Hiljaisuuden laakso - Blogi - Affa - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Luettuja kirjoja

Blogi aloitettu: 19.5.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Kirjat, lukeminen, kirjojen arvostelut kpl

• Hiljaisuuden laakso19.8.2008 klo 17:32

  Nora Roberts: Hiljaisuuden laakso

  Takkatulessa näkyi hahmoja. Lohikäärmeitä, demoneja ja sotureita. Sekä vanha mies että lapset näkivät ne. Mies tiesi, että pienet lapset ja hyvin vanhat ihmiset näkivät usein asioita, joita muut eivät pystyneet näkemään.
  Hän oli jo kertonut lapsille paljon. Hänen tarinansa oli alkanut manaajasta, jota Morrigan-jumalatar oli kutsunut.
  Hän oli kertonut heille myös Hoyt-manaajan veljestä, jonka kavala Lilith oli surmannut ja muuttanut vampyyriksi. Cian liittyi Hoytin ja Glenna-noidan seuraan muodostaakseen kuuden piirin ensimmäiset linkit. Seuraavaksi piiriin liittyi kaksi geallilaista - eräs muodonmuuttaja ja eräs oppinut. Viimeisenä piiriin tuli soturi, demonienmetsästäjä.
  Hän oli kertonut lapsille tarinoita taisteluista ja rohkeudesta, kuolemasta ja ystävyydestä ja myös rakkaudesta. Rakkaudesta manaajan ja noidan välillä sekä muodonmuuttajan ja soturin välillä. Se lujitti kuuden piiriä.
  Hänellä oli kuitenkin vielä kerrottavaa: voitoista ja tappioista, pelosta ja urheudesta, rakkaudesta ja uhrauksista.
  Lasten odottaessa kuulevansa lisää vanha mies pohti, miten hän soveliaimmin aloittaisi kertomuksensa viimeisen osuuden.

  -Niin he elivät, vanhamies sanoi, - ja he rakastivat. Heidän piirinsä lujittui entisestään ja muodosti yhä uusia piirejä niin kuin renkaat leviävät veden pinnalla.
  -Kipittäkäähän ulos siitä, koko joukko, niin kauan kuin vielä on aurinkoa, josta nauttia.
  Lapset huusivat ja huhkuivat ja vanha mies hymyili kuullessaan jo kinastelua siitä, kuka saisi olla manaaja, kuka olisi kuningatar.
  Koska hänen aistinsa olivat vielä joillakin alueilla hyvin valppaat, Cian nosti kätensä tuolinsa selkänojalle Moiran käden päälle.
  Moiran hiukset olivat puhtaan valkoiset ja hänen kasvonsa, jotka hymyilivät hänelle olivat vuosien uurtamat, ja kauniimmat kuin mikään, mitä Cian oli koskaan nähnyt.
  -Kävellään vähän ennen kuin hämärä laskeutuu, Moira ehdotti. Hän auttoi Cianin seisomaan ja työnsi kätensä tämän kainaloon. Käsi kädessä he kulkivat valjummaksi muuttuvassa auringossa. Vaikka heidän askeleensa olivat hitaat, ja ikä oli lyhentänyt ne, he jatkoivat kulkuaan sisäpihojen ja puutarhojen poikki ja edelleen porteista ulos leikkivien lasten äänten soidessa heidän takanaan.
  Moira nauroi ja kääntyi suuhtelemaan Ciania kaikella sillä lämmöllä ja rakkaudella, minkä kuudenkymmenen vuoden avioliitto tuo.

  Ihana päätöstarina. Juuri se mitä toivoinkin. Ainoa seikka mikä mua häiritsee on se, että alussa ja lopussa kun on ne kohdat missä käy ilmi, että vanhus eli Cian kertoo tarinaa lapsille. Tarina sisältää mielestäni lasten kuultavaksi sopimattomia kohtauksia. Se häiritsee.

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---