Käsityötä ja liikuntaa... - Blogi - sulosilmä - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sulosilmän turinoita

Blogi aloitettu: 31.8.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Käsityötä ja liikuntaa...11.2.2009 klo 08:52

  Hyvää vuoden jatkoa kaikille!
  
  En ole unohtanut bloginikaan kirjoitusta, mutta tuo aika on vain lahjomaton!
  
  Flunssa se on vekkuli; välillä se on tekemässä tuloaan yskimisen ja nenän vuotamisen & aivastelun merkeissä, mutta siihen se jää ja sitä se on ollut koko alkutalven!
  
  Syksy ja talvi on vuodenaikojani ja olen onnellinen! Suloinen sinihämäryys on luovuuden aikaa ja voin vain kuvitella pohjoisen kaamosajan, joka voisi olla rentouttava ja voimia antava. Joskin olen kuullut naapuriltani, joka on asunut vuosikymmenet pohjoisessa, samoin tuttavaltani, että ei se ole sen kummoisempaa, kuin että täällä on pilvinen päivä ja että se käy pidemmän päälle raskaaksi. Odottaa, että auringon säteet, vaikka ne vain käy hetken horisontissa, murtaa kaamoksen sinisen sylin ja antaa säteillään valoa saaden hanget kimaltamaan ja kertomaan viestiä, että kyllä se kevät sieltä tulee ja maa vapautuu hangen kahleista.
  Äitinikin odottaa täällä ItäSuomessa, että lumet sulaisi, jotta pääsisi taas kaipaamansa puusavotan pariin.
  
  Mutta kyllä päivät ovat jatkuneet valoisuuden osalta ja se tietää sitä, että voimme taas viivähtää kotipaikallani pidempään...! Sieltä on jotenkin haikea lähteä... vaikka eihän se mökki sieltä mihinkään karkaa.
  
  Olen yrittänyt ulkoilla potkurilla, vaikkei se liikkumisyritys ole kovinkaan kaksinen, eikä kivun koura irroita otettaan.
  
  Onhan toki neulominenkin käteeni eksynyt ja se on mukavaa! Nyt teen villaisesta mohairsekoitelangasta ponchoa. Meillä on paljon tarjouksesta ostettuja lankoja, joille ei ole ohjeita ja niin ollen onneksi pystyy käyttämään lankoja hyödykseen mukaillen toista neuleohjetta.
  
  En ole mikään taitava neuloja, kunhan jotain "tökerrän"... Palmikot on helppo juttu, mutta sitten sukan tekeminenkin on sellainen, jota en hallitse alkuunkaan! Pitäisi opetella jossain vaiheessa... Äitini on kyllä ollut aikoinaan innokas käsitöiden harrastaja, mutta iän kertymisen myötä hän on menettänyt mielenkiintonsa ja voimatkin ovat ehtyneet... Mutta olen sitä mieltä, että niin äitiys kuin jokaisen elämä eri vaiheineen muodostaa oman osansa suurempaa kokonaisuutta ja kun kaikki on ohi, on valmis jokaisen suuri elämän käsityö, jossa näkyy virheet kuin kauniitkin kohdat omana jälkenään ja kokonaisuus on harmoninen.
  
  Nyt pitää ottaa tavaksi jälleen blogin jatkaminen. Mutta yhtä kaikki, oikein mukavaa helmikuuta ja talven jatkoa kaikille! Ja muistakaa, hyvät lukijat, että vaikka lauantaina vietetäänkin ystävänpäivää, on se, kuten isien ja äitienkin päivä on joka päivä. Hyvää mieltä kaikille, jokaisena päivänä. Ja ystävyys on tärkein, elämänikäinen asia, jota ei kannata vähätellä ja kannattaa vaalia. Kavereita voi mennä ja tulla ja he olla tärkeitäkin hetken. Antakaa arvo niin kaverille, kuin myös ystävälle - joka päivä!
  
  Parhain helmikuisin terveisin Sulosilmä
  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---