Blogin nimi: Joka päivä armon suojassa
Blogimerkintöjä: 1 kpl
-
Joka päivä lapsen lailla, Juha Vähäsarja 16.4.2026 klo 07:17
Anna armosi lohdukseni, niin kuin olet palvelijallesi luvannut.
Ps. 119:76
Lisää siihen jotain omaasi, ja armo ei ole enää armoa, vaan ansiota. Jumalan armo ei todellakaan ole tästä maailmasta. Se ei kysele, kenet se kohtaa. Sille on aivan sama, mitkä ovat elämänolosuhteet. Armo nostaa jaloilleen murtuneen. Armo koskettaa ihmistä, joka ei osaa sitä odottaa. Armo tulee todellisimmaksi silloin kun sitä vähiten ansaitsee. Armo ei jätä kunniaa ihmiselle. Ei kauneudelle, ei onnelliselle mielelle, ei onnistumiselle, ei hurskaudelle, ei kilvoittelulle, ei uskon suuruudelle. Armo ei suostu ansaittavaksi, ainoastaan vastaanotettavaksi. Armo laskeutuu meidän allemme, kietoutuu ympärille, asettuu suojaksi päällemme, nostaa syliinsä. Se puhdistaa haavoja, pesee syntejä, lievittää kipuja, antaa jokaiselle ihmiselle arvon, jollaista tämä ei tiennyt olevan olemassakaan. Armo on sidottu Jeesuksen ristiin, sovintoon Jumalan kanssa.
Riitta-mummi kommentoi 16.4.2026 klo 20:26
Noin hienosti en olekaan ennen kuullut armoa kuvatun ! Heränneenä, körittnä on mnulle tuttu juuri tämä ansaisematon armo. Ei ansiosta vaan ilmaiseksi. Minulta on kerran pyydetty lohdutusta. Olin kauan ihmeissäni miten minä olisin lohduttaja ! Yksin Kristus on Hän jolta lohdun saamme. Ihmisen ripustautuminen toisten ihmisten lohdutuksen varaan on säälittävää. Se saattaa merkitä sitä että tämä ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä, ja se onkin eri asia. Lähimmäisyys on velvollisuutemme huomata silloin kun siitä on puutetta. Kuunteleminen on lähimmäisyyttä, ja se tuo myös lohtua meidän ihmisten kesken.