pieniä on omat murheet - Blogi - idevix - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Elämää

Blogi aloitettu: 22.8.2008
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• pieniä on omat murheet19.5.2009 klo 21:13

  Monet päivät on menneet mietiskellen ja laskeskellen kaiken laista eurossa hankittavaa. Ensin ilmeni  tarve järeämpään ruohon leikkuriin sellaiseen jota tämän kaltainen rempula pystyisi ajanmaan. Tietysti sellainen on jo keksitty ja jopa valmistettukin puuttuu vain raahaa kasvava puu eikä sen tarvitsisi olla edes seteleitä kasvava. Kasvaisi vaikka viisisenttisiä kunhan kasvaisi tarpeeksi paljon nekin on eurovaluuttaa ja käy maksuksi. Tämä oli vain yksi elämän matematiikkaan liittyvä asia. Olen aikaisemminkin todennut elämän olevan pelkää matematiikkaa ja vieläpä sellaista ettei siihen tarvitse käydä kouluja. Niin että matikka jatkuu ja laiskanläksyjä riittää. Laiskan läksyjä elämässä on ne hetket kun huomaa tehneensä virhe laskelman.

   

   

  Tulin viidentienoilla iltapäivällä kotiin ja mielikin oli kohtalaisen hyvä verrattuna moneen edelliseen päivään. Päästyäni autosta ulos tuli koira iloisesti tervehtimään kuten sen on tapa, ”se ei ole hauveli” se on oikea koti koira. Ajelin portista pihaan missä pomo oli värkkäämässä kukka penkkejä kesäkuntoon. Ei ehditty montakaan sanaa vaihtaa kun tuli ”pommi”. Istuin muutaman sekunnin hiljaa ja mietin pieni kyynel silmä kulmassa. Toivuttuani suurimmasta järkytyksestä sanoin tienneeni asian jollakin tapaa. Pari päivää aikaisemmin oli sellainen olo että tiesin jotain tämän tapaista olevan tulossa mutta odotin kuten luoteeseeni kuuluu positiivisempaa kuitenkin jossain mielen sopukoissa oli  että se mitä tulee on raskasta jollekin läheiselleni. Niin olikin sillä vain sillä erolla että se kosketti moneen ihmiseen.

  En erittele sen tarkemmin tapausta koska siihen ei liity mitään mikä olisi hyvän tavan tai lain vastaista.

   

   

  Minä ja pomo kyllä jaksetaan kantaa se mutta itse asianomainen joutuu tekemään paljon töitä pystyäkseen edes elämään asian kanssa ensimmäisen vuoden. Koskaan hän ei pääse siitä irti aina silloin tällöin se tulee mieleen  raskaasti oppisi vain ymmärtämään sen että asian kanssa on vain elettävä se seuraa kokoelämän. Siitä vain saadaan olla kiitollisia että tilanne on täysin meistä riippumaton eikä sille olisi voinut kukkaan mitään.

   

   

  Kuinka ollakaan oli taas päivä jona näki oman pienuutensa ja voimattomuutensa. Siispä näen kuinka minuakin ohjaa jokin koreampi voima mitä minä en käsitä eikä ole tarvetta käsittää kunhan vain hyväksyn asian mitä en voi muuttaa.

   

   

  Sekavia kirjoitteli sekava idevix

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---