Blogi - tuoremehu - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: tarinoita ja asiaakin

Blogi aloitettu: 30.9.2009
Blogimerkintöjä: 3 kpl
Avainsanat: sekalaiset kpl

• Fiiliksiä Apulannan keikalta!7.11.2009 klo 18:07  Kommentoi (0)

  WHAAAAAAAAAAAAAAAAHHAHAHAHAHAHAAAAA!!!!!!!

  Siis oli aivan mieletön keikka! Fiilis katossa, Apulannan parhaimmistoa soitettiin, Apisten välispiikit täyttä asiaa, Miulla loisto paikka, Toni tuli tervehtimään, Yleisö oli huippulaatua, Puodista hommasin itselleni julisteen, Kesä-ep:n, Ravistettava ennen käyttöä-pinssin, t-paidan ja kesäaineen ( sisältää 10,52 tuntia videota keikoilta ja muualatkin) JA Kaikki oli täysin perfecto!!!!!!!!!!!!!

  Kyllä siinä ihan hiki tuli, kun siellä huusin, lauloin, heiluin, hypin ja kuvasin!!!!!!

  Laittaisin kuviakin, mutta se ei onnistu, mikähän mättää??

   

  ---

• Fantasiatarina II2.10.2009 klo 16:11  Kommentoi (4)

  Näky (3 vuotta myöhemmin)
  

  Oli keskipäivä. Lumi kimalteli auringossa. Vuorilla oli kerrankin tuulentonta. Koko luonto näytti nukkuvan. Missään ei liikkunut mitään. Oltiin jo talven loppupuolella, kevät koittaisi pian. Lumeen heijastui varjo lentavästä lohikäärmeestä. 

  Hänen sinertävänharmaat suomut kimaltelivat valossa. Hän oli Ehwaz, Bekanan hyvä ystävä ja hän oli saanut käskyn Berkanalta tulla tänne etsimään Näkyä, taikapalloa, jolla saattoi nähdä tulevaan ja josta sai maagisia voimia. Sitä tarvittaisiin, sillä kolme vuotta sitten preerioiden kautta hyökäsi Tuntemattomat soturit.  

   He olivat vallanneet kuningas Beryllin metsän ja koettaneet surmata hänen esikoisensa Ingusin.Onneksi Berkana oli ollut paikalla ja polttanut nuolen, jonka oli määrä osua Ingus-varsan päähän...

   Tuntemattomien sotilaiden johtaja, Umbra, oli ottanut linnakseen vanhan raunion metsän keskellä ja kunnostanut sen orjiensa avulla. Sieltä käsin hän komensi sotilasjoukkojaan ja valtasi yhä enemmän alaa ja hankki yhä enemmän orjia ja sotilaita. Kukaan ei tiennyt mistä hän oli tullut tai kuka hän todella oli. Se vain tiedettiin, että hän oli läpeensä paha ja että hän oli täysin armoton ja janosi vain lisää maata itselleen. Sekin tiedettiin, että hänellä oli lohikäärme, Feoh nimeltään. Hän oli täysin harmaa ja hänen silmät olivat punaiset. Feoh oli suunnattoman suuri ja muistutti luonteeltaan kovasti isäntäänsä.

   Ehwazia puistati ajatuskin siitä, että pitäisi palvella sellaista isäntää. Mutta hän ei nyt voinut pääsää ajatuksiaan harhailemmaan, vaan hänen oli tarkkailtava alapuolella aukeavaa vuoristomaisemaa herkeämättä, sillä Näkyä tarvittaisiin ja pian!

  Hän havaitsi maassa jotain oranssia ja läpikuultavaa. Ehwaz pudotti korkeutta ja liisi niin matalalla, että hänen suomuinen vatsa lähes hipoi maata. Ja katso! Siellä lähes kokonaan lumen paitossa, erään kielekkeen reunalla oli Näky! Sen sisällä tanssahteli pieni valopallo. Kukaan ei ollut käynyt näillä vuorilla monen tuhanten vuoteen, eikä vuoriston nimeä edes muistettu enää.Siksi Näky oli unohdettu tänne pitkäksi aikaa, kunnes Berkana oli löytänyt vanhan käärön, jossa kerrottiin Näystä. Mutta sillä ei ollut väliä, Ehwaz oli nyt löytänyt etsimänsä ja kiikuttaisi sen oitis Berkanalle.

   Ehwaz hypähti kielekeeltä ja leviti siipensä ja lähti matkaan. Häneltä veisi kaksi viikkoa ennen kuin hän saapuisi Berkanan luo Libri- järvelle, jonka lähellä sijaitsi hänen luolansa.

  Päivä alkoi vaihtua iltapäiväksi. Vuoren rinteellä vilahti karvainen hahmo...

  ---

• Fantasiatarina30.9.2009 klo 15:54  Kommentoi (8)

  Kirjoitin fantasiatarinan ja pelastin sen tänne. kommentoikkaa toki!!
  

