Pieni kalamies - Blogi - tepamari - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Kuvia ja ajatuksia

Blogi aloitettu: 13.7.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: luontokuvia kpl

• Pieni kalamies31.8.2007 klo 14:16

   

   

  

   

  
       Sain tässä päivänä muutamana pienen tyttärenpoikamme Veetin päiväkylään.Yritän kertoa siitä päivästä jotakin.
       Suurin innostuksen aihe tätä nykyä on onkiminen ja niin nytkin.Hänellä oli oma onkensa mukana,mutta madot olivat vielä
  kaivamatta.
  "Mummi,joko lähetään kaivamaan matoja?"
  Oota vähän aikaa, minulla on ruoan laittaminen kesken.Ukki tulee kohta syömään,sen jälkeen lähdetään.
  "Paljonko on vähän aikaa?"
  Suunnilleen tunti.
  "Onko tunti pitkä aika?"
  Ei se nyt kovin pitkä aika ole.Etsi oma keinutuolisi ja katso sen aikaa Muumeja,sitten lähetään.
  "Joo"
       Muumit laitettiin päälle.Muutaman minuutin hiljaisuus,sitten kuului:
  "Mummi,mulla on hirvee nälkä"
  Kohta ruoka joutuu.
  "Ei kun nyt,minä haluun leipää"
  No mummi tuo
  Sitten:
  "Paista mummi kananmuna"
  Etkö sinä nyt jaksaisi odottaa oikeaa ruokaa?
  "En jaksa"
  Saat sen munan,oota hetki.
  Kuluu taas vähän aikaa ja sitten:
  "Minä haluun maitoa"
  Juu saat kohta."
  "Onko se tunti jo mennyt?Koska ukki tulee että päästään onkimaan?"
  Kyllä ukki tulee ihan heti.
       Tulihan se ukki ja päästiin syömään.Arvatenkin pikkumiehelle ei maistunutkaan,kun tuli otettua varaslähtö ennen oikeaa ruokaa.
  Siinä hän sitten nenännykerö pöydän reunalla katsoi kärsimättömänä kun minä mussutin.
  "Syötkö sinä tuon kaiken mikä sinulla on lautasella?"
  Kyllä minä syön lautasen tyhjäksi.
  "Kyllä sinä syöt hirveän paljon.Ethän ota lisää,muuten ei keretä koko päivänä onkimaan?"
  No en ota,kyllä me keretään,mutta ensin raivataan ruoka pöydästä.
  "Minä autan että joudut nopeesti"
       Niinhän minulla oli pieni ahkera apulainen pöytää putsaamassa ja sitten menoksi.
       Matoja ei tahtonut löytyä millään.Muutamia kuitenkin löytyi kun neuvokas kalamies käänteli kivetkin ,ja niiden alta löytyi useitakin matosia.
  "Mummi,osaatko sinä laittaa madon koukkuun,vai pitäisikö isi kutsua töistä laittamaan?"
  Enköhän minä osaa.Minua vaan säälittää tuo mato jos siihen sattuu kun se pujotetaan koukkuun.
  "Eihän siihen satu kun et purista sitä kovasti"
  Niin,totta tietenkin,yritän laittaa sen hellävaroen.
       Sitten vaan siima veteen.Siima viuhahteli pahaenteisesti pääni yläpuolella.Pelkäsin itse jääväni saaliiksi,onneksi niin ei kuitenkaan käynyt.
       Viimeinkin pitkän odottelun jälkeen kala nappasi kiinni ja voi sitä riemua kun se vedettiin ylös!
  "Kato,se on iso hauki!"
  Taitaa olla särki.
  "Ei semmoista ookkaan,se ON hauki."
  "Mummi,uskallatko sinä ottaa kalan irti koukusta?"
  Uskallan minä,ootappa vähän.
  "Kyllä sinä olet rohkea.Hauki voipi puraistakin.Isikin uskaltaa "
       Ongittiin pari tuntia ja yritin ehdottaa,että jos välillä pidettäisiin vähän taukoa ja levähdettäisiin hetki.
  "Ei minua väsytä.Oletko sinä mummi tullut vanhaksi kun sinua jo nyt väsyttää?"
  Kai minä sitten olen.
  "Miten vanhaksi?Montako sormea tarvitaan näyttämään miten vanha sinä olet?"
  Ei kulta-pieni sinun sormesi riitä,ja vaikka laitat vielä varpaasikin lisäksi,niin ei riitä vielä sittenkään.
  "Olet sinä sitten kyllä hirveän vanha.Minä talutan jos et jaksa kävellä."
  Voi pientä rakasta.
  "Minä haluun nyt uida"
  Ui vaan ,minä katson kun sinä uit.Osaatkos muuten jo uida?
  "Osaan minä vaikka millä tavalla,tälleen kädet pohjassa.Kato vaikka."
  Nyt laitetaan onki talteen seuraavaksi kerraksi ja lähetään laittamaan kahvia.
  "Minäpä en juo kahvia"
  Ei sinun tarviikkaan juoda,juo sinä mehua.
  "Minä en juo kahvia kun siitä tulee tukka mustaksi ja se on myrkkyä"
  Kuka niin sanoi?
  "Iskä sano"
       Kun äiti sitten illalla tuli hakemaan,niin kalamiehellä olikin paljon kerrottavaa;Kuinka hirveän monta kalaa oli saatu ja tietenkin se suurin,niin maaaahdottoman iso hauki pääsi karkuun.
  Pienenä se näkyy tuo kalajuttujen kertojan taito jo löytyvän.Varmaan on jo geeneissä.
  En tiedä pysyvätkö nämä lapsuusmuistot jo näin pienenä (3v)muistoissa,mutta toivoisi ainakin,että ne sieltä joskus aikuisuusvuosina palaisivat mieleen ja siirtyisivät taas joskus uudelle sukupolvelle.
  Tällaisen hauskan päivän vietimme pikkuisen Veeti-pojan kanssa,yhden monista,ja toivottavasti niitä tulee vielä paljon lisää.
  
  
   "Pieni ihminen,
   oot päivänsäteeni mun
   Pieni ihminen
   kun nään mä hymysi sun,
   uskon maailman paremmaksi teet
   kuin me täällä kauemmin jo eläneet."      
  
   (Lasse Hoikka ja Reijo Taipale  "Pieni ihminen")

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---