Blogi - lazzarella82 - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Mun tunteet biisien kautta

Blogi aloitettu: 1.6.2008
Blogimerkintöjä: 16 kpl
Avainsanat: tunteita ja biisejä kpl

• Vääriä valintoja9.9.2008 klo 18:21  Kommentoi (0)

  Väärät valinnat elämässä tehdään, kun luullaan ruohon olevan vihreempää aidan toisella puolella, tai kun halutaan ylittää aita siitä, mistä se on matalin. Exäni tosin sanoi mulle aina, että muut menee siitä, mistä aita on matalin, mutta mä meen siitä, missä ei oo aitaa ollenkaan. Niin kait luulin tekeväni pari vuotta sitten, kun erottiin, mutta huomattuani että ruoho ei todellakaan ole vihreempää täällä ja aidat täällä on todella korkeita, on kaikki jo liian myöhäistä. Seuraava kappale (ilman kertsiä) kertoo tästä tilanteesta ja mun tunteistani täydellisesti.
   
  Kuka saa sut nyt- Anna Eriksson
  
  Sut nähtiin kaupungilla
  Sylikkäin sen kanssa, kuka nyt lieneekin
  Monet kertoo, että sil' on jalat maassa
  Ja se sopii sulle minua paremmin
  Mä kuulin ystävältä,
  Että hän on kaunis ja etevä muutenkin
  Kai mun pitäisi siis onnitella täältä,
  Kun mä seison lähtöportilla Helvetin
  
  Kun juoksin sateen alta kotiinpäin,
  Mä näin sut ohitse ajavan,
  Niin sä pysähdyit ja kysyit mikä valta,
  Minut saisi etupenkille sun anglian
  Mä itkin, sydämestä
  puhuttiin me hieman, kovia kokeneet
  Ihmeteltiin miksi vieraat tuli meistä
  Susta näki, että onnen tunnut löytäneen
  Vain yhtä pyydän: jätä edes oikeus ylpeyteen
  
  Viereltäsi nousen
  Kasvojasi kosken
  Mieleesi tää paina
  Sinun olen aina
  Aina.

  ---

• Huumoria välillä7.8.2008 klo 21:21  Kommentoi (0)

  Kuulin jokin aika sitten ihan huippu hauskan biisin, mikä on loistava suomennos Rihannan Umbrella biisistä. Ihan huippu hyvät sanat ja sopii tällaiselle tytölle, joka ei oo ihan timmissä kunnossa ja jolle ruoka ja mässyt maistuu turhan hyvin. Mutta laihduttamassa oon, joten ei musta sentään noin painavaa tyttöä tule josta seuraava kappale kertoo :)
  
  Sateenvarjo- Sir Iivo Alone Orchestra
  
  Kun tihuttaa
  Ja Pekka Pouta on lomallaa
  Silloin on paljon huoliaa
  Sateenvarjottomallaa
  Mulla ei olis mitään ongelmaa
  Jos ei olis ämmää riesanaa
  Asiat pahenee aina vaan
  Rakastuin näet tyttöön painavaan
  
  (Kertsi)
  Ei oo sontsasta paljon iloa
  Kun muija painaa viisisataa kiloa
  Et välitä muodoistasi ollenkaan
  Niinpä telkesin eilen sinut navettaan
  Toiset tytöt kuntoilee ja nostaa rautaa
  Vaan sinä söit navetan kaksi nautaa
  Ei vertaa ole sinun pinta-alalla
  Ei tilaa ole sulle minun sontsan alla (alla alla aa aa aa)
  Ei tilaa ole sontsan alla (alla alla aa aa aa)
  Ei tilaa ole sontsan alla (alla alla aa aa aa)
  Ei tilaa ole sontsan alla (alla alla aa aa aa aa aa a aa)
  
  On hassua
  Miten paljon sul on massua
  Vatsasi saattaa yhä venyä
  Kun ahmit taaskin kolme menua
  En voi ottaa kanssasi ruokanokosia
  Ei sängyt ole kyllin suuri kokosia
  Ei kanssasi voi harrastaa muutakaan
  Paitsi ehkä sumopainia
  