  Kaste
  
  Oli keskiyö. Kaikkialla oli tyyntä ja hiljaista. Lammen pinta ei juuri värähtänytkään, niityn heinät seisoivat paikoillan ja puun okast riippuivat veltoina, kuin nukkuen. Heinikossa siritti sirkka ja joissain huihuili pöllö. Kaikki oli rauhaisaa ja levollista. Yllättäen taivaalle ilmestyi suuri tumma hahmo, jonka siiveniskut saivat aikaan tuulen, joka heilutteli lammen pintaa, heiniä ja puun oksia. Sirkka lakkasi sirittämästä.
   Suuri otus laskeutui lammen viereen ja sen kullankeltaiset silmät kiiluivat yössä. Se oli Berkana, lohikäärme kuningatar, suurin ja mahtavin lohikäärme, jonka tummia, mutta silti niin kiiltäviä suomuja ja purppuraisia siipikalvoja ylistettiin ja ihailtiin kaikkialla lohikäärmeiden, tuon viisaan ja mahtavan kansan, keskuudessa.
   Berkana oli saapunut tällä lammelle juuri tänä yönä sillä tänään oli Näkyjen yö. Silloin tässä lammessa suoritettiin tulevien hallitsijoiden kaste. Berkana suorittaisi Kuningatar Sowelun esikoisen, prinssi Inguksen, tulevan Suurmetsän hallitsijan kasteen.
   Mutta Sowelua ja tämän pojan vitivalkoisia hahmoja ei näkynyt missään. -Missä kuninkaalliset yksisarviset mahtavat olla? Berkana pohti mielessään. Hän päätti odottaa siihen asti, kunnes heinäsirkka jatkaisi siritystään. Silloin hän lentäisi taivaalle tähystämään.
   Hänen ei kuitenkan tarvinnut tehdä sitä, sillä juuri silloin metsän reunasta, puiden lomasta ilmestyi esiin valkea yksisarvistamma ylväänä ja kauniina, kuten aina. Hänen perässään asteli varovasti pieni varsa, jolla ei ollut vielä kunnon sarvea otsassan. Varsa säikkyi ensin nähdessään suuren lohikäärmeen lammen vierellä, mutta rohkaistui sitten, kun huomasi emänsä olevan täysin peloton.
  
  - Saavuitte siis vihdoin,Berkana sanoi kumealla, mutta kauniisti sointuvalla äänellään.
  
  - Anteeksi viivästys, Berkana. Puolisoni pyysi ottamaan yhteyttä, sillä hän oli havainnut preerioilla liikuskelevan tuntemattomia sotilaita. Kastoin sarveni puroon nähdäkseni heidät, mutta heillä on mukanaan maagi, joka esti toimenpiteeni.
  
  - Tuntemattomia sotilaita preerioilla? Miten kuningas Beryll sinne asti ehätti vain yhdessä yössä?
  
  - Ei hän ehtinytkään vaan Kotka toi viestin, Sowelu vastasi.
  
  - Tietysti, hän lentelee milloin missäkin ja havaitsee kaiken ensimmäisenä, mutta eikö meidän pitäisi aloittaa kasterituaali? Yö ehtii liian pitkälle ennen kuin ehdimme aloittaa ja Vesi menettää voimansa taas vuodeksi..., Berkana huomautti
  
  Pikkuinen orivarsa kurkisti emänsä takaa. Äiti oli sanonut, että Berkana ei tee pahaa vaan tekee samanlaisen merkin kuin isällä on sarvessaan. Prinssi otti askeleen eteenpäin ja kumarsi päätään tervehdykseksi.
  
  - Aloitetaan, sanoi Sowelu.
  
  He astuivat kaikki lammen reunalle siten, että Ingus-prinssi seisoi heidän välissä. Sowelu antoi merkin pojallen ja tämä kahlasi veteen. Hän asteli aivan keskella lampea kuten äiti oli neuvonut. lampi oli niin matala, ettei se yltänyt kuin varsan ryntäisiin saakka. Tähdet heijastuivat veden pintaan samoin Inguksen oma kuvajainen. Berkana lehahti taivaalle ja jäi leijumaan lammen yläpuolelle. Hän kastoi pitkän häntänsä ja siipiensä kärjet veteen. Lammen pinta alkoi väreillä ja berkanan hännästä ja siivistä alkoi hiljalleen lähteä valonsäikeitä, jotka lipuivat vedessä kohti Ingnusta.
   Ingus hermostui ja katsoi hädissään äitiään. Äiti katsoi rohkaisevasti ja prinssi jäi seisomaan veteen. Valonsäikeet tavoittivat hänet ja alkoivat edetä häntä pitkin kohti pientä sarventynkää. Se alkoi hohtaa ja kun sarvi hohti kirkaimillaan, Berkana avasi kitansa ja syöksi tulta taivaallae. Liekit tanssivat ja leikittelivät hetken kunnes lohikäärme sulki suunsa ja lensi takaisin lammen rantaan.
   Ingus seisoi yhä vedessä. Häntä hieman heikotti, mutta äiti nyökäytti päätään merkiksi siitä, että prinssi sai palata emänsä luo. Ingus kahlasi takaisin äitinsä luo.
  - Hienosti suoriuduttu lapseni. Nyt sinulla on samanlainen lumihiutaleen kuva kuin isällään on sarvessa, Sowelu kehui varsaansa.
  
  - Niinkö? Onko todella? Haluan nähdä sen!!!
  
  - Katso vedenpinnassa olevaa kuvajaistasi niin näet sen, Berkana kehotti.
  
  Ingus kääntyi katsomaan, mutta samassa metsän siimekestä sinkoutui nuoli kohti Inguksen päätä. Berkanan kuitenkin ehti havaita sen ajoissa ja samassa nuoli oli hiiltynyt mustaksi ja murenevaksi.
  Lammen reunalla ei ollut enää yksisarvisia. he olivat laukanneet metsän suojiin. Lohikäärme taas oli lentänyt korkealle taivaalle, eikä sitä enää erottanut.
   Kaikkialla oli jällen tyyntä. Sirkka alkoi sirittää.

  Loppu
  

  ---