Blogi - Affa - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Luettuja kirjoja

Blogi aloitettu: 19.5.2007
Blogimerkintöjä: 132 kpl
Avainsanat: Kirjat, lukeminen, kirjojen arvostelut kpl

• Koskista taas21.8.2008 klo 12:08  Kommentoi (0)

  Löysin kirjastosta lisää Koskis-kirjoja. Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies. Jälleen seikkaillaan Tampereella. Tää nyt pisti miettiin noita avohoitotapauksia ja nyky-yhteiskuntaa. Joka paikassa säästetään ja siitä sit joutuu ihmiset kärsimään. Kirjassa oli tää tapaus, jolla oli mielenterveydellisiä ongelmia ja laman takia jouduttu pistämään potilaita avohoitoon. Kotiin vaan ja lääkkeillä hoidetaan. Sithä ei tietenkään muisteta lääkkeitä syyä ja pim, pimahtaa uudestaan. Ei oo paikkoja, eikä lääkäreitä/hoitajia riittävästi. Ihmiset voivat pahoin ja apua ei vain mistään enää saa.

  ---

• Hiljaisuuden laakso19.8.2008 klo 17:32  Kommentoi (0)

  Nora Roberts: Hiljaisuuden laakso

  Takkatulessa näkyi hahmoja. Lohikäärmeitä, demoneja ja sotureita. Sekä vanha mies että lapset näkivät ne. Mies tiesi, että pienet lapset ja hyvin vanhat ihmiset näkivät usein asioita, joita muut eivät pystyneet näkemään.
  Hän oli jo kertonut lapsille paljon. Hänen tarinansa oli alkanut manaajasta, jota Morrigan-jumalatar oli kutsunut.
  Hän oli kertonut heille myös Hoyt-manaajan veljestä, jonka kavala Lilith oli surmannut ja muuttanut vampyyriksi. Cian liittyi Hoytin ja Glenna-noidan seuraan muodostaakseen kuuden piirin ensimmäiset linkit. Seuraavaksi piiriin liittyi kaksi geallilaista - eräs muodonmuuttaja ja eräs oppinut. Viimeisenä piiriin tuli soturi, demonienmetsästäjä.
  Hän oli kertonut lapsille tarinoita taisteluista ja rohkeudesta, kuolemasta ja ystävyydestä ja myös rakkaudesta. Rakkaudesta manaajan ja noidan välillä sekä muodonmuuttajan ja soturin välillä. Se lujitti kuuden piiriä.
  Hänellä oli kuitenkin vielä kerrottavaa: voitoista ja tappioista, pelosta ja urheudesta, rakkaudesta ja uhrauksista.
  Lasten odottaessa kuulevansa lisää vanha mies pohti, miten hän soveliaimmin aloittaisi kertomuksensa viimeisen osuuden.

  -Niin he elivät, vanhamies sanoi, - ja he rakastivat. Heidän piirinsä lujittui entisestään ja muodosti yhä uusia piirejä niin kuin renkaat leviävät veden pinnalla.
  -Kipittäkäähän ulos siitä, koko joukko, niin kauan kuin vielä on aurinkoa, josta nauttia.
  Lapset huusivat ja huhkuivat ja vanha mies hymyili kuullessaan jo kinastelua siitä, kuka saisi olla manaaja, kuka olisi kuningatar.
  Koska hänen aistinsa olivat vielä joillakin alueilla hyvin valppaat, Cian nosti kätensä tuolinsa selkänojalle Moiran käden päälle.
  Moiran hiukset olivat puhtaan valkoiset ja hänen kasvonsa, jotka hymyilivät hänelle olivat vuosien uurtamat, ja kauniimmat kuin mikään, mitä Cian oli koskaan nähnyt.
  -Kävellään vähän ennen kuin hämärä laskeutuu, Moira ehdotti. Hän auttoi Cianin seisomaan ja työnsi kätensä tämän kainaloon. Käsi kädessä he kulkivat valjummaksi muuttuvassa auringossa. Vaikka heidän askeleensa olivat hitaat, ja ikä oli lyhentänyt ne, he jatkoivat kulkuaan sisäpihojen ja puutarhojen poikki ja edelleen porteista ulos leikkivien lasten äänten soidessa heidän takanaan.
  Moira nauroi ja kääntyi suuhtelemaan Ciania kaikella sillä lämmöllä ja rakkaudella, minkä kuudenkymmenen vuoden avioliitto tuo.

  Ihana päätöstarina. Juuri se mitä toivoinkin. Ainoa seikka mikä mua häiritsee on se, että alussa ja lopussa kun on ne kohdat missä käy ilmi, että vanhus eli Cian kertoo tarinaa lapsille. Tarina sisältää mielestäni lasten kuultavaksi sopimattomia kohtauksia. Se häiritsee.

