Blogin nimi: Pluton kutakuinkin oudot jutut
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Lyhyesti, luovasti, uskottavasti? kpl
Rits räts!13.11.2025 klo 20:02
Aamu oli kaunis kuin maalaus vinttihuoneen seinällä. Paavo katseli
sitä kuten niin monena aamuna ennenkin. Karitsaa kantava kultahiuksi-
nen tyttö niityllä valkoisessa leningissään. Jokin taulussa kiehtoi eikä
hän koskaan kyllästynyt siihen. Alakerrassa Veera ja Ella kiljuivat kirma-
tessaan huoneesta toiseen. Kohta äiti kutsuisi häntä syömään.
- Paavoo, syömään!
- Joo-o!
Alas tullessaan istuivat toiset jo pöydän ääressä aamiaista nauttien.
Isä hörppäsi laimennettua appelsiinimehua ja vilkaisi häntä.
- Kuinkas ne eläinopin kokeet sujuivat?
- Ihan hyvin.
Veljensä tuntien Veera veikkasi:
- Sä saat taas kympin! Susta tulee eläinlääkäri!
- Ääh, ne oli helpot, kaikki saa kympin, vähätteli Paavo kättään heilaut-
taen. Veera oli jäljillä, sillä hänellä oli vakaa aikomus käydä koulu lop-
puun ja pyrkiä sitten Eläintieteelliseen tiedekuntaan. Siihen oli vielä
vuosia, mutta kuitenkin.
Äitiä huvitti niin, että kahvi kupli kupissa.
- Siinä tapauksessa sinun kuuluu saada yksitoista!
Aamiaisen jälkeen Paavo haki polkupyörän vajasta ja lähti kouluun.
Parin kilometrin kohdalla pyörätiellä oli notkelma, jossa haituvainen us-
va vielä viipyili. Tietä ylittämässä oli joukko kotiloita ymmärtämättä as-
valtilla vaanivaa vaaraa. Paavo havaitsi kuitenkin ne ajoissa ja toimi ku-
ten tulevan eläinlääkärin odottaisikin.
Ohitti yhden ohitti toisen
ajoi Paavo mutkitellen
henki muiden kotiloiden
säilyi kunkin vuorotellen
Kotilovaiheen onnistuneesta hoidosta iloisena hän jatkoi matkaa reip-
paasti polkien, sillä koulusta ei saanut myöhästyä.
Tunnit kuluivat hitaasti, kunnes oli viimeisen eli eläinopin vuoro. Sen
lopuksi opettaja Ele Fanttila palautti kokeet. Mulkoillessaan oppilaita
harmaasankaisten silmälasiensa ylitse hän hypisteli yhtä koepaperia
käsissään.
- Tämän kirjoittaja on todellinen eläinekspertti, niin taitava, että hä-
nestä kuullaan vielä joskus maamme rajojen ulkopuolellakin. Hän sai
ainoana täyden kympin. Paavo?
- Opettaja! huudahti Paavo silmät loistaen ja nousi niin äkisti seiso-
maan, että pulpetti heilahti.
- Sinähän asut aivan siinä Oton naapurissa. Hän on tänään poissa si-
kotaudin takia. Voisitko viedä tämän hänelle?
- ... To - tottakai.
- Kiitos. Järjestysmies voikin jakaa loput.
"Paavo Posteljooni" sai myös omansa: seitsemän plus! Hän nieleskeli
kasvoilta paennutta verta. Seitsemän plus! Mikä häpeä! Takapulpetin
Taneli äkkäsi maailmanlopun numeron.
- Paavo sai seiska plussan! Faija vie sen huomenna täytettäväksi!
Kaikkien - jopa Fanttilan - nauraessa paineli Paavo luokasta kuin varis
vastatuuleen.
Kotimatka sujui syvissä mietteissä: missä meni vikaan? Voiko seiska
plussan oppilas edes haaveilla eläinlääkärin urasta? Ja mitä sanovat äi-
ti ja isä? Veera ja Ellakin ovat taatusti pettyneitä isoveljeensä. Jos ei
kertoisi kenellekään? Ne kysyy kuitenkin. Pitäisikö valehdella? Ei, se tie
päättyisi sudenkuoppaan. Ainoa vaihtoehto oli kertoa totuus, pelkkä to-
tuus. Se mikä ei tapa, jättää eloon. Silti Paavoa risoi enemmän kuin kos-
kaan.
