Älypää

Rakkautta, rakkautta vain. 22.10.2007 klo 12:12

Rakkaus, tuo kaikkien tuntema sana.
Mietin tässä taas kerran mitä kaikkea sisällytämmekään tuohon sanaan ja mitä oikeastaan on Rakkaus. (Huom. Suuri alkukirjain!)

Tässä maailmassa puhutaan rakastamisesta niin monessa yhteydessä johon löytyisi parempikin sana joka kuvaisi tunnetta rehellisemmin. No, kyllä....kyllä tarkoitan vaikkapa seksuaalista halua toiseen ihmiseen, se kun yksinään ei vielä ole Rakkautta, vaan juurikin halua, intohimoakin... mutta siihen harvoin, tuskin koskaan liittyy pyyteettömyys.
Rakkauteen ei oikeastaan milloinkaan voi liittyä haluamista, himoitsemista sillä Rakkaus on jotakin muuta kuin tunne. Se on tahtotila, asenne ja valinta.

Rakkaus on antamista, jakamista, täydellistä antautumista.
Rakkaus ei vaadi mitään itselleen ollakseen Rakkautta.

Rakkaudeksi kutsutaan monia tunteitamme ja tarpeitamme jotka sinänsä ovat ihan hyviä ja oikeutettujakin, ne tulisi vain tunnistaa sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, ei kätkeä niitä Rakkauden nimikkeen alle.
Me kaipaamme toisen läheisyyttä, ihon kosketusta, jaettua intohimoa, hellyyttä, ymmärrystä ja paljon muuta mitä odotamme toisen ihmisen meille antavan.
Vaan siinäpä se, Rakkaus ei odota toiselta yhtään mitään. Rakkaus vain on.

Voimme oppia Rakastamaan, kunhan aloitamme itsestämme.
Luovumme vääränlaisesta ylpeydestämme, nimittäin nöyristelystä jonka turvin arvioimme itsemme arvottomiksi.
Kun opimme Rakastamaan itseämme, armahtamaan epätäydellisyytemme, hyväksymään vajaavaisuutemme, näkemään täydellisyytemme, ottamaan vastaan arvomme.... vasta sen jälkeen voimme oppia Rakastamaan pyyteettömästi.

Sen jälkeen Rakkaus voi olla meille tahtotila, asenne ja valinta.


Rauhaa ja Rakkautta Sinulle lukijani.

Pia


P.S.
Näihin pohdintoihini saa vapaasti ottaa kantaa, vaikkapa viestein tai kirjoittamalla vieraskirjaani.

Takaisin blogimerkintöihin

---