Sulje silmäsi ja saat tietää - Blogi - Planeetta X - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pluton kutakuinkin oudot jutut

Blogi aloitettu: 29.1.2023
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Lyhyesti, luovasti, uskottavasti? kpl

• Sulje silmäsi ja saat tietää13.5.2025 klo 04:41

           

         Olit aivan tavallinen suomalainen mies. Hoidit työsi vakuutusyhtiössä

     sanoisinko jopa vakuuttavasti ja yhteiselomme soljui kuin Vantaanjoki

     omakotitalomme editse. Mikään ei viitannut tulevaan mysteeriin.

         Lähdit maanantaiaamuna vihreällä Volvollasi Helsinkiin Oy Varma-

     korvaus Ab:hen. Liikennekameroiden mukaan ajoit kuten ennenkin pit- 

     kin Noviisinkatua ja käännyit Rastaantielle. Kulomäen ylikulkusillan

     kohdalla siirryit moottoritielle vievälle rampille. Siinä se sitten olikin.

     Moottoritien kameroihin ei ollut tallentunut vilaustakaan vihreästä Vol- 

     vosta. Et saapunut työpaikallesi, et ilmoittanut myöhästyväsi, et soitta-

     nut minulle, et mitään. Olit kadonnut.

         Kului viikko, kului toinen. Taustoja tutkittiin, ihmisiä kuultiin, ratkaisua

     ei tuntunut löytyvän millään. Johtolangat johtivat sinne, johtolangat joh-

     tivat tänne. Ne kiemurtelivat käärmeinä ruohikossa, loivat nahkansa,

     muuttivat muotoaan ja katkeilivat liian hauraina jatkuakseen.

         Kului kuukausi, kului toinen. Lämpimästä kesästä poiketen toiveet

     löytymisestäsi painuivat pakkasen puolelle. Tapauksesi oli täysi arvoi-

     tus. Kunnes sitten eräänä päivänä saapui hän...

         Istuin saunomisen jälkeen pukuhuoneen ikkunan ääressä ihaillen ilta-

     auringon kultaamaa järvenselkää. Samalla toivoin sinun olevan siinä  

     vierelläni. Kuten tiedät, sauna on Päijänteen tonttiimme kuuluvassa pie-

     nessä niemessä, joten kenenkään ulkopuolisen ei pitäisi liikkua siellä

     edes vahingossa. Kuitenkin rantapolkua pitkin lähestyi tuntematon, 

     mustiin vaatteisiin ja lierihattuun pukeutunut pitkä mies, jonka jokainen

     askel huokui outoa uhkaa.

        Tultuaan saunan edustalle hän suuntasi tyhjät silmäkuoppansa suo-

     raan minuun. Kauhuissani saatoin vain istua ja odottaa mitä tapahtuisi.

     Mies nousi portaat ovelle. Katsoin kuinka kahva kääntyi hitaasti ja ovi

     avautui, mutta ketään ei tullut, vain kylmä tuuli puhalsi sisään ja tuiversi

     saunan nurkissa. Odotin hetken ja menin sydän pamppaillen ovelle.

     Näin miehen kävelevän laiturille. Aioin juuri lähteä kiireesti pois, kun

     hän kääntyi ja viittoi tulemaan luokseen. Jostain syystä en pelännyt

     enää ja menin laiturille. Mies katseli ulapalle.

        - Mikä maisema! Jo tämän vuoksi kannatti tulla käymään.

        - Kiva kuulla, että pidätte, herra... ?

         Hän kääntyi minuun päin.

        - Max. Sopiiko, että sinuttelemme?

        - Sopii. Minä olen Airi. Mistä sinä tulet?

        - Tulen läheltä ja tulen kaukaa. Tulen miehesi, sinun ja totuuden täh-

          den.

        - Totuuden? Onko Lauri... kuollut?

        - Ei, hän on vain siirtynyt toiselle tasolle.

        - Toiselle tasolle? Mitä se tarkoittaa?

        - Kaikki aikanaan, kaikki aikanaan.

        - Kertoisitko edes kuinka se tapahtui?

        - Sulje silmäsi ja saat tietää.

         Ummistin silmät ja samassa nojasin moottoritien ylikulkusillan kai-

     teeseen. Oikealta lähestyi vihreä Volvo kääntyen rampille. Tässä vai-

     heessa en havainnut mitään poikkeavaa. Vasta kun auto siirtyi liityntä-

     kaistalle, alkoi tapahtua. Sitä mukaa kun kaista kapeni, niin kävi myös

     Volvolle. Se kapeni ja kapeni, kunnes jäljellä oli pelkkä viiva. Ja sitten ei

     enää sitäkään. Ei autoa, ei sinua, ei mitään. Muut autot vain suhahteli-

     vat sillan alta ohi tyhjän liityntäkaistan.

         Avasin kyyneleiset silmäni.

     - Onko pienintäkään mahdollisuutta, että voisin vielä tavata mieheni?

     - Kyllä, mutta minulla ei ole lupa kertoa miten. Olen vain sanansaattaja

       kahden maailman välillä. Sitäpaitsi, aikani täällä päättyy. Myötätuntoni

       on puolellasi. Jää hyvästi, Airi.

         Maxin musta asu alkoi vaaleta ja näin veden kimalluksen hänen lävit-

     seen. Epätoivoissani huudahdin vielä:

        - Kerro miten, Max, kerro miten?!

        Vastaus kuului kuin hautaholvin toisesta päästä enkä saanut sanois-

      ta selvää. Hän oli poissa. 

        Kävellessäni polkua mökille muistelin puheitasi siitä miten lasketaan

     todennäköisyyksiä eri onnettomuuksille. Esimerkiksi katoamiset, joita

     ei selvitetä ovat Suomessa harvinaisia. Arvelit omalla kohdallasi mah-

     dollisuuden kadota lopullisesti olevan puolen prosentin luokkaa.

         Voisin mennä kertomaan viranomaisille laiturilla saamani tiedot,

     mutta asiakkaiden selityksiä paljon kuulleena, millä todennäköisyydellä

     luulisit heidän uskovan minua? "Traagisen menetyksen kokeneen nais-

     paran henkinen sisäkumi on tyhjentynyt". Noin he ajattelisivat, nojautui-

     sivat tuoleissaan taaksepäin ja vaihtaisivat säälinsekaisia katseita kes-

     kenään. Minut saatettaisiin ulko-ovelle käsi holhoavasti olkapäällä. "Äl-

     kää huolehtiko, rouva, olemme teihin yhteydessä heti kun jotain uutta il-

     menee".

         Sinä ja minä, me molemmat tiedämme, ettei mitään uutta tule kos-

     kaan ilmenemään. Olisit tullut jo takaisin, jos se vain olisi mahdollista.

     Lauri, etkö olisikin?

   

         Viikko sitten kadonneen Airi Levosen kohtalo askarruttaa edelleen

     suomalaisia. Maanantaiaamuna hänen oli nähty lähtevän ajamaan uu- 

     della vihreällä Volvollaan. Liikennekameroiden mukaan auto oli kulke-

     nut pitkin Noviisinkatua, kääntynyt Rastaantielle ja Kulomäen ylikulku-

     sillan kohdalla siirtynyt moottoritielle vievälle rampille. Tämän jälkeen

     ei rouva Levosesta ole mitään havaintoa. 

   

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---