Blogin nimi: Joka päivä armon suojassa
Blogimerkintöjä: 1490 kpl
-
Joka päivä lapsen lailla, Juha Vähäsarja 28.6.2026 klo 06:34 Kommentoi (1)
Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli - hän olkoon kirottu.
Gal. 1:8
Väärä hengellisyys siirtää uskon keskipisteen näkymättömästä näyvään ja ulkopuolellamme olevasta Jumalasta kokemusmaailmaamme. Kun armeijassa ammutaan maaliin ja tähtäin on vinossa, osuu koko ammusrypäs väärään kohtaan. Uskon tähtäimen ollessa oikeassa kohdassa se vaikuttaa koko uskonelämään ja varjelee evankeliumin vapauden. Kristillisen uskon keskipiste on aina Herramme Jeesus Kristus ja hänen tekonsa, ei meidän kokemuksemme hänestä. Siksi kohtaamme Herramme ennen kaikkea todellisuusmaailmassa, emme tunnemaailmassa. Jumala varjelee uskoamme määrittelemällä varmat kohtaamispaikat kanssaan. Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen. Niissä kohtaamme aina elävän Jumalan, kokemuksistamme emme voi olla koskaan täysin varmoja.
-
Joka päivä armon suojassa, Juha Vähäsarja 27.6.2026 klo 07:09 Kommentoi (1)
Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kulltaa. Minä kestän.
Job. 23:10
Jeesus, sinä tiedät tarkalleen jokaisen askeleeni. Olet nähnyt vaellukseni ensimmäisestä päivästäni saakka. Minua hävettää, kun tiedän sinun nähneen myös lankeemukseni. Olet kuullut ne puheet, jotka eivät kestä pyhyytesi valoa. Olet lukenut syntiset ajatukseni ja tunnet sydämeni mustuuden. En voi piilottaa sinulta mitään. Mutta se, että tiedät kaiken, nostaa mieleen myös suuren kiitollisuuden ja turvallisuuden. Kiitollisuuden siitä, että annat jatkuvasti anteeksi koko syntisyyteni etkä hylkää, vaikka tunnet minut pohjaan saakka. Sinä et jätä heikkoa syntistä oman onnensa nojaan, etkä laske omaasi susien raadeltavaksi. Lähelläsi olen suojassa kokemuksistani ja peloistani huolimatta. Turvassasi minä kestän, vaikka koettelisitkin. Sieltä en voi joutua hukkaan.
-
Joka päivä huolta vailla, Juha Vähäsarja 26.6.2026 klo 05:07 Kommentoi (1)
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima.
Room. 1:16
Evankeliumi lupaa surutta ihan mahdottomia. Se lupaa pelastuksen ja taivaan pelkkänä lahjana, armosta. Kun epäusko vakuuttaa, että pelkkä Kristus ei riitä, me sanomme Herraamme vedoten: mene pois saatana, väisty taaksemme meitä kiusaamasta. Jeesus on jo kulkenut uhritien loppuun saakka. Hän on jo sovittanut syntimme, meidän ja koko maailman. Sen synti on jo otettu pois. Eikö Jumalan Pojan veri vie meitä taivaaseen? Eikö se riitä meille taisteluissamme kiusauksia vastaan? Vie ja riittää, tietysti. Olemme hänen puolellaan, joka on sodan sielustamme jo voittanut. Voittajien joukossa on tilaa heikoimmillekin aseenkantajille ja veden kärrääjille. Kaikkia tarvitaan, kaikkia kutsutaan eikä ketään ajeta pois. Ole sinäkin turvallisella mielellä. Sinun vapahtajasi kuooli puolestasi ja nyt hän elää ja auttaa sinut varmasti kotiin.
-
Joka päivä lapsen lailla, Juha Vähäsarja 25.6.2026 klo 07:37 Kommentoi (1)
Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee tydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minun asettuisi Kristuksen voima.
