tunkion tongintaa - Blogi - idevix - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Elämää

Blogi aloitettu: 22.8.2008
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• tunkion tongintaa20.6.2009 klo 16:35

  Silloin tällöin tulee hiljaisuudessa istuessa mieleen kaukainen menneisyys vuosien takaa. Ei niin että miettisi mitä on tehnyt väärin tai oikein enemmänkin sitä mistä kaikessa on selvinnyt ilman että sitä voi tai osaa selittää. Samalla siinä puntaroi miten olisi voinut toisin menetellä ja arvailla miten sitten olisi mennyt. No sitä ei tiedä kukaan eläväinen elämän kulku kun muuttuu nopeimmillaan silmän räpäyksessä.

  Nuoruus ei ollut mikään hurja mutta menevä ja kyllä sitä mentiinkin kahdeksantoistanen kun oli. Parasta oli kun illalla yhdeksän tienoilla meitä kaksi hurjaa kloppi sai ajatuksen lähteä kahville kahdensadan kahdenkymmenen kilometrin päähän. Juotiin kunnon viineri kahvit johon meni aikaa noin kymmenen minuuttia ja takaisin. Ei siis järjen häivää vaan liekö tällä mitään tekemistä järjen kanssa ei varmastikaan tuli vain kahville hintaa. ( nyt se sade jota illalla jäin odottamaan alkoi )

   

   

  Tuo edellä olevahan on vain kallista hauskan pitoa kolttoset on erikseen. Jos kaikki kolttoset ja konnuudet oli tuleen tekohetkellä julki en istuisi tässä ja kirjoittelisi näitä. En toki linnassakaan olisi ei ne niin pahoja olleet vain kyllin suuria muutamaan elämän kulkua. Korostan että ne olivat lähinnä jotain luvatonta ja sen sellaista. Sopiihan sinne joukkoon hölmöilyjäkin sellaisia ajattelemattomuuksia joita ei tällä tiedolla tekisi. Aikaa niistä on kulunut ja  voin vain olla onnellinen että eivät tulleet kenenkään tietoon oma sisin joskus niistä muistuttaa. Kohteeksi joutuneet tuskin vaivautuisivat edes ajattelemaan tapahtumia.

   

   

  Muutamia suuria asioita on joista minun pitää olla kiitollinen joka päivä. Yksi ja tärkein on tuo viinan kanssa läträämisen loppuminen.

  Siitä että pomo on jaksanut kestää kaikki ne tikkarin puutumiset, on jaksanut odottaa että löydän tutin jonka hukkasin aikaisemmin melko useasti. Joutuuhan tuo tutti nykyisinkin hukkaan tuhka tiheää onneksi olen oppinut huomaamaan helpommin häviämisen. Elämä on oikeasta täynnä likeltä piti tilanteita niitä ei vain tahdo huomata kun elää liikaa tässä ja nyt elämään. On ollut hienoa oppia aika ajoin ottamaan tilanteet tässä ja odottamaan mitä se tuo tullessaan. Ei koita vängällä vääntää  asiaa mieleisekseen se kun ei onnistu. Elämä menee kuin juna raiteilla. Minun elämän kiskoilla oli viisitoista vuottaa sitten risteys terve elämä / sairas elämä se risteys oli automaatti ohjauksella tälle raiteelle. Terve raide oli ilmeisesti rakennettu huippu nopeuksille. Rata jota nyt kuljen on nopeusrajoitettu mutta kulkukelpoinen että ei kun ”eteenpäin sano mummo lumessa”.

   

   

  Joskus kirjoitin ettei pyörätuolissa olevana minulta puutu kuin voimat pitkään kävelyyn. Ei tosiaankaan puutu muuta. Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen, kun ei pysty kävelemään ja käsien toimintakin on rajallinen rajoittaa se toimintaa todella paljon. Parhaiten sen huomasi Hyvärilän reissulla. Lomakartanossa on luotopolkuja sekä grillikatoksia metsän reunassa pienen kumpareen reunassa mutta sinne ei ole tehty polkua sinne pääsee vain kävellen muodostunutta polkua. Sähkäri ei ole maasto kelpoinen sille viimeiselle kymmenelle metrille joka erottaa terveen rempulasta. Oli siellä paikkoja mihin pääsee sähkärillä mutta ne ei ole metsänreunassa.

  En pääse saunaan jätkien kanssa tarinaa heittämään joudun odottamaan hiostavassa takkahuoneessa ”istun tuolissani miettien elon arvoja punniten” rehellisesti sanottuna kevyttä katkeruutta tuntien.

   

  Tonginpahan tunkiota vähän nurkalta jos toiseltakin ”idevix”  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---