Blogi - tuulariina - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Tuulariinan elämää

Blogi aloitettu: 13.7.2008
Blogimerkintöjä: 37 kpl
Avainsanat: elokuvat, sauna, kynttilät, käsityöt, arki kpl

• Mattopyykkiä ja talvilepoa30.9.2008 klo 19:46  Kommentoi (0)

  Ahkeroituani pari päivää etätehtävän parissa rekisteriini ropsahtavien opintopisteiden toivossa tuntui, että vaihteeksi tarvitaan fyysistäkin toimintaa. Pyykkituvalla sattui olemaan vapaita vuoroja, joten reipastuin pesemään olohuoneen matot. Joulusiivous alkaa siis olla hyvällä mallilla :)

  Parvekekukkasteni kohtaloa tänään myös mietiskelin. Ruususeni eivät tunnu ymmärtävän, että alkaa olla aika mennä talvilevolle, vaan kukkivat edelleen ja kasvattavat uusia nuppuja. En pidä kertakäyttökulttuurista kukkastenkaan kohdalla ja soisinkin, että ne säilyisivät talven yli. Se vain ei kerrostalo-olosuhteissa näytä olevan helppoa. Lapsuudessani kukkien juurakot vietiin maakellariin, jossa oli ihanteelliset lämpö- ja kosteusolosuhteet, eikä niille tarvinnut tehdä talven aikana mitään toimenpiteitä.  Olen yrittänyt säilyttää sekä pelargonioita että ruusuja niin kellarin kylmäkomerossa kuin kylpyhuoneen kosteudessa, mutta aina ne ovat kuivahtaneet ennen kevättä. Vaatehuoneen pimeä nurkka on vielä kokeilematta tai sitten annan niiden vain olla huonekasveina talven ajan.

  Ote elämästä poikaperillisen kanssa:
  Poikanen: Mistähän syystä minulla on välillä aamuisin silmät ja kurkku kuivana?
  Äippä: Oletkos milloin vaihtanut liinavaatteet sänkyysi?
  Poikanen: En minä niihin ole kiinnittänyt huomiota. Nehän vaihtuu aina itekseen.
  

  Jäin miettimään, että onkohan mamman piikapalvelu toiminut vähän liiankin tehokkaasti :D
  

  
  

  ---

• Joutsenia27.9.2008 klo 21:18  Kommentoi (0)

  Vietin tässä kolme päivää Helsingissä opintojeni merkeissä. Opiskelutilassamme oli kirkonpenkkejä muistuttavat puiset penkit ja opettajamme olivat ilahtuneita, kun kovilla penkeillä kärsiessämme emme päässeet vajoamaan tavanomaiseen lounastauon jälkeiseen uneliaisuuteen. Liekö se sitten syynä, kun nämä päivät tuntuivat paljon antoisemmilta kuin viime keväiset Oulun päivät, jolloin salista oli näkymä Oulu-joelle ja sitä tuli ehkä turhan keskittyneesti katseltua :)
  
  Parin päivän istumisen jälkeen oli jo pakko päästä liikkumaan. Huonosta kaupunkisuunnistustaidostani huolimatta rohkaistuin kävelylle minulla olleen karttasivun ulkopuolisiin maisemiin. Onnistuin pääsemään tavoitteenani olleeseen merenrantaan. Siinä merta ja merenkäyntiä aivan vedenrajassa katsellessani paikalle ui kolme joutsenta - yksi valkoinen ja kaksi vielä harmaata - ruokailemaan. Enpä olisi uskonut, että juuri Hgissä olen lähempänä - vain parin kolmen metrin päässä - joutsenia kuin koskaan aiemmin. Lähellä oli Ursinin kallio, jonka kohdalla on vaikuttava Merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkki (korkealla jalustalla palava ikuinen tuli).  Merinäkymät olivat todella kauniit siinä varhaisen illan sinisenvihreässä hämärässä Merisatamanrantaa ja Ehrenströmintietä Kaivopuiston ympäri kävellessäni - suosittelen muillekin vaihteluksi keskustan hälinään. Pitkään katselin kerrassaan ihanaa puista valkoista prinsessahuvilaa, joka netistä tutkaillessani paljastui Luoto-saarella olevaksi ravintolaksi.
  
  Kasvonaamiovalikoimani täydentyi myös mukavasti suuren kaupungin kauppojen laajemmista valikoimista. Varmaan jo huomenissa joudun miettimään laitanko kuumanaamiota vai mikrokuorivaa... Suuresti ilahduin myös siitä, kun löysin saunatarvikkeita myyvän pienen kaupan, josta ostin hunajaminttu-, hunajayrtti- ja santelipuu-löylytuoksuja. Harmi, että seuraava saunavuoroni on vasta viikon kuluttua :( Puodin pitäjän kanssa tarinoidessani paljastui, että hänellä on mökki lähellä Kuopiota. Houkuttelin häntä muuttamaan kauppansakin tännepäin ja lupauduin yhdeksi vakioasiakkaaksi.
  
