Älä kerro lapsille! - Blogi - Planeetta X - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pluton kutakuinkin oudot jutut

Blogi aloitettu: 29.1.2023
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Lyhyesti, luovasti, uskottavasti? kpl

• Älä kerro lapsille!16.12.2025 klo 17:12

          

        Aallot tönivät pulleaa säkkiä rantakivikkoon. Nyöri aukesi ja lahjapa-

    ketit lähtivät kellumaan ympäriinsä. Mitä oli tapahtunut joulupukille?

    Toistan: näinkö niitä lahjoja jaellaan?

         Suomessa vallitsi leuto talvisää. Lapintiiratkin olivat lykänneet muut-

    toa Afrikkaan useaan otteeseen. Tämä tositarinan tarkoitus ei ole kui-

    tenkaan olla luontodokumentti. Tiedätte sanonnan: lapsissa on tulevai-

    suus. Jotta heistä kasvaisi tervehenkisiä, isänmaan hyvinvointia edistä-

    viä aikuisia, tarvitsevat he riemuisan ja turvallisen lapsuuden. Siihen

    kuuluu vankka luottamus vanhempiin ja heidän opetuksiinsa.Sille on

    oma nimensäkin: lapsenusko, tuo ominaisuus, joka meiltä aikuisilta on

    elämän rämeiköissä rämpiessä kadonnut. Lapsenusko on lapsen oike-

    us ja sitä pitää vaalia.

        Sinä aikuinen, joka parhaillaan luet tätä, pyydän, ei, suorastaan vaa-

   din: älä koskaan, koskaan kerro tästä lapsille. Siten turvaat, et ainoas-

   taan lapsen vaan myöskin oman tulevaisuutesi.

        Oli jouluaatto. Pukki heräsi tapojensa vastaisesti jo kahdeksalta, oli-

    hän sentään kyseessä vuoden tärkein päivä. Joulumuori oli valmistanut

    riisipuuroa koko vadillisen ja piilottanut joukkoon mantelin. Hän tiesi hy-

    vin, ettei mies kuitenkaan ehtisi varsinaiselle joulupuurolle.

        Pukki vaappui verkkareissaan keittiöpöydän ääreen, kauhoi lautasen

    täyteen puuroa ja ryhtyi lappaamaan. Mantelia ei löytynyt. Pukki kauhoi

    toisen annoksen ja pisteli lautasen tyhjäksi. Sama tulos: ei mantelia.

    Kylmä hiki kohosi punakan otsan syville uurteille.

       - Oletko, muoriseni, aivan varma, että laitoit mantelin puuroon?

       - Pidätkö minua ihan tonttuna? Totta kai laitoin!

       - Vaikea uskoa. Olet jo siinä iässä, että valot vintillä alkaa vilkkua.

       - Itse vilkut koko ukko! Parasta, että unohdat koko mantelin ja ryhdyt

         valmistautumaan päivän hommiin. Olet sitäpaitsi jo ihan täynnä.

       - Manteli! En liikahda mihinkään ennen kuin se on suussani! Onko tä-

         mä nyt selvä!

        - Selvä mikä selvä, ei tarvitse huutaa!

         Joulupukki jatkoi siis syömistään. Hän lappasi ja lappasi, kunnes vii-

    meisen lautasellisen viimeisestä lusikallisesta löytyi tuo kaivattu man-

    teli. Pukki otti sen suusta, vääntäytyi pöydästä ja laittoi takan reunalle

    muistoksi sinnikkyydestä. Aivan ähkyissään hän meni valjastamaan

    Petteri Punakuonon ja muut porot matkaa varten. Pukin luottotontut

    Tanttu, Tenttu ja Tinttu kantoivat pulleat lahjasäkit rekeen, mutta yksi-

    kään niistä ei ollut niin pullea kuin pukki.

        Vaihdettuaan verkkarit edustusasuun pukki vaappui pirttiin. Radiossa 

    joululaulujen lomassa Arkus-setä varoitti ihmisiä menemästä järvien

    jäille leudon sään vuoksi. Silloin muori muisti:

       - Kuulehan ukkoseni. Näin yöllä unta, että sinä kelluit ulapalla vatsa

         jäiden keskeltä pönöttäen. Sitten taivaalta laskeutui mantelin muotoi-

         nen alus ja vei sinut mukanaan. Vain jänis jäi avannon reunalle katso-

         maan. Mitä sanot siitä?

        Pukkia eivät unet hetkauttaneet. Hän nauroi:

        - Lahjat kuusen alle tai pukki mullan alle!

         Muori pudisteli päätään ja mutisi:

        - Hullu se on. Hullu, mutta rohkea.

         Pukki vilkaisi seinällä raksuttavaa vitjakelloa.

        - Ei mutta, puheet ja unet sikseen, matka on pitkä ja päivä lyhyt. On ai-

          ka survaista reki liikkeelle.

       - Aja kuin rovasti ja kierrä järvet, etenkin se Jänisjärvi. Jooko?

       - Ilman muuta, muoriseni, ilman muuta!

        Pukki meni talliin ja astui rekeen säkkien sekaan. Hän heilautti kät-

    tään tontuille, jotka vilkuttivat jääden katsomaan valjakon perään.