  (Kertsi)
  Jos tuosta kasvat vielä suuremmaksi
  Ei riitä sulle edes tilataksi
  Olet vetänyt sen verran nakkia
  Ettei löydy sulle sopivaa sadetakkia
  Aamupalaksi maistuu sulle hirvenvasa
  Olet aivan suunnaton läskikasa
  Ahterisi suuri on kuin kaasuhella
  Et voi sontsan alla kuivatella (ella ella ee ee ee)
  Sontsan alla kuivatella (ella ella ee ee ee)
  Sontsan alla kuivatella (ella ella ee ee ee)
  Sontsan alla kuivatella (ella ella ee ee ee ee e e ee)
  
  Kun äidistäsi ulos potkaisit
  Sä napanuoran hotkaisit
  Syöt makkaraa
  Kyytipojaksi päivänkakkaraa
  Leivälle laitat mursua
  Ja käristettyä norsua (aa haa)
  
  (Kertsi)
  Lehteen kirjoitettiin
  Ostetaan palstalle
  Että haluaisimme sontsan hieman lihavammalle
  Mutta jos sellaista ei löydy niin
  Turvaudumme nahkasohvan irto päällisiin
  Saat vatsasi niin hyvin makkaralle
  Että voin tulla sateensuojaan mahasi alle
  Vihdoin hyödynnän naiseni suuren koon
  Voin hyvin jättää sateenvarjon naulakkoon
  Ei tartte enää sontsan alla kuivatella (ella ella ee ee ee)
  Sontsan alla kuivatella (ella ella ee ee ee)
  Ei tartte enää sontsan alla värjötellä(ellä ellä ee ee ee)
  
  Tulee vettä, vettä
  Kura vettä, vettä
  Esterin perseestä
  Perseestä
  Tulee vettä, vettä
  Kura vettä, vettä
  Esterin perseestä
  Perseestä
  
  Rihanna, rihanna
  Täytyy uuniin pannari panna. 
  
  
  

  ---

• Surullisen kaunis tarina28.7.2008 klo 20:28  Kommentoi (0)

  Erittäin koskettava ja surullinen, mutta kuitenkin kaunis kappale on Harhakuvitelman "Erään ihmisen tarina." Ei mitään lisättävää.
  
  Erään ihmisen tarina- Harhakuvitelma
  
  päivä yksi, tyttö heräsi aamulla,
  oli hiukset sekaisin, kasvot kuin haamulla,
  eikä kadulla, näkynyt edelleenkään ystävää,
  niinku ei ennenkää, eilinen elää taas tänää,
  
  eikä hän halunnut enää koskaa kouluu, joutuu,
  koska sattuu, kun toiset vain pahaa puhuu,
  tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan,
  hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa,
  
  taas, hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan,
  yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaan,
  hän oli hiljaa, joka ikisenä päivänä,
  ettei paljastaisi oikeaa itseään,
  
  eikä opettajat huomannu kuinka välillä,
  tyttö itki kun sattui käytävillä, välkillä,
  eikä millää, jaksanut siirtyy tuntiin uuteen,
  kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen,
  
  kerto:
  kukaan ei välittänyt,käsittänyt,
  kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
  johon ei ole koskaan voimaa,
  kun sen tajuaa, ettei sitä saa,
  
  päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempään,
  oli viikonloppu, uskalsi vähän hengittää,
  mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään,
  kun ei ystävää, ollut edelleenkään,
  
  tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin,
  rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin,
  ja tiesi et taivas on taas suljettu tänää,
  häneltä, niin kuin jokaisena päivänä,
  
  eikä yrittää jaksa jos ei koskaa onnistu,
  tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu,
  hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa, matkaa,
  ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa, jossa luki
  
  ei enää uni auta, väsymykseen,
  eikä aamulla kello auta, herätykseen,

  ---

• Kipu ja kaipaus15.6.2008 klo 21:04  Kommentoi (0)

  Tänään oon taas tuntenut kipua ja kaipausta, kun muilla mun ikäsillä rupee oleen perheet tai ainakin puolisot ja mulla ei vielä yhtään mitään. Ei tän nyt näin pitänyt mennä. Mutta en sen enempää rupea asiasta kirjoittaan, koska Sir Elwoodin Tyttöjen Päiväkirjat- kappaleen ja Teleksin Tuulilasin nurkkaan-kappaleen sanoitukset kertovat tämän päivän tunteistani erittäin hyvin.  
  
