Aika pois paljonkin vie......... - Blogi - tepamari - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Kuvia ja ajatuksia

Blogi aloitettu: 13.7.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: luontokuvia kpl

• Aika pois paljonkin vie.........11.8.2008 klo 11:49

   

  ........."Nurmi kasvaa aittatiellä,hiljainen on piha lapsuuden.

  Paljon hyvää sain mä sieltä,muistot lämmittää vain mieltä.

  Muuta ei oo jäänyt jäljelle".........

   

   

  
  Siellä se seisoo mäellä, Jokimäki niminen mökki, jossa ovat
  juureni, tyhjänä ja autiona, kuin odottaen omia rakkaita ihmisiään palaavaksi kotiin.
  
  Tämä on isäni ja minun synnyinkoti ja täältä pieni ihminen lähti maailmaan muutaman viikon ikäisenä isän ja äidin kanssa omaan kotiin, mummon villahuopaan kietaistuna, kaiken hyvän toivotuksin kohti elämää.

  
  Tämä paikka oli minulle "ukkila". En tiedä miksi se oli näin, eikä "mummola" niinkuin voisi ajatella.Voi olla niin,että kun mummo kuoli ennen ukkia,minun ollessani vielä aika pieni,niin sen takia paikasta tuli minulle "ukkila".Se oli minulle aina rakas paikka. Mielikuviini on jäänyt suuri pirtti ja erikoisen suuri uuni pirtin perällä. Uunin päällä pystyi leikkimään ja siellä oli ukilla päivätorkkupaikka, jonne hän meni ruuan jälkeen "ettoneelle", niinkuin täällä päin sanotaan.
  
  Muistan mummon jauhokoppa kainalossa tuvan pöydän ääressä leipomispuuhiin ryhtymässä, ukin ikkunanaluspenkillä istumassa, pitkää käyrävartista piippuaan polttelemassa, sen jälkeen menossa kalaan mäen alla olevalle joelle tai pellolle heinätöihin ja milloin minnekin.
  
  Hevonen oli ukille erityisen rakas ystävä ja työkaveri.Vielä viimeisillä voimillaan kun hän ei enää jaksanut nousta vuoteestakaan,oli ukilla huoli Liinusta: "Onko se varmasti hoidettu ja tuleeko se hoidettua?"... kun hän täältä lähtee.
  
  Mummo oli rauhallinen lempeä ahertaja, ja kyllähän suuren perheen kanssa töitä riitti vaikka muille jakaa.Omaa perhettä oli kuusi lasta ja sitten kun omat lapset avioituivat niin samassa taloudessa asui useampaakin sukupolvea niin kauan,kunnes pääsivät muuttamaan oman katon alle.Se oli siihen aikaan tavallinen tapa
  
  Ukki oli leikkisä, hyväntuulinen ihminen. Aina ohikulkiessa sai pieni tyttönen lempeän hipaisun hiuksilleen ja pienen ilkikurisen vetäisyn pitkästä letistä.
  
  Erikoisen kauniina muistona hänestä on jäänyt viimeinen kerta, kun kävimme häntä katsomassa, tuolloin hän oli jo hyvin huonossa kunnossa. Lähtiessämme hän rutisti vielä kainaloonsa ja halusi vielä tulla portaille vilkuttamaan,sanoi .että se olisi hänen viimeinen kertansa.
  
  Ei pieni tyttö halunnut uskoa ettei näkisi ukkia enää siinä
  portailla huiskuttamassa...,eihän se voinut ollut totta....Eihän ukki kuolisi vielä pitkään aikaan....Siihen hän jäi huiskuttamaan ja katselemaan kun lähdimme laskeutumaan alas mäkeä ja kotiin päin.
  Joen kohdalla käännyin katsomaan vieläkö häntä näkyisi,mutta hän oli jo lähtenyt  ja muutaman päivän kuluttua tuli tieto että hän on nukkunut pois......Rakas,kultainen ukki...........
  
  
  
  "Muuttuvat laulut
   vuosien mennen.                                     
   Aika pois paljonkin vie.
   Muuttuuko ihminen,
   ja mihin suuntaan
   voi viedä huomispäivän tie....."
   
  
   (sanat.Rauno Lehtinen)

   

   

   

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---