Älypää

jollekki 12.12.2007 klo 20:54

nämä ovat ikuisia hetkiä
aina lyhyitä välähdyksiä
kun hän mittaa kattoa katseellaan
kääntyy jälleen vuoteellaan
hän laskee sekunteja suunnilleen
hän laskee yönsä aamuvarhaiseen

ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

hämärässä hiljaisuuden ääniä
kuuntelee hän kirja kädessään
joka päivä on yötä rakkaampi
joka aamu iltaa kauniimpi
ja hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan
hän huomaa: tähän alkaa jo tottua

ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

Takaisin blogimerkintöihin