  Tyttöjen päiväkirjat- Sir Elwood
  
  Sun tuskas kulminoituu sunnuntai-iltapäiviin
  kun pariskunnat kanssa lastenvaunujen
  kulkee kaupungilla ikkunaostoksilla
  ja äidinvaistot tuntee
  kumman pistoksen
  
  voi kun joku vois sua rakastaa
  ottaa syliin ja pelastaa
  olla sun unelmien mies
  joita täynnä on tyttöjen päiväkirjat

  sä tahdot kissan ehkä koiran tai marsun
  seinälle pistät raameihin
  kuvan Chaplinin
  ja serkun lasten kanssa riekut
  niin kuin oisit
  löytänyt sä syyn taas noihin
  kotileikkeihin

  voi kun joku vois sua rakastaa
  ottaa syliin ja pelastaa
  olla sun unelmien mies
  joita täynnä on tyttöjen päiväkirjat

  joskus katsot mua sillä silmällä
  ja suruissas tappion tunnustat
  kun näet vielä pienen pojan joka
  luulee olevansa
  kuin ne unet jotka aamuun haihtuvat

  voi kun joku vois sua rakastaa
  mä en pysty sua pelastaa
  en olla voi unelmien mies

  voi kun joku vois sua rakastaa
  ottaa syliin ja pelastaa
  olla sun unelmien mies
  joita täynnä on tyttöjen päiväkirjat
  
  Tuulilasin nurkkaan- Teleks
  
  Kipua pelkää en siedän sitä tiedän sen
  mutta kun katson sua mä olen poika hiljainen
  kietoa tahdon sinut vällyihini nukkumaan
  ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan
  
  nurkkaan tuulilasin kyyneleet
  jääksi muuttuu niinkuin itsestään
  ohi kiitää pellot pientareet
  ja kylät joissa kohta herätään
  
  suru käy kysymättä lupaa pöytään istumaan
  onko meistä toisiamme silmiin katsomaan
  sinä oot pieni tyttö joka oottaa peläten
  jätät mulle pitkän pitkän pitkän kaipauksen
  
  nurkkaan tuulilasin kyyneleet
  jääksi muuttuu niinkuin itsestään
  ohi kiitää pellot pientareet
  ja kylät joissa kohta herätään
  nurkkaan tuulilasin kyyneleet
  jääksi muuttuu niinkuin itsestään
  ohi kiitää pellot pientareet
  tuun pimeästä aamun hämärään
  
  nurkkaan tuulilasin kyyneleet
  jääksi muuttuu niinkuin itsestään
  ohi kiitää pellot pientareet
  tuun pimeästä aamun hämärään
  kellot tehkää meille aikaa nyt
  kuulkaa meidän pienet hyräilyt
  rakastan sua tänään enemmään
  kuin koskaan ennen sen nyt käsitän

  ---

• Onnellisuus6.6.2008 klo 19:12  Kommentoi (0)

  Ei onneen paljoa tarvita. Riittää, kun on löytänyt ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla, jota rakastaa ja joka tykkää samoista asioista kuin mistä itse tykkää. Tästä kertoo Kaija Koon kaunis ja koskettava kappale "Erottamattomat", minkä sanat laitan tähän blogiin. Oon vaan alkanut miettimään taas sitä, että voiko yksin olla koskaan onnellinen? Vaikka oliskin enemmän, kuin esim. noilla laulussa esiintyvillä ihmisellä, niin silti sitä on jotenkin vajaavainen niin kauan kun elelee vain itsekseen.
  
