Syväryppy - Blogi - Planeetta X - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pluton kutakuinkin oudot jutut

Blogi aloitettu: 29.1.2023
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Lyhyesti, luovasti, uskottavasti? kpl

• Syväryppy2.10.2025 klo 16:35

   

        Annabella irvisti. Kauniit mantelinmuotoiset silmät kapenivat viiruiksi.

    Hän oli kolmekymppinen ja rypytön. Ennen häntä oli kehuttu, jopa ka-

    dehdittu kuulaan sileän ihon vuoksi. Ajat olivat kuitenkin muuttuneet ja

    rypyt tulleet muotiin. Mitä vanhemmalta ja kulahtaneemmalta näytti, si-

    tä parempi. Naiset jonottivat rahatukot käsissään puoskareiden vas-

    taanotoille, joissa heihin ruiskutettiin rypistysaineita vaahtopäisen tikan

    tahtiin. Monet oikasivat itsensä leikkauspöydälle pysyvämpien tulosten

    toivossa. Oli myös lievempiä keinoja vauhdittaa luonnollisen ikääntymi-

    sen merkkejä. Etenkin köyhemmän kansanosan keskuudessa ryppyvoi-

    teet olivat suuressa suosiossa.

        Annabella ei ollut köyhä, joskaan ei rikaskaan. Hän oli toiminut keittiö-

    kalusteyhtiö Vispilän sisäänostajana kymmenen vuotta. Vanhat meriitit 

    eivät paljon painaneet johtaja K. Attilan pyytäessä käymään toimiston

    puolella.

       - Tuota, tuota... arvaatte varmaan, neiti Siloposk, miksi seisotte siinä

         nyt. Katsokaas, nykyään arvostetaan - ei nuoruutta - vaan iän tuomaa

         tietotaitoa ja kokemusta. Ulkonaisesti ne ilmenevät elämän kasvoille

         jättäminä jälkinä, joita myös rypyiksi kutsutaan. Teillä en parhaalla

         tahdollanikaan kykene sellaisia havaitsemaan. Näin ollen, neiti Silo-

         posk, toivon hartaasti, että ette pidä minua ryppyotsaisena vanhana

         miehenä, kun sanon teille: olette vapautettu yhtiön palveluksesta.

       - Vapautettu? Siis erotettu, potkittu pihalle kaiken sen jälkeen mitä

         olen tehnyt Vispilän hyväksi! Oletteko tullut hulluksi?!

       - Johtokunta on yksimielisesti antanut siunauksensa tälle, älkää siis

         ryhtykö ryppyilemään. Olkaa hyvä ja poistukaa!     

       - Herra johtaja, anteeksi, antakaa minulle vielä tilaisuus jatkaa. Olen

         valmis tekemään mitä tahansa!

       - No, hyvä on. Saatte kuukauden aikaa osoittaa uskollisuutenne Vispi-

         lälle. Mikäli silloin olette ryppyisempi kuin... kuin minä, niin voitte jää-

         dä. Muussa tapauksessa: arrivederci, neiti Siloposk!

       - Kiitos, herra Attila, ette tule katumaan!

   

        Myyjä katseli asiakkaan siloisia kasvoja. Naama kurttuun kuukaudes-

    sa! Se ei onnistuisi perusvoiteilla. Hän kumartui ja otti purkin tiskin alta.

       - Kas tässä, Syväryppy, rankista rankin. Vain teille. Takaamme tulok-

         sen tai rahat tuplana takaisin. Miten on, pannaanko pakettiin?

        Annabella pyöritti purkkia käsissään. Etiketin kasvokuva naisesta, jo-

    ka oli kuin puimurin alle jäänyt haitari, oli kyllä puoleensa vetävä. Ja hin-

    ta sai ainakin otsanahan rypistymään. Pistokset ja leikkaus eivät tulleet

    kysymykseen, joten...

   

        Illalla Annabella aukaisi purkin. Ummehtunut lehahdus ja ruskeanvih-

    reä mönjä nostivat odotukset korkealle. Sieraimet väristen hän laittoi

    nokareet poskille, leualle ja otsalle levittäen ne kasvoille sekä kaulalle.

    Kiihtyvä kihelmöinti kertoi kehityksen käynnistyneen. Se tuuditti hänet

    rauhalliseen, syvään uneen.

        Aamulla Annabella katsoi peiliin. Voide oli imeytynyt pois ja lukuisat

    hiuksenhienot uurteet risteilivät poskilla. Silmänurkkien rotan raapaisut

    ja amorinkaaren kuivuneet joenuomat kehystivät hurmaavaa hymyä, jo-

    ka pitkästä aikaa vieraili hänen kasvoillaan. 

       - Voiko tämä olla totta?! Paras aamu ikinä! 

   

         Kaksi viikkoa Syväryppyä käytettyään hän tapasi kaupungilla entisen

    luokkatoverinsa Liisa Länkiahon.

       - Hei Lissu! 

       - Ei mutta, sehän on Annabella! Pitkästä aikaa! En ollut tuntea, olet jo-

         tenkin, miten sen nyt sanoisi... erilainen.

       - Minäkö?

       - Sinä sinä! Kuinka ihanat rypyt! Annas kun oikein katson. Vau, ei aino-

         astaan pitkät, vaan myöskin hurjan syvät! Voi sinua onnen potkimaa!

         Miten ihmeessä olet saanut nuo?! Kerro heti!

       - Öö... niinhän se on, että elämä koulii, elämä koulii!

       - Totta. Olit jo koulussa edellä meitä muita. Ymmärrän kyllä, että halu-

         at pitää salaisuuden vain itselläsi. Ei voi mitään. Kateeksi käy!

          

        Kuukausi oli tullut täyteen ja Annabella meni tapaamaan johtaja Atti-

    laa. Hän oli ottanut viimeiset kaksi viikkoa virkavapaata keskittyäkseen

    ainoastaan tähän loppuelämän kannalta ratkaisevaan päivään. Anna-

    bella oli ostanut lisää Syväryppyä ja käyttänyt sitä enemmän kuin edus-

    kunnan puhemies nuijaa. Hän oli myös valvonut ahkerasti saadakseen

    kaupungin synkimmät silmäpussit. Hiuksetkin olivat harventuneet ja

    harmaantuneet.

        Sihteeri kurkisti ovelta.

       - Täällä on henkilö, joka väittää olevansa Annabella Siloposk. 

       - Päästä sisään. Olen odottanut häntä.

        Annabella astui toimistoon. Samalla hetkellä, kun katseet kohtasi-

    vat sai Attila sydänkohtauksen. Tultuaan tajuihinsa kolmannen sydänis-

    kurin lyönnin jälkeen, hän osoitti vapisevalla sormella Annabellaa.

       - Antakoon ihmiskunta minulle anteeksi, olen luonut hirviön!

        Tapaus pääsi television uutisiin. Elokuvayhtiö Pako ja kauhu otti yh-

    teyttä potkut saaneeseen Annabellaan ja tarjosi pääosaa elokuvassa

    Mustasuon hirviö. Jostainhan se leipä oli kiskottava, niin miksei sitten

    suosta. Hänestä tuli vuosien saatossa yksi kauhufilmien kirkkaimmista

    tähdistä, jonka loisto kesti vielä kauan sen jälkeen, kun Vispilän viimei-

    nenkin mainosvalo oli sammunut.  

  
            

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---