  ---

• Piinattu16.8.2008 klo 23:38  Kommentoi (0)

  Karin Slaughter: Piinattu. Olipas kamalan vaikea sukunimi. Parikin ihmistä suositteli mulle tän kirjailijan kirjoja. Löyty sit kirjastosta tää ja päätin kokeilla. Pidin kyllä. Luulen kuitenkin, että tää on kirjasarja, joten nyt taidan osittain ymmärtää mitä oli aiemmin tapahtunut tässä sarjassa. Kaveri kertoi lukeneensa kammottavan tarinan. Se on varmaan edellinen kirja. Mut hällä väliä. Mä tykkäsin ja aion jatkossakin lukea. Eka pitää vaan opetella toi sukunimi. Miks ihmisillä pitää olla niin monimutkaiset nimet. Mul ku tapana vääntää ne itselle helpompaan muotoon.

  Kirjassa ollaan yliopistolla. Eräs opiskelija tekee itsemurhan vai oliko kuitenkaan itsemurha. Väkivalta leviää myös yliopiston ulkopuolelle. Epäilyttävät kuolemat seuraavat toisiaan. Jäljet johtavat niin yliopiston turvallisuuspalveluun kuin opettajainhuoneeseenkin. Murhaaja tuntuu kuitenkin olevan aina askeleen edellä. Mikä on murhien yhteinen nimittäjä ja kuka on seuraava uhri.

  ---

• Heppoja12.8.2008 klo 13:23  Kommentoi (0)

  Tää nyt sopis varmaan hevosihmisille. :) Mari Timonen: Kaviopolkka. Sattumalta osu kirjastossa käsiin ja ajattelin lainata. Todella hauska kirja. Juuri sellainen kotimainen hömppäromaani minkä tarpeessa olinkin. Raikas ja lempeän humoristinen romaani nykynaisesta hevostallin osakkaana ja yksinhuoltajaätinä. Tää on kirjailijan avaus, reipas loikka hevosilta, nahalta ja lannalta tuoksahtaville talleille. Vallaton huumori ja sydämellinen elämänmyönteisyys pehmentävät kipakkaa kavionkopsetta. Luulin aluksi, että tää on sarja, mut tarkistin kirjaston sivuilta ja yhyy tää onki ainoa teos. :( Tää on jo vanha kirja, että en tiedä sit onko tulossa jatkoa. Ainakin toivon sitä kovasti.

  ---

• Aakkosia11.8.2008 klo 11:39  Kommentoi (0)

  Näitä nyt ilmestyy harmittavan harvoin. Sain nyt sit luettua tän. Sue Grafton: T niin kuin tappaja. Ajoittain hyvinkin jännittävä kirja. Tässä nainen varastaa toisten henkilöllisyyksiä ja niiden avulla pestautuu vanhusten hoitajaksi ja ryöstää heidät putipuhtaaksi ja tappaa siinä samalla. Yksityisetsivä Kinsey Millhonen naapurissa asuva äreä vanhus kaatuu ja loukkaa itsensä. Ainoa omainen asuu kaukana. Niinpä palkataan kotisairaanhoitaja. Vihdoinkin löytyy sopivanoloinen hakija: lähihoitaja nimeltä Solana Rojas.

  ---

• Koskista taas6.8.2008 klo 20:57  Kommentoi (0)

  Hieman erilainen Koskis-dekkari. Seppo Jokinen: Koskinen ja kreikkalainen kolmio. Kirja sijoittuu Rhodokselle. Siinä mielessä hieman outo lukukokemus, kun ehdin jo tottua siihen, että Koskinen seikkailee Tampereen tutuissa maiselmissa. No, menettelevä kirja. Tulipahan luettua.

  ---

• Savuhuntu5.8.2008 klo 07:31  Kommentoi (0)

  Tää meinas jäädä hankkimatta. En käsitä miks en tilannu tätä aikoinaan. Joten ostin joskus kaupasta sen itelleni. Nora Roberts: Savuhuntu. Mahtava kirja. Nora on kyllä yks parhaimpia kirjailijoita. Ei voi muuta kuin ihailla. Kirjat ovat niin monipuolisia. Saa elää koko tunneskaalan läpi. Tää kirja kertoo tulipaloista. Reenan elämään tuli on kuulunut lapsuudestaan saakka alkaen kun tulipalo tuhosi perheen pizzerian. Niinpä Reena opiskeli poliisiksi ja erikoistui tuhopolttojen tutkijaksi. Tuli ei jätä häntä rauhaan vaan tulee aina hänen ja rakastamiensa miesten väliin. Kun hän viimein tapaa unelmiensa miehen, liekit tuntuvat taas nousevan lähellä. Totuus alkaa valjeta hänelle, kuka on tulen takana ja alkaakin taistelu elämästä ja kuolemasta.