Näissä tunnelmissa hän saapui kotilovaiheen luokse. Nytkin lukuisat
kotilot olivat liikkeellä vai olivatko, niin verkkaan ne etenivät. Tällä kertaa
ei tulevasta eläinlääkäristä ollut tietoakaan.
Rits räts rits räts
päälle pienten ajoi mutkitellen
rits räts rits räts
henki kunkin lähti vuorotellen
Pahan olon purkauduttua jatkoi Paavo tyytyväisyyden julkea virne kas-
voillaan ajoa. Oliko hän todella niin paatunut nuorimies, ettei häntä lain-
kaan kaduttanut? Oliko meissä jokaisessa piilevä pahuuden siemen kie-
tonut versoillaan Paavon syleilyynsä?
Kotiin saavuttuaan oltiin siellä, luonnollisesti, kiinnostuneita hänen
koulumenestyksestään. Isä oli ensimmäinen.
- Kas, poikani Paavo! Miten kävi? Tuliko kymppi?
- Ei.
- Yhdeksän?
- Ei.
- Kahdeksan?
- Ei.
- Seitsemän?
- Ja plus.
- Seitsemän plus! Ja kehtaat tulla ja katsoa isääsi silmiin! Etkö osaa
edes hävetä?! Parasta, ettei kerrota äidille, hän saattaa järkyttyä.
Samassa äiti ilmestyi olohuoneeseen.
- Mitä ei saisi kertoa minulle? Lupaan, etten järkyty.
- No, jos kerran lupaat, sanoi isä. Käy kuitenkin sohvalle istumaan.
Paavo, ole mies ja kerro itse.
Paavo nielaisi. Vaan ei auta, pakko mikä pakko.
- Tota noin... mä sain siitä eläinopin kokeesta seit...
Äiti pyörtyi. Samassa Veera ja Ella tulivat paikalle. Isä otti tilanteen
hallintaan.
- Katsokaa tytöt, katsokaa mitä veljeksenne Paavoksi naamioitunut
paholainen teki äidille!
Tytöt katsoivat sohvalla retkottavaa äitiä, sitten Paavoa, mutta eivät
havainneet tässä mitään poikkeavaa. Eli kuten Ella totesi:
- Hyvin on naamioitunut.
Aamulla Paavo katseli jälleen maalausta. Se näytti ihan samalta kuin
ennenkin, jokin oli kuitenkin muuttunut. Lämmin tunnelma, se oli pois-
sa. Kesti hetken ymmärtää: hän itse oli muuttunut! Isä oli sittenkin oike-
assa. Ehkei sentään paholainen, mutta hyvää vauhtia menossa siihen
suuntaan. Esimerkkinä Oton koepaperi, jota hän ei ollut vienyt tälle. Paa-
von teki mieli repiä se tuhannen silpuksi.
- Paavoo, syömään!
- Joo-o!
Taas olivat toiset jo aamiaisen kimpussa Paavon tullessa pöytään.
Isä hörppäsi tällä kertaa laimennettua omenamehua ja vilkaisi häntä.
- Kuulehan, poikani Paavo. Mietittyäni yön yli asiaa, oletan olleeni tur-
han ankara puheissani. Ei seitsemän - seitsemän plussan - paperi
tee kenestäkään sarvipäätä. Joten, voisitko antaa isällesi anteeksi?
- Voisin.
- Mutta annatko?
- Samaa perhettä tässä ollaan. Saat anteeksi.
- Kiitos, poikani Paavo.
Äiti oli jo toipunut järkytyksestä.
- Sarvipää tai ei, minulle sinä olet aina äidin pikku pyhimys.Tytöt olivat olleet poikkeuksellisen vaitonaisia ja tarkkailleet veljeään.
Anteeksipyynnöstä huolimatta epäilys iti, josko hän sittenkin... isähän
oli yleensä oikeassa. Veera rykäisi.
- Paavo, oletko sinä Paavo?
- Mitä luulisit? Kukas muu!
