Syysmietteitä - Blogi - tepamari - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Kuvia ja ajatuksia

Blogi aloitettu: 13.7.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: luontokuvia kpl

• Syysmietteitä19.8.2007 klo 19:23

   

  

  
  Kuuntelin musiikkikappaletta "syys surumielinen".Jotenkin se puhuttelee minua aina yhtä voimakkaasti kun kesä alkaa painua kohti syksyä.Syksyn tullessa mieli muuttuu haikeaksi ja tulee jonkinlainen jostakin ihanasta luopumisen tunne.
  "Syys miksi saapuu ennen aikojaan kun vasta hehkui toukokuu?
  Miks´ tummat varjot luovat taikojaan,ja pelko sieluun tunkeutuu?"
        Niin,vastahan odoteltiin lumien sulamista,tuli toukokuu,lehdet puhkesivat ja luonto verhoutui hennon vihreään kuin morsian ja tuomi puhkesi kukkaan.Tuli kesäkuu,Juhannus,keskikesän juhla.Heinäkuu ja elokuu ,joka alkaa olla lopuillaan.
  Missä meni kesä,jonka toivossa jaksettiin pitkä ja pimeä talvi?
       Toki syksyssä on paljon hyvääkin,kuten kaikkinainen sadonkorjuu .Luonto tarjoaa talven varalle paljon kaikkea hyvää.Poutaiset syyspäivät,jolloin taivas on kirkas,puut hehkuvat monenvärisinä,lehdet kimmeltävät kuin kultarahat.Järvi hohtaa sinisempänä kuin koskaan.
       Tänä syksynä saan viimeinkin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja lähteä Lappiin nauttimaan pohjoisen väriloistosta.Toivottavasti matka onnistuu niinkuin olen toivonut.
       "Mä vasta juoksin koulukatuain sun kanssas kilvan käsikkäin.Tuo kaikki mennyttä on satuain,vaikk´ tapahtui se äskettäin."
        Oma koulutieni ei kuitenkaan ollut katu.Ensin kuljin kilometrin pituisen matkan kapeaa ahopolkua.Polun kahden puolen kasvoi pitkää heinää joka kaartui polun ylle kuin kunniakuja pienen taivaltajan matkalla.Aurinko paistoi täydeltä terältä,aamukaste kimalsi heinän korsissa joihin hämähäkit olivat kutoneet seittejään.Voin aistia vieläkin mielessäni metsän ja syksyn tuoksun kun muistelen koulumatkaani.Polku yhtyi maantiehen jota oli yli 3km.Olihan siinä pienellä tytön reppanalla matkassa taittamista,varsinkin talvella,kun oli pimeää ja lumi tuiskutti usein tien tukkoon.
       Lapsuuden kesät olivat pitkiä ja aurinkoisia,ainakin näin muistojen kultaamina.Muistan kun istuin navetan aurinkoisella seinustalla.Ensimmäiset voikukat olivat puhjenneet kukkaan ja mehiläiset pörräsivät niissä.Perhosia lenteli ympärillä,pääskyset tekivät kaarroksiaan taivaalla ja rakentelivat pesiään navetan ylisille.Kanat kuopsuttivat pihalla,kukko kiekaisi aina väliin ja ilmoitteli kuka oli lauman kunkku.Vasikat kirmailivat aitauksessaan.Vihreän ruohon tuoksu leijaili ilmassa.Äiti ahersi kasvimaalla ja isä touhusi omissa askareissaan.Se oli ihanaa aikaa kun sitä ajattelee jälkeenpäin.
          "Syys miksi saapuu päiviin parhaisiin,on kenties tarkoituskin niin.Kun halla kukkasiin käy parhaisiin,ne väreihin saa kauneimpiin."
        Miksikähän,kun vuosia tulee lisää,kaikki tuntuu kiitävän niin nopeasti ohi ettei mistään oikein ehdi nauttia?
  Sateisina syyspäivinä tuntuu että luontokin itkee,valmistautuu luopumiseen ja lepoon,kunnes taas kevätaurinko herättelee sen unestaan uuteen kukoistukseen.
         Olen ajatellut,että näinhän se menee ihmisen elämäkin: kevät=lapsuus ja nuoruus,kesä=aikuisuus,syksy=vanhuus ja luopuminen ,talvi= lepo.
        "Syys miksi saapuu ruskaa loistaen,tuo outo kaapu harteillaan, kukat hennoimmat se poistaen ,niin kuitenkin käy täällä vaan.
  Syys surumielinen,vaan kukka rakkauden ,väriloistossaan on kaikkein kaunein sen."
   
  Kaikille kauniita syyspäiviä.Yritetään nauttia kaikesta mitä ne meille antavat,mekin joita syysapeus koettelee......Ja vielähän on kesääkin jäljellä.....
  
  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---