2 Kor. 12:9
Sairaden koskettaessa, lankeemuksen kohdatessa tai elämän epäonnistumisissa saatamme pelät joutuneemme armon ulkopuolelle. Kristityn kun tulisi olla tälläisten asioiden yläpuolella. Uudella vakavuudella aloitamme kilvoittelun, teemme vakaita päätöksiä. Kuitenkin arki palaa pian ongelmineen, oma voima ei kauaksi kantanut. Kuinka paljon meitä uupuneita kristittyjä veljiä ja sisaria onkaan, taivas yksin tietää!
Nyt Jeesus tulee luoksemme ja sanoo: armo riittää. Voima onkin heikkoudessa, ei luulotellussa vahvuudessani. Kallis hunajan pisara opettaa lempeästi: Jos olet nähnyt Kristksen, olet nähnyt hänessä kallion, joka on korkeampi omaa vanhurskautta, saatanaa ja syntiä. Tämä kallio seuraa sinua ja siitä pisaroi alati hunajaa ja armoa sinun ravinnoksesi." ( Thomas Wilcox)
Heikko kristitty, olet suojassa Jeesuksen haavoitettujen käsien alla jokaisena päivänäsi, myös sinä kaikkein vaikeimpana.
-
Joka päivä huolta vailla, Juha Vähäsarja 24.6.2026 klo 07:13 Kommentoi (1)
Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu. Yksi on Herra, yksi kaste!
Ef. 4:3-5
On suuri Jumalan lahja löytää hengellinen sielunveli tai sisar. Ihminen, joka hengittää uskoa ja Jumalan sanaa samassa tahdissa, jonka kokemukset ja ymmärrys on samansuuntaiset. On puhuttelevaa huomata miten Jumala johdattaa eri teitä samojen aarteiden äärelle ja samoihin armon oivalluksiin. Pyhä Henki puhuu aina yhtä Jumalan sanan kanssa ja samaa Jumalan omille. Evankeliumi on yksi ajasta aikaan, ei ole olemassa monta erilaista viestiä tai sisäisesti ristiriitaisia sanomia. Pyhä Henki tahtoo ohjata meitä samaan ymmärrykseen, mutta hän tekee sen erilaisin, syvästi persoonaamme kunnioittavin tavoin. Yksi ja sama ruumis ei kuitenkaan voi kulkea eri suuntiin, sillä matka on sama ja taivas on sama jokaiselle kristitylle. On yksi kaste ja yksi usko, niin kuin on yksi Herra ja yksi armokin.
-
Joka päivä armon suojassa, Juha Vähäsarja 23.6.2026 klo 04:44 Kommentoi (1)
Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt.
Jes. 60:20
Pelkään, että vastoinkäymiset katkeroittavat sydämeni ja saavat minut vihaamaan elämää ja sinuakin. Armahda siis minua, Herra. Kiitos siitä, että elämän murhepäiville on asetettu määräaikansa. Kerran kipu on varmasti poissa ja se hetki on taas hiukan lähempänä. Taivaassa kaikki vaikea päättyy, murheet pyyhitän viimeistä myöten.
Rohkenisinko pyytää, että antaisit elämäniloa tässä ajassa? Saisiko ilo astua murheen sijaan? Vai veisikö se minua vaaroja kohti ja uskonelämän haaksirikkoon? Jos niin on, valitsen mieluummin kärsimykseni. Rukoilen kuitenkin, että antaisit minulle voimaa sitä kantaa. Sen paino tahtoo olla taas liikaa.
-
Joka päivä armon suojassa, Juha Vähäsarja 22.6.2026 klo 07:10 Kommentoi (1)
Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdistuksen aikana?
Ps. 10:1
Herra, peitätkö sinä kasvosi minulta ahdingon aikana, vai hämärtyykö vain oma näkökykyni, enkä siksi voi havaita armollista katsettasi? Ahdistuksessa mieleni kääntyy omaan sydämeeni ja silloin kasvojesi kirkkaus jää piiloon. Kuinka oppisin katsomaan ahdingossakin vain sinuun?
