Eihän kukaan aurinkoa ampuisi? - Blogi - Planeetta X - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pluton kutakuinkin oudot jutut

Blogi aloitettu: 29.1.2023
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Lyhyesti, luovasti, uskottavasti? kpl

• Eihän kukaan aurinkoa ampuisi?13.7.2025 klo 03:18

            

                        Vanhaemäntä Amalia raihnainen

                        metsässä kulki oli meno vaivainen

                        pärekoppaa hän kädessään kantoi

                        keppi toisessa hiukan tukea antoi

   

         Mikähän nyt oli niin tärkeää , että väkisin piti metsään änkeä? Luulisi

    tuonikäisen jo ymmärtävän eksymisen olevan todennäköisempää kuin

    kahvipaketin voittaminen Puurtilan bingossa.

   

                        Ei kasvoillaan näkynyt huolen häivää

                        vaikka sudet ulvoneet oli yötä päivää

                        sanoja varoituksen ei kuunnellut lain

                        vadelmat piirakan oli mielessä vain

   

        Nuoruus ja viisaus, vanhuus ja hulluus. Amalian tyttärenpoika Väinö

    oli tilannut kuuluisan sudenkaataja Huuko Hukkasen Puurtilaan. Tämä

    oli kylläkin jo aika iäkäs ja hirveä alkoholisti, mutta tilattu mikä tilattu.

    Jotain se oli örissyt ja painellut sitten metsään.

        Pikku myönnytyksenä Amalia oli laittanut päähänsä keltaisen huivin,

    jottei häntä harmaapukuisena luultaisi sudeksi. Se paistaisi kuin aurin-

    ko puiden lomassa. Eihän kukaan aurinkoa ampuisi? Ehei, niin kauan

    kuin hänellä olisi huivi, ei mitään pahaa voisi sattua.

   

                        Jo kaukaa havaitsi pensaan rehevän

                        vadelmasaaliin sieltä saisi mehevän

                        oitis vauhdilla riensi aarteen luokse

                        eihän ne marjat koppaan itse juokse

   

        Jaa-a, tuollainen revitys voi käydä terveyden päälle. Saas nähdä.

   

                        Henkeä haukkoi hämärtyi taju

                        oli kipaisu sittenkin liian raju

                        kirposi keppi ja putosi koppa

                        sekaan vattujen katosi kroppa

   

        Hukkanen siristeli silmiään. Oliko hän nähnyt oikein? Aivan kuin jo-

    tain keltaista olisi vilahtanut puiden lomassa. Tujaus Bourbonia teräs-

    täisi katseen. Sen keltaisen täytyi olla niitä suden metkuja vaan. Korkin

    kierto kuitenkin keskeytyi pensaan huojahtaessa. Selvä tapaus - susi!

   

                        Liike liipaisimen kiväärin laukaisi

                        uurre ahteeriin äänivarat aukaisi

                        aarian oopperasta Suden kuolema

                        kailotti Amalia nikkelin nuolema

   

        Ei purrut susi, vaan Hukkanen. Olisiko sittenkin ollut parempi pysyä

  mökissä ja pistää Väinö ostamaan vadelmapiirakka Könömäen kioskilta?

   

                         Epäilystä jäänyt ei karvan vertaa

                         aivan turha oli ampua toista kertaa

                         ylpeänä katsomaan meni saalistaan

                         vaan erehtynyt oli hän maalistaan

   

       - Sus' siunatkoon! Anteeksi, hyvä rouva, ei ollut tarkoitus.

       - Mitäs mokomasta. Oma syy, kuka käski piilotella pensaassa.

       - Ehkä niinkin. Kas, tämä pärekoppa kuuluu varmaan teille?

       - Kuuluupa hyvinkin. Muuten, poimittaisiinko yhdessä?

       - Poimitaan vaan. Ei niitä ampuakaan kannata. Heh heh.

        Niin löysivät nuo kaksi yksinkulkijaa toisensa. Amalia sai turvamie-

    hen ja Huuko jätti alkoholin ja sai Amalian. Häissä morsiamella oli kel-

    tainen huntu. Olisitteko arvanneet?!

        

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---