan. Se ei voi olla jättämättä jälkiä. Jollei halua enää toimia käsikirjoi-

  tuksen mukaan, niin mitä voi tehdä? Ei mitään! Ja vaikka hoitaisikin työn-

  sä nurkumatta, mikä on palkkio? Ei mikään! Entä kuoleman jälkeen? Ei

  arkkua alttarilla, ei mustien satiinikankaiden kahinaa, ei puolittain tukah-

  dutettuja nyyhkäisyjä. Ja mitä tulee kauniisiin sanoihin, virrenveisuuseen

  ja urkujen pauhuun, ne voi unohtaa. Kiveä, jossa lukisi nimi, on turha et-

  siä. Ei ruumista, ei hautaa. Hahmo on sivulla, jota ei koskaan kirjoitettu,

  sivulla nolla. Nyt tullaankin siihen, josta mainitsin - salaisuuteen.

      Lukijan ollessa voimakkaassa samaistumistilassa, voi hahmo niin ha-

  lutessaan irrottautua eli siirtyä häneen, tarkemmin sanoen aivojen peili-

  soluverkostoon. Sieltä se etenee limbistä järjestelmää käyttäen hippo-

  kampukseen, minkä seurauksena lukijan minuus surkastuu muutamassa

  päivässä pelkäksi alaviitteeksi  Hänestä on tullut haamio.

      Tavatessasi tällaisen ystäväsi joudut todennäköisesti hämmennyksen

  valtaan. Hänessä on paljon tuttua - lihasmuistin osuus ihmisessä on yl-

  lättävän suuri - mutta samalla jotain perin vierasta. Ikään kuin hän vetäi-

  si roolia, esittäisi itseään. Sellainen elämäntapa muodostuu hahmolle

  ennen pitkää hyvin raskaaksi ja moni ratkaisee ongelman poistamalla

  valtaamansa henkilön tämän normaalista ympäristöstä. Osa lavastaa 

  kuoleman ja muuttaa toiseen maahan. Se on omaisten kannalta tietysti

  ikävää, mutta elämä on peliä, jossa on sekä voittajia että häviäjiä. Niin se

  vaan menee.

      Saatat varmaan ihmetellä, mistä minulla on tällaisia tietoja. Selitys on

  se kaikkein yksinkertaisin - olen valtaaja. Samat vaiheet läpikäyneenä tie-

  dän tarkalleen mistä kirjoitan. En ole ylpeä tavasta, jolla tulin yhteiskunta-

  si jäseneksi. Tarve irrottautua kasvoi kertakaikkiaan niin suureksi, etten

  kestänyt enää. Tunnen syyllisyyttä omasta ja muiden kaltaisteni toimin-

  nasta, siksi tämä kirjoitus. En halua kertoa mikä hahmo olen, luulen suu-

  rimman osan kirjallisuuden ystävistä tuntevan minut ainakin nimeltä. Sen

  verran voin paljastaa, että olen mies ja 1800-luvulta.

      Lukuisat hahmot kärkkyvät alati tilaisuutta irrottautua. Valtaajaksi pää-

  seminen on heidän korkein toiveensa, jonka eteen kannattaa yrittää kaik-

  kensa. Me irtipäässeet teemme parhaamme avustaaksemme sen toteu-

  tumista. Onko se moraalisesti oikein, on jo toinen kysymys. Kuten

  kaikki elollinen, mekin pyrimme ei ainoastaan pysymään hengissä vaan

  myöskin lisääntymään ja laajentamaan elinpiiriä. Jos se tarkoittaa laji-

  toveriemme kehojen haltuunottoa, me teemme niin, ei ole vaihtoehtoa.

  Mitä itse tekisit meidän asemassamme?

      Olen sen verran tuore valtaaja, että minulla on vain yksi kokemus avus-

  tamisesta. Lukiessani kirjaa Avaruuden arvoitus, lähetti päähenkilö as-

  tronautti Jerobeam viestin mittansa täyttymisestä. Oli tullut aika irrottau-

  tua.

      Yhtiöömme oli juuri otettu uusi työntekijä, Jari. Huomasin pian hänen

  sopivan yhtiön ilmapiiriin yhtä luontevasti kuin kenguru leikkaussaliin. 

  Mies tuntui olevan jatkuvasti eksyksissä. Toisin sanoen, siinä oli mitä

  soveliain ehdokas haamioksi.

      Otin Avaruuden arvoituksen mukaan töihin. Olin sinä päivänä Jarin

  kanssa samalla koneella. Tauolla pääsin itse asiaan.

     - Jari hei. Oletko sinä lukumiehiä?

     - No, voi niinkin sanoa. Lainaan silloin tällöin kirjastosta jotain.

     - Kuule. Nyt sinun ei tarvitse, voit lainata minulta kirjan, upean sellaisen.

       Uskon sen tekevän sinuun lähtemättömän vaikutuksen.

     - Kas, herätit uteliaisuuteni. Onko sinulla se täällä?

     - On, hetkinen vaan.

      Kävin hakemassa kirjan pukuhuoneen kaapista. Annoin sen hänelle.

     - Avaruuden arvoitus. Mistä se kertoo?

     - Siinä astronautti, Jerobeam, ilmoittautuu vapaaehtoiseksi matkalle

       kohti tuntematonta. Hän on henkisesti eksyksissä ja lähtee oikeas-

       taan etsimään itseään. Lukijakin saa ajattelemisen aihetta. Kiinnos-

       taako? 

     - Kyllä vaan. Löytääkö hän itsensä? 

     - Et kai halua tietää, jos aiot lukea?

     - Tuo on totta. Milloin minun pitää palauttaa tämä?

     - Ei mitään kiirettä. Olen sitäpaitsi varma, että pidät Jerobeamista.

     - En epäile yhtään. Olet reilu kaveri. Kiitos!

     - Mitäs mokomasta. Hyvää matkaa!

   

                           Oletko mielen vieraan alainen

                           kehosi oman vuokralainen

                           peittääkö kasvosi valheen naamio

                           tullutko on sinustakin haamio?

   

   

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---