  Kotimatkalla mukaan tarttui vielä yksi hyödyllinen ostos - suolakivituikkulyhty. Elämänlaatuni tulee nyt kohenemaan huomattavasti (katsokaa vaikka netistä hakusanalla suolakivivalaisin) tai sitten heräilen öisin suolan maku suussani :D Joka tapauksessa, tunnelmallinen lisä makkarini sisustukseen..
  
  
  
  

  ---

• Mielen rauhoitusta18.9.2008 klo 20:36  Kommentoi (0)

  Joistakin asioista ärsyyntyneenä aloittelin kotoista iltaani. Totesin, että mielialan parantamiseksi on otettava järeät aseet käyttöön. Niinpä leivoin yhden suosikeistani, kinkku-juustopiirakan (kulinaristeille nimi Quiche Lorraine lienee myöskin tuttu), jonka pohjataikinan koostumukseen olin saanut työtoveriltani uusia vinkkejä.
  
  Pohjataikina:
  100 g voita / margariinia
  2 dl soijajauhoja (osa voi olla ruisjauhoja)
  noin 1,5 dl erilaisia leseitä (kaura, ruis, soijarouhe)
  noin 2 rkl vettä
  
  Pohjan päälle laitoin jääkaapista löytyneet pekonin tähteet, kinkkuleikkeet silputtuina, Turunmaa juustoa ja mozzarellaa. Viimeisenä kerman, kermaviilin, kananmunien ja mausteiden (chili explosion, paprikajauhe, suola) seos.
  
  Maukasta, täyteläistä, suussa sulavaa eli erittäin hyväntuulisena voinkin käydä unosille  viikon viimeistä työpäivää odottelemaan :)

  ---

• Shoppailua :((14.9.2008 klo 18:59  Kommentoi (0)

  Kaikenlaista pientä enemmän ja vähemmän tarpeellista sisustustilpehööriä yms. ostelen kyllä hyvinkin vaivattomasti, mutta vaatteiden osto itselleni onkin vaikeampi juttu. Ideaalitilanne olisi, että sopivat ja mieleiseni vaatteet vain jostain ilmestyisivät kaappiini tai että jo ostamani säilyisivät ehjänä ja siistinä useita vuosia (sitä, että jotkut vaatteet yllättäen "kutistuvat pesussa" - millä ei sitten ole mitään tekemistä painon vaihteluiden kanssa - ei lasketa). Kun näin ei ole, niin aika ajoin sitä vain joutuu vierailemaan vaatekauppojen ahtaissa sovituskopeissa, jonne ei tietenkään ole osannut valita sopivan kokoisia vaatteita sovitettavaksi ja taas omat vaatteet päälle ja uutta sovitettavaa hakemaan. Tuskallista puuhaa!!
  
  Nyt olen todennut, että tarvitsisin jonkinlaisen välikausitakin ja olen henkisesti tsempannut itseäni ostoskierrokseen. Viime viikolla kävin yhdessä kaupassa ja huomenissa aion tehdä visiitin toiseen. Tällä tahdilla syysmallistot on vain myyty loppuun ennenkuin minä löydän takkini. No, trendipelissäkin olen useimmiten tasoltani tuulipukukansaa, joten pysynpä sitten tasossani, vaikka sitten ei keskustaan juuri olekaan asiaa. Jopa täällä Savossa sivistyneemmät (paikannan ne herrahenkilöiksi, jotka kaipailevat minihameisia neitokaisia silmänilokseen) ovat lehtikirjoituksissa ihmetelleet naisia, jotka ilkeävät ihmisten ilmoille tuulipuku päällä.
  
  Odottelenkin kovin, että tyttäreni valmistuisi stylistin opinnoistaan ja sitten vaatettaisi äippänsä. Hän haaveilee kuitenkin aivan toiseen kaupunkiin muutosta. Olen hänelle yrittänyt kaupitella ajatusta peräkammarin mammasta noin muutenkin tulevaisuuden huolenpitoni kannalta, mutta toistaiseksi ideani ei ole saanut suopeaa vastaanottoa.
  