  Erottamattomat- Kaija Koo
  
  He ovat kuin paita ja peppu
  he ovat kuin reppu ja reissumies
  He ovat pummi ja pummitar
  kivenä lakerikengässäsi kenties
  
  Tälle päivälle taas jalkoja särkee
  minä voin juotavat hakee
  Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka
  tärkeetä on,
  että yötä vasten veri sakenee
  
  Josafatin kallion elokuun yö lempeä on
  ei heinälato – romantiikkaa ollut tarkoituskaan
  tästä tullakaan,
  vaan olla selviämättä päivä kerrallaan
  
  Taivaanrantaa maalaamaan,
  luomaan harmaasta purppuraa
  He lähtivät etsimään onnenaan
  ja löysivät tavallaan
  Erottamattomat, sitä he ovat
  onnelliset, onnettomat
  he taivaanrantaa maalaavat
  
  Heidän huulensa toisiinsa yhtyy,
  mutta ei ihan suoraan
  Kun pullonsuuta suutelemaan ryhtyy,
  voi maistaa toisen siitä vuorollaan
  
  Lakerikenkämies vois miljoonia käyttää,
  että heidät pois siivotaan
  Kun se liian siivottomalta näyttää,
  kun he, ei kätke ontuvaa onneaan
  
  Ja rakkauden valtakunta on pitkän siivun
  mittainen
  se voi olla painajaisunta,
  mutta yhdessä he katsovat sen
  alusta lopputeksteihin, the end
  
  Taivaanrantaa maalaamaan,
  luomaan harmaasta purppuraa
  He lähtivät etsimään onnenaan
  ja löysivät tavallaan
  Erottamattomat, sitä he ovat
  onnelliset, onnettomat
  he taivaanrantaa maalaavat
  
  Erottamattomat
  taivaanrantaa maalaavat
  Toisilleen kuuluvat,
  onnelliset, onnettomat

  ---

• Ikävä1.6.2008 klo 17:52  Kommentoi (0)

  Poistuuko ikävä koskaan? Pystyykö sitä koskaan jatkamaan elämäänsä niin, ettei enää ikävöis tai kaipais jotain, minkä on jo menettänyt ihan vaan omilla "väärillä" valinnoillaan? Vai onko vääriä valintoja edes olemassa? No, oli valinnat mitä tahansa, niin välillä tuntuu, että kyllähän tää elämä tästä alkaa menemään. Kunnes taas jokin asia tai tapahtuma saa haikeuden ja ikävän pintaan. Laitan tähän Oiva Paloheimon "Lähtevien laivojen satama" kappaleen sanat. Se kappale kertoo ikävästä ja rakkaudesta kauniimmin ja hienommin, kuin mikään muu kappale.
  
  
  Lähtevien laivojen satama- Oiva Paloheimo
  
  Minä olen vain satama pieni
  joka laivoja rakastaa
  jossa aina öisin palaa
  pari lyhtyä kalpeaa

  Minun luonani laivat ei viihdy,
  olen pieni ja maineeton.
  Pois suuria purjeita aina
  meri kaunis kutsunut on.

  Minä nytkin merelle katson.
  Sydän itkeä melkein vois,
  sillä syksyllä luotani lähti
  tuo laiva ihana pois,

  Joka suurempi muita oli,
  ja jota mä rakastin,
  kun saapui se korkein keuloin
  ja purjein ylpeilevin.

  Sekin laiturit harmaat jätti.
  Jäi veteen jäljet vain.
  Minä kauan ja ikävöiden
  sen valoja mereltä hain.

  Tuli laivoja muita kyllä,
  tuli soitossa musiikin
  ja tuoksuvin hedelmälastein.
  Minä niitäkin rakastin.

  Mutta niitten jälkiä koskaan
  en itkenyt niin kuin sen,
  jonka jälkiä vieläkin öisin
  sydän vavisten hyväilen,

  Kun lyhtyni himmeinä palaa
  ja mereltä tulevat
  vain lokit ja tuulten leyhkät
  ja laineet sieluttomat.

  ---