  ---

• Kauan etsitty kirja2.8.2008 klo 18:58  Kommentoi (0)

  En oo älissy vähään aikaan. Olen näemmä taas addiktoinut muualle. Kausittain vaihtelee mielenkiinto eri sivustoille. Nyt sit kirja luettu ja merkitään tänne muistiin.
  
  Vihdoinkin sain luettua tämän kauan kaivanneeni kirjan. Nora Roberts: Angelan kosto. Tän olin joskus lukenut, mutta epähuomiossa en hankkinut itselleni tätä. Pitkään divareista kolusin tätä kirjaa ja ei koskaan osunut kohdalle. Kunnes eräänä kauniina päivänä hoksin kaverini lukevansa tätä kirjaa. Pistinkin sit viestiä että omako vai kirjaston. Oma oli ja kerroin haluavani ostaa sen itselleni, jos myy. Sopihan se ja maksu ei kelvannut. Sovimme sit vaihtavamme kirjoja, ku mulla oli kirja, jota hän kerää.
  Kirja oli mielenkiintoinen lukea uudestaan. En yhtään muistanut loppuratkaisua. Kirjassa oli kahden naisen kamppailu rakkaudesta ja vallasta. Molemmat tv-yhtiön toimittajia. Toinen nouseva tähti ja toinen laskeva tähti. Ystävyys muuttuu julmaksi kamppailuksi, kun uusi tulokas ei suostunut lähtemään vanhan mukaan uuteen tv-yhtiöön. Kostoksi vanha vietteli uuden silloisen miesystävän. Uusi tutustuu vanhan entiseen rakastettuun ja heidän välilleen syntyy tulinen rakkaussuhde, jolloin vanhan kostonhimolla ei ole mitään rajaa.

  ---

• Mystiikkaa29.7.2008 klo 17:10  Kommentoi (0)

  Jeps. Eilen sain naapurilta mukaan lehtiä ja kirjoja. Nyt sit taas yks luettu. Aarla Kaarela: Vain sydän tuntee totuuden. Romanttinen mystiikka-tarina sukututkimusta tekevästä naisesta, joka saa vuosikymmeniä vanhan runon käsiinsä ja huomaa sen kertovan hänestä itsestään. Pakko saada loputkin Hullu-Yrjön runot. Tilaisuus tuleekin, kun pääsee suvun kantataloon tutustumaan omistajan pojan kanssa. Nainen kiinnostuu miehestä, josta se runo varoittaa.

  ---

• Sadistiope ja hulluhoitsu28.7.2008 klo 15:47  Kommentoi (0)

  Kirja oli kirjoitettu mailinvaihto-muotoon. Emilia Tala ja Kati Rajasaari: Sadistiope ja hulluhoitsu. Toinen työskentelee erityisopettajana ja toinen lastenkodissa hoitajana. Mielenkiintoinen kirja kyllä. Tässä heräsi monenlaisia ajatuksia mieleen. Juuri kun samaa asiaa itekki pohtinut ja keskustellut. Onhan sitä itekki joskus ollu nuori. Nuoret elää tässä ja nyt. Nuoret eivät välttämättä ajattele tekojensa seurauksia vaan haluavat elää just tässä ja nyt. Monien kotiolot ovat aivan hirveitä. On tietysti myös sairaitakin nuoria, etteivät välttämättä kaikissa tapauksissa ole kotiolojen vika. Kirjassa käsiteltiin myös aiheesta luokkakoot. Nykyisin luokat vaan suurenee ja kunnat haluaa säästää niukentamalla koulumaailman resursseja. Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy on liki mahdotonta. Hirveet jonot yms. Nykyisin on se, että pitää ensin tapahtua jotakin pahaa ennenkuin pääsee hoitoon.
  Vielä haluaisin sanoa, että VANHEMMAT HERÄTKÄÄ!!! Missä nuorenne ovat? Tiedättekö edes? Käykäähän joka ilta kävelyllä ostareilla yms. ei-niin-kodin-lähellä olevissa paikoissa huutelemassa nuorianne kotiin. Ei ne aina puhu totta kännykkään, että missä oikeasti ovat. Täälläkin sanovat olevansa sen ja sen kaverin luona. Tosiasiassa ovat ostarilla kaljatölkki kädessä. "Nim. nähty on ja kuultu on."

  ---