Perään nauru kuin hevosen laukka koulun käytävällä toi lisää pures-
keltavaa aamiaispöytään.
Kouluun oli mentävä. Paavo polki reipasta vauhtia, kunnes edessä
oli taas notkelma ja kotilot. Hän hidasti, tarkkuus ei saanut kärsiä.
Rits räts rits räts
pienet alleen pyörä survoi
rits räts rits räts
polkija raaka riemusta ulvoi
Paavo kiihdytti, laskennon tunnilta ei sopinut myöhästyä. Opettaja Yn-
näsen tyyliin eivät pyöristykset kuuluneet. Mutta mutta, kiireessä virheet
kertaistuvat, niin nytkin. Paavon saapuessa risteykseen kävi näin:
Ei katsettaan luonut oikealle
vain vähän vilkaisi vasempaan
suoraan ajoi jääden rekan alle
pääsikö paikkaan hän parempaan?
Paikka ei ollut kuin maalaus vinttihuoneen seinällä. Se oli hämärä,
kosteutta tihkuva luola. Silmien tottuessa Paavo erotti edessään maan-
siirtokoneen kokoisen, verkkaan huojuvan kotilon. Keltahehkuiset silmät
olivat suuntautuneet tulijaan. Suupielistä kupliva vihreä lima valui pitkin
röpelöistä nahkaa leuankärjen sivuille, joista roikkuvat lötköt heilahteli-
vat kuin tyhjät keinut.
- Kuvittelitko minut ihmisen kaltaiseksi?
- En edes tiedä kuka olet.
- Olen Gastropoda, elämän ja kuoleman tuomari.
- Mitä tekemistä sillä on minun kanssani?
- Ettäkö mitä? Sinä veit elämän, sinulta vietiin elämä. Ehkä vaikutin tai
sitten en. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, mikä on tuomioni.
Paavo tiesi olevansa heikoilla. Nöyryydestä ei olisi haittaa.
- Oli se mikä tahansa, olen ansainnut sen.
- Pidän asenteestasi. Olet nuori, saat toisen mahdollisuuden.
- Kiitos.
Paavo nousi hitaasti asvaltille, kuori oli yllättävän raskas. Edellisen
elämän perusteella hän tiedosti ylitykseen liittyvät riskit. Alikaan ei
päässyt. Eteneminen jalan lihassupistusten avulla oli äärimmäisen
vaivalloista, kuin Saharassa soutaisi.
Puolivälissä huomasi Paavo silmänurkastaan hahmon ilmestyvän
mäen laelle. Se oli Otto, opettajan lellikki matkalla kouluun. Oli näkö-
jään taas terve kuin pukki. Lähti seeprakuvioisella polkupyörällään alas
mäkeä, huomaisiko kotilon keskellä pyörätietä? Kyllä, koska hidasti ja
katsoi suoraan häneen. Reilu tuo Otto, kympin kaveri! Mutta, mitä se
nyt... ?
Rits!
Älypää tiedottaa
Pelaa uutta Suomipop-visaa!
26.9.2025
Älypään musiikkivisojen valikoima laajenee uudella Suomipop-visalla! Mikäli Kuumaan, Portion Boysin, Behmin ja muiden kotimaisten artistien musiikki on sinulle tuttua, tämä visa on juuri sinua varten! Laita siis suomipop soimaan ja testaa tietosi menneiden vuosien hiteistä ja viimeisimmistä uutuusbiiseistä!
Pelaa Suomipop-visaa!Älypää toivottaa hyvää juhannusta kaikille pelaajille!
19.6.2025
Juhannustaiat, sauna, kokko, tanssit, hyvä ruoka ja yötön yö, tämä kaikki on taas täällä - unohtamatta tietenkään Älypään Juhannus-visaa!
Kaunista ja oikein hyvää juhannusta Älypään pelaajille!Tällä viikolla selviää, miten Erika Vikman ja KAJ pärjäävät Euroviisuissa!
13.5.2025
Viisuihin voi virittäytyä vaikkapa pelaamalla Älypään Viisut-visaa, josta löytyy euroviisutunnelmaa aina viisujen alkutaipaleelta tähän päivään asti. Hauskaa euroviisuviikkoa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään viisuvisaa!