  Jalkaseni ovat kohta sopivasti graavautuneet merisuolakylvyssä ja on aika siirtyä illan elokuvan pariin. Viime vuosina on kovin harvoin tullut mieleisiäni elokuvia, mutta tämä Afrikan salaisuudet (jonka olen jopa nähnyt ihan kokonaan) on sympaattinen ja elämänmakuinen kuva. Pääosissa ovat rooleihinsa sopivat ja hurmaavat Michael Caine ja Robert Duvall. Suosittelen:)) 

  ---

• Suklaata ja kalaa12.9.2008 klo 23:12  Kommentoi (0)

  Suklaanaamio tässä mukavasti kuivettuu kasvoillani ja ehkä saan jonkinlaisen aavistuksen siitä, miltä tuntuu ihmisestä, joka on ottanut botox-ruiskeita. En sulatellut suklaata mikrossa, vaan ihan kaupan tavaraa käytin. Minulla on näet hieman huonoja kokemuksia omista kokeiluista. Kerran aioin antaa jaloilleni luksushoidon lämpimässä öljyssä. En tullut sekoittaneeksi ja tarkistaneeksi öljyn lämpötilaa ennen kuin siihen jalkani upotin ja hyvä, etten saanut tulokseksi friteerattuja varpaita.
  
  Päivällä kävimme perjantaisen vakioporukan kanssa Kalaryssäyksessä. Kun en kalaa -saati valkosipulia, jota sitäkin oli vaikka minkälaisessa marinadissa tarjolla - juuri syö, niin en aiemmin ollut tuossa tapahtumassa käynyt. Savustettu sampi oli tosin hyvää, kun siitä maistiaisia saimme, vaikka itse kalat, joita kojussa olleessa akvaariossa uiskenteli, olivat kyllä rumia. Erehdyin sanomaan sienituotteiden myyjälle, etten erityisemmin välitä sienistä ja hän puoliväkisin suostutteli syömään pienen annoksen sienikeittoa väittäen mieleni siitä muuttuvan. Ihania tuotteita puolestaan olivat erilaiset maustetut hunajat, joilla oli myös hauskoja nimiä kuten Eukon lepytys ja Ukon kesytys. Itselleni saatan vielä käydä hakemassa purkillisen Kahvinkukka hunajaa. Onnekseni en muistanut käydä automaatilla ennen tapahtumaan menoa. Käteiseni olisivat varmaan vaihtuneet ihaniin keramiikkaisiin ruusukuvioituihin kippoihin, joista olisi ollut lähinnä esteettinen ilo, mutta ei käytännön hyötyä.

  ---

• Asusteita8.9.2008 klo 19:43  Kommentoi (0)

  Talvigarderobini tuntui tarvitsevan jotain täydennystä. Innostuksen vallassa neuloin oikein prinsessaiset lapaset. Nyt on hartiat ja ranteet sitten aivan jumissa - ei auttanut jumppa eikä kävely aurinkoisessa säässä. Posti toikin sopivasti täydennystä tököttivalikoimiini - itämaista hierontaeliksiiriä, jossa on sekä orgaanista Marokon arganöljyä että ruusun eteeristä öljyä. Jo ainesosien perusteella voi päätellä, että eiköhän jumit lähde, kun tuota hartioihini laitan :)
  
  Päivällä poikkesin keskustassa lankavalikoimiani täydentämässä. Tapani mukaan kävin myös DVD-osastolla, josta ilokseni löysin Hatari! -elokuvan. John Wayne, Elsa Martinelli, Henry Mancinin musiikki, Afrikan luonto ja romantiikkaa - tuota leffaa ei voi jättää sadepäiviä odottelemaan. Loppuilta meneekin kuvan parissa ja taidanpa aloitella kaulaliinan lapasteni pariksi.
  
  

  ---

• Syksyinen sunnuntai7.9.2008 klo 21:39  Kommentoi (0)

  Vanhempani olivat tänään vierailulla ja kahvittelun ohella kävimme läpi F1-maailman kuulumiset - yhteisen innostuksen kun formuloihin jaamme. Icemanille toivoisimme toista maailmanmestaruutta, mutta taisivatpa toiveet mennä tänään Span seinään :((
  
  Pikku ystäväni neiti 6-v soitteli omalla puhelimellaan ja kävimme läpi uusimmat lelu- ja DVD-ostokset. Tulenen lähiaikoina saamaan lainaksi Arthur ja minimoit-leffan, kun osoitin tyhmyyteni enkä tiennyt, mitä nuo "minimoit" ovat. Menin vielä tekemään pahan mokan kysyessäni neidiltä hänen päiväkotikuulumisiaan. Neitonen totesi loukkaantuneena:"Minä en ole tarhassa, minä olen eskassa." Onneksi kaveruutemme ei tuosta kärsinyt, vaan pahoittelujen jälkeen sain vielä englannin kielen kertausta, kun pikkuinen luetteli oppimansa numerot 1-10:n.
  