Pääasia kuitenkin on aina se, että katseesi seuraa minua joka askeleellani, näen minä sitä tai en. Sinä et ole minusta yhtään kauempana silloin, kun en sinua kykene havaitsemaan. Ehkä oletkin lähempänä ahdingoissani. Jeesus, kiitos että saan olla sinun ja hallussasi on elämäni kulku kaikkineen. Silloin ei ole niin väliä omalla näkemisellänikään, vaan ainoastaan sillä, että sinä armahdat.
-
Joka päivä Jumalan kämmenellä, Juha Vähäsarja 21.6.2026 klo 05:15 Kommentoi (1)
Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Matt. 5:4
Kun Herramme Jeesus Kristus sanoo sinulle, että saat murheissasi ollessasi lohdutuksen, se tarkoittaa, että sinä todella tulet saamaan lohdutuksen. Jumalan sana ei koskaan valehtele. Uskon voi menettää, toivon ja rakkauden myös, mutta Jumalan sana on totta ja pysyy voimassa aikojen loppuun saakka. Kun me hädässämme tartumme vaikka vain yhteen Raamatun sanan lupaukseen kuin hukkuva oljenkorteen, emmekä päästä siitä irti, niin me saamme huomata kuinka totta Jumalan lupaukset ovat.
Sinulle, murheen murtamalle, tuo Herramme tänään terveiset: sinä tulet saamaan lohdutuksen. Vaikka nyt olis kuinka pimeä yö tahansa. Vaikka tie näyttäisi olevan hukassa ja karttaakin alat jo epäillä. Kaikesta huolimatta Jumalan luopaus pitää. Sinä saat lohdutuksen.
-
Siionin virret 243 20.6.2026 klo 05:37 Kommentoi (1)
Edessä reitti tuntematon aukeaa, omin voimin emme kestä tuulta vasten. Matkalla, Herra lupaat meitä johdattaa, kaitse askeleita horjuvien lasten. Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa, olen kahden maan kansalainen.
Takana aavikon ja vuorten janoisten, saartavien tulvavetten tuolla puolen, yöhöni kuiskaan voimattoman rukouksen: Sinä tiedät kaiken, elän taikka kuolen. Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa, olen kahden maan kansalainen.
Erämaan hiekastakin kasvaa puutarha, uskon verso nousee, Herra, lahjanasi. Raota portti valtakuntaan, armahda! Älä pyytävältä peitä kasvojasi! Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa, olen kahden maan kansalainen.
-
Joka päivä lapsen lailla, Juha Vähäsarja 19.6.2026 klo 06:48 Kommentoi (1)
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.
1 Joh. 4:19
Voimme etsiä kiihkeästi rakkautta ilman Jumalaa, mutta joudumme aina vastatusten ihmisen syntisyyden ja petollisuuden kanssa. Niin omamme, kuin toistenkin. Mitä me voimme tehdä tämän todellisuuden edessä? Se ei häviä minnekään, vaikka puhuisimme mustan valkoiseksi ja kieltäisimme sydämemme pahuuden. Ihmisen perusolemus ei muutu, vaikka sormet verillä parantaisimme itseämme. Tarvitsemme ulkopuolista apua, Jumalan apua. Syvin ongelmamme, joka tarvitsee ratkaisun, on meidän olemuksessamme asuva synti. Kohtaamalla Jeesuksen anteeksiantamuksen varassa, voimme löytää rauhan. Vain anteeksisaanut voi antaa toisille anteeksi. Vain armahdettu voi armahtaa vastaansa rikkonoeen. Vain ehdottomman rakkauden kohteena ollut kykenee rakastamaan toisia, jopa niitä, jotka eiivt rakkauttamme inhimillisesti katsoen ansaitse.