61 kyllä otsikkoa - Blogi - upukka - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Upukka hupattaa

Blogi aloitettu: 7.9.2019
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: älypää kpl

• 61 kyllä otsikkoa15.3.2022 klo 08:30

  Tänä vuonna olen sitten 1961 syntyneenä 61-vuotias. On vaikea keksiä mitä sitten. Aikoinaan kaupan täti kysyi kassalla: "Entäpä sitten?" Siihen vastattiin: "Ei muuta, kiitos!" Ehkä se oli sitä 1970-luvun small talkia.

  Ne olivat erilaisia aikoja silloin 1970-luvulla. Nykyään voi asioida itsepalvelukassoilla. Joskus kumarran ja kiitän, kun kassan iloinen koneääni toivottaa: "Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!" Viime aikojen kokemukset kauppojen henkilökunnan asenteesta minua kohtaan ohjaavat suosimaan näitä tasapuolisesti iloisia automaatteja.

  Muutenkin 1970-luku muistuu mieleheni nyt jonkin verran erilaisena aikana kuin nämä nykyiset, muuttuvaiset ajat. Ihmiset olivat 1970-luvulla solakoita, nykyään satakiloinen hahmo on ihan tavanomainen näky. Ainakin peilistä.

  Muistan 1970-luvulta Puijon kisat, jotka käytiin heti maaliskuun puolenvälin jälkeen. Kisojen päätyttyä alkoivat lumet sulaa Puijon montusta. Ensi viikonloppuna olisi vanhan aikataulun mukaan Puijon kisojen vuoro. Yritin katsella netistä, järjestetäänkö niitä, mutta Puijon kisat vaikutti muuttuneen kansanhiihtoviritykselle.

  Lumien sulamista olen taas kovasti odotellut. Lumikasat pihassa on korkeat, katollakin on noin puolen metrin kerros. Aurinkoiset päivät eivät ole juurikaan sulattaneet lumia. Kovat yöpakkaset pysäyttävät sulamisen, joka etenee etanan vauhdilla. Usein sulamisen käynnistää juuri öisten lämpötilojen kääntyminen plussalle, sillä silloin sulaminen jatkuu ympäri vuorokauden, eikä koko prosessia tarvitse ylösajaa joka aamupäivä.

  Poliittinen elämä Kuopiossa näyttäytyi minulle 1970-luvulla aika laimeana. Ihmiset tarkkailivat lähinnä sivusta vappupuheita enkä muista kouluajoiltani erityisiä kuohuntoja. Rehtori hehkutti muistaakseni itsenäisyysjuhlan puheessaan, että Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden. Tästä asiasta on viime aikoina taas keskusteltu.

  Suomen itsenäisyys on tosiasia, jonka kiistäminen on höperöä. En pidä kestävänä ajatusta siitä, että Neuvostoliitto ja Venäjä olisivat tuellaan aikaansaaneet Suomen talouden kasvun. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen selkeän imperialistisella tarkoituksella, samalla tavoitteella se otti valtansa alle Baltian maatkin. Suomi ansaitsi itsenäisyytensä ja on ansainnut taloudellisen kasvunsa. Venäjä sen sijaan on elänyt alistamiensa kansojen kustannuksella ja pyrkii jatkamaan tätä perinnettä.

  Sitten kun Suomen geopoliittinen asema muuttuu uuden rajanaapurin - Ukrainan - myötä, ovat Suomella edessään kukoistuksen vuodet ja toivottavasti vuosisadat. Minä en niitä tule näkemään, mutta tahdon jo etukäteen tervehtää uusia ukrainalaisia naapureitamme. Ehkä he tulevat osoittamaan venäläisille, miten satunnainen työntekokin voisi kannattaa.

  Omalta kohdaltani työnteko jäi vähiin. Aina oli niin paljon parempia ihmisiä palkattavaksi niitä töitä tekemään. Olen siitä katkera, enkä kiertele asiaa lainkaan. Työtoverit, naapurit ynnä muut kohtaamani henkilöt ovat tuottaneet minulle pettymyksen toisensa jälkeen eikä sille asialle tule loppua edes palvelutalossa, mistä tosin nykyinen elämäntapani minut varjelee.

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---