Yhteenvetoa lokakuulta - Blogi - sulosilmä - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sulosilmän turinoita

Blogi aloitettu: 31.8.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Yhteenvetoa lokakuulta31.10.2008 klo 16:36

  Oikein leppoisaa lokakuun loppua, hyvät blogini lukijat!
  
  Tänään on ollut jälleen vaihteeksi vesisateinen sää, ainakin aamupäivällä. Mutta nyt näyttäisi vähän lännestä päin kirkastuvan taivas. Tai no... enhän minä nyt näitä ilmansuuntia tunne kuin kartalla. Luonnossa ne on hakusalla, mutta olen arvellut lännen olevan siellä, mistä ei näy kuin auringonlaskusta kajastus. :-D
  
  Taisin istua useammankin oppiaineen tunnilla silmät kiinni, ainakin kun suunnistuksesta puhuttiin, maantiedosta puhumattakaan. Suunnistus ei ollut leipälajini lainkaan! Huh, taisi opettaja hiippailla jäljilläni ja johdattaa lähimetsästä takaisin koululle - ja siitäkin huolimatta taisi jäädä rasti löytymättä!
  
  No, eipä mulle siitä traumoja jäänyt - opettajasta en tiedä! Jotkut on mainioita tulkitsemaan ns. aurinkokelloa luonnosta. Tätini mies ainakin, tottui savotassa nuorena miehenä isänsä opetuksella arvioimaan kellon aikaa auringon perusteella!
  
  Se olisi ihan mukava oppia.
  
  Juu, auringonlaskun värjäämiä pilviä liukuu taivaalla. Sade on siis lakannut, vain vesipisarat parvekelasissa ja märkä asfaltti kertoo aamupäivällisestä sateesta!
  
  Muistini mukaan - joka ei ole tunnetustikaan mikään varma! - on ollut aika tavalla sateita lokakuussa. Jos ei koko päivän, niin ainakin osan päivää tai kuuroja. Olihan se mukava käpertyä eilen illallakin peiton sisään, kun sade ropisi ikkunalautaan - ja ajatella, että onneksi ei tarvitse lähteä ulos! Toista se oli lapsuusaikaan maaseudulla kipaista sateen ja ajallaan pakkasen saattelemana ulkohuussiin... Olihan siinä oma viehätyksensä, kun hampaat kalisten tuijotteli tummalle taivaalle ja tuhannet tähdet tuikkivat yllä, revontulet näkyi kuusikon suuntaisesti rantakoivikon yllä. Ja lumi kitisi huopikkaan alla... Siinä oli sitä jotain! Ja kun sitä kauneutta katsoi ääneti, tuli rauhoittava ja hyvä olla ja ei enää niin tuntunut paleltavankaan!
  
  Kyllä maisemalla on oma merkityksensä. Minulla on tässä tietokoneessa työpöydän taustakuvana lapsuuskodin rantamaisema. Siinä aurinko paistaa osittain vastarannalle ja keltaiset heinät muistuttavat lähinnä kultaista hiekkarantaa. Taivaalla on myös pilviä, mutta rantaan heijastuu lähes tyyneen veteen kirkkaan sinistä taivasta ja yläreunaan muodostaa kuin holvikaaren oikealla tervalepän oksat ja vasemmalla iäkkään rantapetäjän oksat. Ja jotenkin hellyyttävää on, kun tervalepässä on vielä se yksi lehti muuten autiossa puussa.
  
  Tässä muutama talvi sitten jäi koivuun vielä lehtiä, kun lumi ennätti maahan. Ja kuuluuhan tuo lupaavan jo lumisateita valtaosaan Suomea, tai ainakin räntää. Vaan tänne lupasi ukkosta! Ei sitä onneksi tullut.
  
  Ensilumen tulo on kaunista. Se saa maiseman näyttämään puhtaan valkoiselta. Ja samoin on hienon näköistä, kun muutamien asteiden yöpakkasten jälkeen kuura kimmeltää puiden oksilla. Wau!
  
  Tänä iltana pitäisi taas tehdä yhteenvetoa niin kuukauden tapahtumista päiväkirjaan, kuin myös sääpäiväkirjaakin täyttää tämän kuukauden osalta yhteenvetoa tehden.
  
  Olen tainnut mainita siitä sääpäiväkirja - harrastuksesta jo aiemminkin. Muutamia vuosia sitten oli jo näitä aikoja satanut lunta & ollut yöpakkasia.
  
  Tässä pari vuotta sitten oli näin ikään pyhäinpäivän seutuvilla satanut lunta ja niin joutui lapioimaan hetken ja toisenkin, että edes hautakivi tulisi näkyviin, reunakivestä puhumattakaan! Oli hautausmaa silloin jouluisen ja kauniin näköinen, kun muutaman asteen pakkasen purevuutta säesti navakka tuuli ja kynttilät valaisivat tätä Luojan lehdoksikin kutsuttua kalmistoa - ja jouluna oli ankean näköistä. Lunta lie ollut vain härmä...
  
  Tästä kuukaudesta ei ole sen ihmeempää mainittavaa, mutta tässä maanantaina kun kävin fysioterapian polilla, oli siellä puolalainen opiskelija, jonka kanssa yllättäen jouduin / pääsin puhumaan englantia! Tasoissa oltiin, että kummallakin oli arkuutta puhumisessa, eikä kumpikaan välittänyt toistensa virheistä - ja ymmärsi silti toisiaan!
  
  Joskus kouluaikaan osasin paremmin englantia, mutta sitten tuli erilaisia katkoksia ja mm. englanninkieli jäi unholaan. Samoin oli vaikeuksia puheessa. Se sitten löytyi hiljalleen ja nyt olen alkanut puhua englantia joskus Kaverini kanssa ja kirjoitella tekstareita englanniksi... ja pelattu Bogglea, sanapeliä. Hän käyttää työssään englantia, joten se lie hänelle helppoa... mutta kai niistä oli apua sen opiskelijan kanssa puhumisyrityksessä. Se teki käynnistä mielenkiintoisen, väsymyksestä ja kivusta huolimatta.
  
  On kiva, kun täällä on englanninkielinen sanaruudukko ja peli, niitä samoja mikä on klassikko, juniori, vaikea ja seniori ( taas unohtui sen pelin nimi, mutta kuiteskii... ) .
  
  Tänne itseasiassa olisi kiva saada lisää erilaisia pelejä, joissa lapset / nuoretkin voisivat kehittää englanninkielen tai ruotsin taitoaan.
  
  50 states: ta pelaan edelleen ja tykkään kovasti!
  
  Jahas, huomenna alkaa marraskuu, sunnuntain aukiolot kaupoissa ja kuukauden loppupuolella syttyy jouluvalot kaupungin kadun ylle. Äkkiä se kuukausi menee!
  
  Mutta nyt toivotan kaikille oikein hyvää marraskuun alkua ja viikonloppua! Eipä ole suunnitelmia viikonlopuksi... Ehkä voisi laittaa taas illalla led - kynttilät palamaan ja varmaan tulee muisteltua viikonloppuna pyhäinpäivän johdosta niitäkin, jotka ovat saaneet taivalluksensa päätökseen kiittäen hyvistä hetkistä ja muistellen mukavia!
  
  Palaan blogini pariin jälleen marraskuussa! Nyt ensilunta odotellessa, Sulosilmä.

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---