Maininkien kohina - Blogi - Planeetta X - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pluton kutakuinkin oudot jutut

Blogi aloitettu: 29.1.2023
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Lyhyesti, luovasti, uskottavasti? kpl

• Maininkien kohina14.6.2025 klo 03:44

                  

        Levollisuus löi samettisen leimansa pankinjohtaja Korolaisen koko

    olemukseen. Kasvojen juonteet olivat siloiset kuin kevättulvan pyyhki-

    mät joen äyräät. Taaksepäin kammatut vaaleat hiukset kuvastivat sisäi-

    sen maailman järjestelmällisyyttä ja italialaisen siniharmaan puvun leik-

    kaus teki ihmisvartalon verhouksesta taidetta. Kullankeltainen solmio

    oli haalea heijastuma hänen aurinkoisesta ja vaatimattomasta luon-

    teestaan. Mustien kiiltonahkakenkien kärjet osoittivat kohti kattoa. Pan-

    kinjohtaja Korolainen oli siirtynyt rajan toiselle puolelle.

        Edellisenä päivänä hän oli lyönyt kahden pankkiiriystävänsä, Lassen

    ja Villen, kanssa viatonta pikku palloa olan takaa. Kirkkaansinisestä tai-

    vaasta huolimatta golfkentän yllä leijui musta pilvi, jonka vain Korolai-

    en saattoi nähdä. Seitsemännellä reiällä se laskeutui aivan hänen ylä-

    puolelleen eikä sillä ollut aikomustakaan lipua pois.

        Pankilla oli Korolaisen toimesta markkinoiden korkeimmat lainakorot.

    Sekään ei hänelle riittänyt. Asemansa turvin hän oli vuosia vääntänyt

    henkilökohtaista velkavipua pankin varoista omalle tililleen. Aluksi sen

    oli tarkoitus olla lainaa, mutta ei enää aikoihin. Kiinnijoutumisen riski

    kasvoi jatkuvasti, silti Korolaisella ei ollut aikomustakaaln lopettaa.

    Helppo raha oli sokaissut hänet. Erityisesti Malibulla sijaitseva luksus- 

    huvila ja sen patiolle kantautuva maininkien kohina oli vieroittanut pan-

    kinjohtajan todellisuudesta perinpohjin. Alitajuisesti väärinkäytös kui-

    tenkin raastoi mielenrauhaa kuin kokki porkkanaa. Jonain päivänä hän

    kyllä lopettaisi, mutta se päivä ei ollut tänään. Kuinka väärässä voikaan

    ihminen olla!

        Viimeisellä reiällä ei pilvi enää tyytynyt varjostajan rooliin. Korolai-

    sen valmistautuessa ratkaisevaan puttiin, se laskeutui nielaisten hänet.

        Tullessaan hetken kuluttua tajuihinsa hän kuuli ystävien äänet.

       - Älä nouse, Masa. Sinulla on sydänkohtaus, sanoi Lasse häntä olka-

         päistä kiinni pidellen.

       - Joo, pidä vaan matalaa profiilia, neuvoi Ville. Ambulanssi on tilattu,

         kyllä sä siitä selviät.

       - Missä se muuten kuppaa?! ihmetteli Lasse Rolexiaan vilkaisten.

        Korolaista ei kyyti kiinnostanut, oli tärkeämpääkin tekemistä. Hän

    nousi estelyistä huolimatta, otti viheriölle kirvonneen putterinsa ja kes-

    kittyi. Napakka, hallittu lyönti ja pallo vieri lupaavasti kohti reikää, mutta

    meni shekkivihon paksuuden verran ohi. Niin alkoi olla ohi myös Koro-

    laisen maanpäällinen venkoilu. Hän hoiperteli ulos viheriöltä, seisoi het-

    ken bunkkerin reunalla ja kierähti hiekkaan.

        Maatessaan nyt avoimessa pankin logolla varustetussa arkussa, oli

    Korolainen viimein saanut rauhan. Samoin olivat asiakkaat, jotka tasai-

    sena virtana kulkivat arkun ohitse pankin tuulikaapissa. Kilvan he kui-

    tenkin ylistivät entistä ruoskijaansa.

       - Niin oli hieno mies, siisti ruumiinakin. Aivan ihana kravatti!

       - Korot oli kauheat, mutta niin pitääkin. Sillä tavoin hän piti huolen hen-

         kilökunnasta ja heidän perheistään. Reilu mies!

       - Tuolla etusormella hän lukuisat kerrat näytti asiakkaille ja heidän

         perheilleen suunnan ulos kodeistaan, mutta hyvää hän tarkoitti. Teki

         vain työtään ja hyvin tekikin. Lämminsydäminen kertakaikkiaan!

        Korolainen oli tarkoitus pitää tuulikaapissa kolme pankkipäivää. Toi-

    sena tuli suunnitelmiin kuitenkin muutos. Nimittäin, hän heräsi henkiin

    eikä katsottu tarpeelliseksi makuuttaa tervettä miestä sen pitempään.

    Korolainen oli lievästi sanoen näreissään arkun paikasta. Sen olisi kuu-

    lunut olla keskellä salia, sentään pankinjohtaja! Henkilökunnan ja asiak-

    kaiden myönteinen palaute johtajan paluusta saivat hänet lopulta leppy-

    mään ja pyytämään anteeksi pikkumaisuuttaan.

        Käynti rajan takana avartaa. Seuraavana päivänä Korolainen alensi

    korot markkinoiden matalimmiksi. Eikä siinä vielä kaikki. Taukohuo-

    neessa hän samaan syssyyn tunnusti koko tilihässäkän. Työkavereiden

    kahvit kyllä läikähtivät ja joku kakisteli viinerinsä kanssa, mutta muuten

    oltiin kovin ymmärtäväisiä. Poliisikin laittoi käsiraudat ihan vaan muo-

    don vuoksi, sentään pankinjohtaja!

   

                                  Vaikka kuinka hauskaa olisi sulla

                                  loikoa patiolla jossain Malibulla

                                  äkkiä ehtyä voi maininkien kohina

                                  ja tutuksi tulla kaltereiden kolina

   

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---