  Nyt on takana ihana itsehoitoilta: naama on höyrytetty, kuorittu, naamioitu (tänään oli vuorossa kiinteyttävä kirsikka) ja voideltu ; jalat kylvetetty kuohuvassa laventelikylvyssä ja kunhan kynsilakka kuivuu, ne saavat vielä kuorrutuksen piparminttu-luumu-voidetta (lienenkö enää ihminen vai leivonnainen :D). Sormien kynnetkin pitäisi vielä lakata, mutta sen taidan jättää huomiseen. Tuo puuha näet vaatii suurta kärsivällisyyttä ja yleensä käy niin, että kun luulen lakkakerrosten vihdoin kovettuneen ja menen puuhastelemaan jotain, niin vähintään yhden kynnen lakat menevät kurttuun ja homman saa siltä osin aloittaa alusta.

  ---

• Kuntoilua1.9.2008 klo 20:13  Kommentoi (0)

  Tänään oli ensimmäinen loman jälkeinen arkiaamu, kun sain itseni hereille kohtuullisen vaivattomasti. Niinpä aloitin päivän kuntosalilta, jossa kunnon bodarin tavoin itseäni ohimennen peilailin. Vaikka olen suhteellisen ahkerasti käynyt salilla, hauikseni näyttävät edelleen tottelevan mielummin maan vetovoimaa kuin minua eivätkä millään suostu siirtymään käsivarren alapuolelta roikkumasta somiksi kukkuloiksi yläpuolelle. Joku koiranleuka tietysti saattaisi mainita sanan "allit", mutta kyllä minä omat hauikseni tunnen :) En ole osannut päätellä, käytänkö laitteita väärin vai teenkö liian lyhyitä sarjoja. Nyt ei auta muu kuin odotella, että salille sattuu samaan aikaan "oikea" kuntoilija, jolta voin kysyä asiantuntevia vinkkejä.

  ---

• Ilmaista tänäänkin :)30.8.2008 klo 21:03  Kommentoi (0)

  Liityin tuossa taannoin kirjakaupan kanta-asiakkaaksi ja lompakossani on siitä lähtien poltellut kuponki, jolla sai kioskilta joko ilmaisen vuokraleffan tai suklaalevyn.  Uimahallilta kotia päin pyöräillessäni päätin viettää mukavan loppuiltapäivän ja - ihme kyllä - vaikka nälkäinen olinkin päädyin leffaan (no, tunnustettakoon, että hyvin tiesin pakastimessani olevan vadelmamunkkeja ja jääkaapissani pursotettavaa kermavaahtoa :D ). Katselin sitten Daniel Craigia Casino Royalessa munkkeja napostellen. Väittävät DVD:n kannessa Craigin olevan "historian paras Bond", mistä en voi olla samaa mieltä. Minusta Daniel oli kuin kopio Clint Eastwoodista 60-luvun spagettiwesterneissä sinisine silmineen ja lähes yksine ilmeineen. Roger Moore on minulle tähän mennessä ainoa oikea Bond roolihahmonsa ehkä jopa itseironisen huumorin vuoksi. Muuten äänestäisin Sean Connerya, mutta hänen karismansa ei ollut vielä kehittynyt Bond-vuosina.  Oli tämä kuitenkin ihan kelpo action-leffa etenkin, kun kerrankin esiteltiin Bond-tytön vartalon sijasta itse Bondin treenattua kehoa :) :) 

  ---

• Uusia kokemuksia29.8.2008 klo 17:28  Kommentoi (0)

  Työtoverini oli huomannut, että tänään oli tarjolla ILMAISET lounasravit ja niinpä sitten yhden ryhmän kanssa suuntasimme Sorsasaloon hepojen juoksua katsomaan. Ensikertalaisena selvitin tohkeissani yhdelle mukanaolijalle, että kohta nähdään, miten hevoset laukkaavat. Kokenut raveissa kävijä oikaisi, että hevoset ravaavat ja laukasta ne hylätään. Totoamaan emme onneksi lähteneet, kun keskinäisen leikkimielisen voittajaveikkauksen perusteella olisimme päätyneet  peräpäässä maaliin tulijoihin. Minun arpaonnellani voitto olisi yhtä todennäköinen, jos hevosten nimien perässä olisi ohjastajan kuva ja voisi veikata hevosia, joilla on söpöin ohjastaja kuin tutkailla taulukoista, miten hepo on sijoittunut aiemmissa lähdöissä ja paljonko se on tuonut omistajilleen rahaa. Sen asiantuntevan huomion teimme, että hevosiin näkyy pätevän sama kuin moniin ihmisurheilijoihin: liian varhain otettu johtoasema kostautuu lopussa hyytymisenä ja takaa-ajajat menevät maaliviivalla ohi. Lopuksi nautimme kahvit ja jäätelöt ja suuntasimme tyytyväisinä viikonlopun viettoon.

  ---