Tervaksen tuoksua - Blogi - sulosilmä - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sulosilmän turinoita

Blogi aloitettu: 31.8.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Tervaksen tuoksua14.7.2009 klo 09:53

  Heippa pitkästä aikaa blogini lukijoille!
  
  Aika on jälleen karannut menojaan ja tietokonekaan ei ole malttanut olla kiukuttelematta... tai lähinnä sen kaapeliyhteys.
  
  Niin, kesä on tullut aurinkoineen ja sateineeen. Helteestä olen saanut tuta muutaman päivän ajalta, eikä ne minulle sovi sen enempää kuin ennenkään. Nyt taitaa sadella hennosti ulkona ja eilen sitä tuli reippaasti, sääennustuksista huolimatta. Ei pilvianimaatio pitänyt paikkaansa... Äitini tänä aamuna kun soitti, epäili jo perunan hiljalleen ruostuvan epämääräisistä säistä johtuen.
  
  Ennen sitä oli meidänkin maapläntillämme kasvamassa kerä-, kukka - ja parsakaaleja, porkkanoita, sipulia, herneitä, papuja, perunoita, mansikoita, vattuja... ja kukkapenkit oli loistossaan. Entä nyt? Voimat on vähenneet istuttajilta ja nyt on enää perunaa muutamia rivejä ja jotkin vanhat kukat jaksaa kukkia vuodesta toiseen sinnikkäästi kuten särkynyt sydän ja lupiinit sekä elämänlanka! Se viimeksi mainittu katkaisee valon ja varjostaa mukavasti ulkoporstuaa, jossa on pakastinvanhukset (yli 40 vuotta vanhat, mutta kestävät!). Muutamia mansikoitakin on tullut. Mutta siinä se.
  
  Tänä kesänä, kuten viime kesänäkin, on ollut savottaa. Ehei, en minä ole heilunut kassaran, pokasahan enkä kirveen kanssa. Olen katsonut sujuvasti, kun äitini käsittelee niitä työkaluja! Hän on tuonut puolen kilometrin ja 200 m päässä olevilta savottapaikoilta kaadettujen puiden runkoja ja oksia sekä sitä pientä, hyvää sytykepuuta jota metsäkone on avuliaasti katkaissut siellä touhutessaan. Äitini on tuonut niitä kotti - ja maitokärryillä sekä ahkiolla joka kulkee hyvin sammalikossa! Minä annan hänelle puita ja äitini sahaa niitä perinteisesti pokasahalla ja minä laitan niitä pinoon. Osa kuivista puista viedään liiteriin. Osa puista sahataan lyhyemmäksi, hellaan sopivaksi puuksi ja pidemmät päätyy aikanaan tuvan uuniin. Se tervaksen tuoksu on mahtava, joka eteenkin kelopuista lähtee, mutta myös tuoreista petäjistäkin.
  Mahtavaa, sanon minä! Kyllä niillä taas tupa lämpiää talvipakkasilla, säästyy sähkökustannuksissa ja tulee ihanaa tuoksuakin tupaan, kun tervaksiin tuikkaa tulen!
  Olen käynyt myös kuvaamassa 3 kertana auringonlaskua, joka on erilainen joka kerta! Auringonlasku on kuin kiitos menneestä päivästä ja siunaus alkavalle yölle, joka ottaa luonnon sinisen hämärään syliinsä! Se rauhoittaa.
  Olen kuvannut myös haarapääskyjä, joilla on pesä ulkoporstuan kattolaudoituksen tuntumassa. On tullut ihania kuvia siitä, kun emä istuu pesällä ja poikasella on nokka auki! Ja sitten 3 pääskysenpoikasesta pesällään. Ne ovat jo lähteneet kuulemma ensilennolle. Tänä aamunakin istuivat jo puhelinlangalla... Haaraista pyrstöä ei vielä niillä ole, mutta ensilento on tehty!
  Toivottavasti kissat antaisivat niiden lähteä rauhassa pesästään ja viettää ensimmäinen kesä ympäristöön tutustuen. Mutta mukavaahan se on, että naapurin kissat tulevat meitäkin tervehtimään ja aina saa tarkkaan katsoa, kun invataksilla lähtee pois, ettei kissat tule kyytiin tai mene tutustumaan auton alle, joka on niiden erikoisuus! Autoja ne tummaturkit rakastavat ja jos se on käynnissä, entistä enemmän kiinnostaa!
  Niin, ei kissat ole ainoat naapurin koirien ohella, jotka käy toisinaan tervehtimässä. On yksi, jota emme ole nähneet mutta jälkensä kyllä. Tämä vieras on käynyt silloin kun emme ole olleet juuri paikalla, päiväsaikaankin. 50-200 m tuvasta on tämä kaveri vieraillut, mutta ei ole koskaan sitä nähty valitettavasti... tai onneksi! Ensimmäisenä kaveri kävi tutustumassa pellonreunus vaahteroihin jopa 2 m korkeudelle ( 50 m tuvalle ) ja sitten rannalla kävi kantoon tutustumassa, savottapaikalla makailemassa (200 m tuvalta) ja kaivon sankolla juomassa & julmetun pahat hajut jättämässä kuten savottapaikallekin ( märkänevän raadon & naudan haju noin kauniimmin kuvailtuna ) ja viimeisimmäksi kaatoi lautatapulin edestä sahauspenkin, joka oli ollut siinä vuosikymmenet lujasti kiinni ja etsi puujaloista syötävää ja jälkien perusteella on jotain löytynytkin... Niin, tämä vieras, jota emme ole nähneet livenä mutta jälkien perusteella kyllä, on ollut karhu! Todennäköisesti erauspentu. Ja vajaa kilometri meiltä kylälle päin oli ulkoiluttamassa naapuri koiriaan ja koirat teki stopin; nuuhki ilmaa ja mettästä kuului murahdus. Kun olimme kuvausreissulla puolisen kilometriä tuvalta kylätien alkuun päin, kuului metiköstä rusahtelua ja jonkin ajan kuluttua koirat haukkuivat. Mittään näkyvää ei tiellä mennyt ja se oli pelokasta haukkumista, jota on aina ilmennyt kun kyseessä on ollut karhu. Kyllähän sitä pörrökorvaa kunnioittaa!
  Niin, ei voinnissa ole tapahtunut muutoksia. Edelleen liikun ulkona pyörätuolilla ja tukoksen jäljiltä on jalka yhä turvonnut ja kova tukoksen kohdasta. Selkäleikkauksesta kului vuosi eikä ole mitään muutosta tapahtunut. Rakko ja suoli on yhä " halvaantuneita " ja jalan jäykkähalvaus on ennallaan. Siltikään Kela ei myönnä minkäänlaista kuntoutusta. Kaikki siis omakustannehintaan. Tullee muutamia laahaavia askelia otettua puunsahaus - ja auringonlaskukuvauspaikalle ja sekin on jo paljon! Mutta minua ei vaan ole lannistanut mikään! Nautin elämästä mikä on suotu ja teen käsitöitäkin. Virkkasin tilkuista torkkupeiton ( vielä ompelematta ) ja olen neulonut jakkua, villatakkia... ja yhä mieli tekee lisää! Mutta silloin se on tehtävä, kun vielä pystyy!
  Vaikka puuhommiin ja tervaksen tuoksuun mieli vetääkin, olen nyt aikeissa jälleen pelata Älypäätä!
  
  Mutta syksyä odotellen, parhain terveisin Sulosilmä

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---