       - Veljet veikkoiset, sanoi Tanttu. Arvuutelkaamme keskenämme uskal-

         taako isäntämme yli Jänisjärven hurauttaa.

       - Kuulkaatte, urhein kaikista on hän. Kyllä hurauttaa! veikkasi Tenttu.

       - Ei hurauta, virkkoi Tinttu. - Sehän sulaa hulluutta olisi! Viisas on hän.

        Toiset katsoivat Tanttua, joka mietteliäänä rapsutti partaansa.

       - Tuntemuksella vuosisatojen: hurauttaa. Olosuhteiden vuoksi ei pitäi-

         si, mutta pukki pukki on.

        Alkumatka sujui joutuisasti. Mitä kauemmaksi Korvatunturilta kuiten-

    kin edettiin, sitä useammin reen jalakset rahisivat maata vasten. Joulu-

    pukki petti itseään laulaen puolibassollaan: 

       - Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee... lumi alla jalasten, ei lopu mil-

         loinkaan!

       Valjakko saapui Jänisjärven rannalle. Jää oli hennon lumen peittämä

    ja vaikutti hauraalta. Petteri näki heti, ettei jäälle ollut mitään asiaa. Puk-

    ki kyllä muisti Arkus-sedän ja muorin varoitukset, mutta viittasi niille kin-

    taalla.

        - Lahjattomat kiertäkööt! hän tuhahti ja antoi merkin Petterille. - Aat-

          tona ne lahjat jaetaan eikä loppiaisena!

        Punis astui arkaillen jäälle. Se tiesi, ettei pukin tyyliin ollut ennen-

    kään kuulunut riskien kaihtaminen, mutta nyt oltiin todella heikoilla jäil-

    lä. Jänisjärvi oli pituudestaan tunnettu. Jos sen pohjoispää oli tällainen,

    niin mikä sitten olisi tilanne eteläpäässä? Pelkkä ajatuskin puistatti sar-

    via, vaan minkäs teit, pukki oli kuski.

        Jää notkuen ja natisten matkattiin hyvällä onnella yli puolenvälin. Sit-

    ten alkoi tapahtua. Pukki kailotti:

       - Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemu raik...

        Silloin lahjapaperin paksuinen jää repesi ja reki vajosi veteen. Pukki

    toimi kiitettävää ripeyttä osoittaen ja sai irrotettua hihnat. Porot lähtivät

    uimaan kohti lähintä rantaa. Hänellä itsellään kävi armottoman hyvä 

    tuuri. Muori oli varmuuden vuoksi pirauttanut pelastushelikopterilentäjä

    Simolle ja pyytänyt tarkistamaan onko pukki sittenkin lähtenyt ylittä-

    mään Jänisjärveä. Tämä äkkäsi lähestyvän helikopterin lopettaen tur-

    hanpäiväisen räpiköinnin ja kävi kellumaan aivan kuten joulumuori oli

    unessaan nähnyt.

        Simo piti helikopteria paikallaan ja Vintturi-Ville laski pintapelastaja

    Anssin vaijerin varassa asiakkaan luokse.

       - Kuinkas meillä täällä hurisee?

       - Kiitos kysymästä. Kylpy on kylmä, porot ties missä, lahjat kastuneet

         ja itsevarmuus Jänisjärven pohjassa. Muuten ihan kivasti!

      - No, sehän on hauska kuulla. Jos nyt kuitenkin laitetaan nämä valjaat

         ja lennetään sairaalaan lämmittelemään. Aina tulee uusia aattoja,

         mutta on vain yksi joulupukki.

       - Entäs lahjat? Kuka ne jakaa?

       - Jätetään ne nyt tällä kertaa kellumaan.

       - Tehdään niin. Lasten on hyvä oppia, ettei aina saa mitä toivoo.

       - Pukki puhuu viisaita. Kas noin! Ja sitten mennään!

        Vintturi-Ville nosti kaksikon helikopteriin ja voitiin lähteä kohti Naava-

    niemen sairaalaa. Siellä tiedettiin odottaa joulupukkia, olihan aatto. 

    Häntä hoidettiin ja tehtiin tutkimus. Ylilääkäri Happi kertoi tulokset.

        - Kylmettyminen on sitä luokkaa, että on parasta pistää aatto jäihin ja

          valepukki rekeen. Käykö tämä?

        - Pakkohan se on. Muuten, riisipuuroa tuli lapattua tänä aamuna

          enemmän kuin te määräätte. Olenko mielestänne lihava?

       - Kyllä. Tuon vyötärön ympäri voisi järjestää kiertoajelun.

       - Olisiko teillä antaa resepti siihen?

       - Ottakaa maksu ajelusta, he he. Kai pukki leikkiä ymmärtää? Asiaan.

         Vähemmän puuroa ja rekeä, enemmän rumbaa ja retiisiä. Siinä se.

       - Kuulostaa hyvältä. Olisiko lääkärillä vipata taksirahat?

       Pukki sai käteistä ja teki paluun Korvatunturille. Sen verran Jänisjär-

    ven tapauksella oli vaikutusta, että joulupukki jätti tyystin aattojen koti-

    käynnit. Sen seurauksena keskuudessamme liikkuu nykyään sankoin

    joukoin valepukkeja. Hyvät lukijat, lasten tähden: sshhh...

      

          

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---