Kutsumuselämä - Blogi - kermasusi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Kutsumuselämä18.10.2007 klo 13:22

Yöllä valvoessani pohdin sitä miten paljon ajastamme käytämme
tekemiseen joka perustuu pelkkään velvollisuudentunteeseen. Ei ihmekään jos elämä alkaa näyttämään harmaalta ja tylsältä.

Opettelin muutaman vuoden ajan luopumaan ylikorostuneesta velvollisuudentunteestani ja elämään ihan oikeasti omaa elämääni. Omalla elämällä tarkoitan sitä että teen asioita joita todella haluan tehdä. Annan tilaa innostukselle ja luovuudelle. Näitä löytyy meistä ihan jokaisesta kun vain uskallamme pysähtyä kuuntelemaan sisintämme.
Ei ole aina helppoa valita oman elämän elämisen ja velvollisuudesta tekemisen välillä, sillä yliminä, se umpihullu perfektionisti ja kriitikko huutaa usein täysillä syyttäen itsekeskeisyydestä ja vastuuttomuudesta.
Nykyään tunnistan onneksi tämän äänen ja osaan sulkea siltä sieluni korvat. Sen sijaan otan päivittäin hiljaisia hetkiä itseni kanssa jolloin kysyn itseltäni mitä juuri tänään haluan tehdä, mitä saada aikaan ja mitä luoda maailmaan ja elämääni.

Uskon vahvasti että jos useammat meistä heittäytyisivät elämään sitä todellista omaa elämäänsä maailma olisi aivan toisenlainen, ihmiskunta tyytyväisempi ja onnellisempi, mikä taas toisi mukanaan rauhaa ja suvaitsevaisuutta, ajatteluunkin uutta avaruutta.

Runohan tästäkin pohdinnasta on syntynyt:

Kutsumuselämää

Kuin heräisi uneen,
ilman laskuvarjoa.
Keräisi kastetta saniaisten nupuilta.

Kuin astuisi lasikengillä jäätikölle.
Kulkisi polkua tuttua tuntematonta,
tietäen kaiken
ja ei mitään.

Kuin kylpisi hohtavassa pimeydessä.
Sukeltaisi vakkei osaa uida.
Kuolisi pala palalta joka hetki,
että voisi elää.

(runo löytyy kirjastani "Lähelle lyhyt lupaus", sitä voi kysellä kirjakaupoista ja kirjastoista sekä tilata suoraan minulta;
pia_koukila@myway.com , hinta 21€)

Rauhaa ja Rakkautta Sinulle lukijani.

Pia

Takaisin blogimerkintöihin

---