Blogin nimi: Pateettisuutta pieteetillä
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Mies, Nainen
-
Kaukana korven kätköissä 2 6.10.2012 klo 01:10
Heräsin, jätin kohduntuntuisen makuupussini ja riivin kylmän kohmettamat armeija-saappaat jalkoihini. Luikahdin vetoketjun välistä ulos ja sytytin nuotiojäänteissä kyteneellä hiilenpalalla ensimmäisen savukkeen - vedin savua syvälle keuhkoihin ja annoin vaikutuksen hiipiä hiljaa sisimpääni. Herättikö minut sittenkin kusihätä, oluenjuonnin jälkimaininkina? En tiedä. No kuitenkin, suurimmat karhut syrjään potkin, nousin, kusin ja kuulin ja lähdin seuraamaan haikeaa hymniä joka soi ...kaikkialla ja ei missään ja nyt seison paikalla josta näkyy vanha, ajan patinoima puusilta, joki, mäki...ja jumalattomasti naavapartaisia kuusivanhuksia.
Silta, ennen sotia, käsipelillä, tarpeeseen rakennettu. Hevosilla vedätetyt puunrungot. Itse poltettu terva. Kyläsepän takomat naulat. Kirveet, miehet vahvat varsissaan ja lapiot. Yksi säilynyt valokuva vakavista miehistä työnsä ääressä, kylän opettaja otti kuvan - enää ei ole kylää, eikä opettajaa....mutta silta on...ja tervan tuoksu.
Minulta mitään kysymättä, jalkani astelevat kunnioittavasti sillalle. Kurkistan kaiteen yli tuonen hyiseen veteen - tuntuu hullulta ajatus, että olisi niin helppoa vain mulahtaa veteen ja antaa mennä...tai ei ehkä niinkään hullulta... Kansilankkuihin on piirtynyt tuoreet auton jäljet - melko kookkaan. Mietin, että pojat ne vaan metsästelee. Maailmankaikkeus on hiljentynyt vaikka kuinka kuulostelen. Purovesi solisee, tähdet iskevät sille silmää. Aistini ovat terästäytyneet vastaanottamaan...jotakin...korvani kuulevat äärettömän hiljaisuuden, silmäni näkevät utuisia ääriviivoja, hyistä vedenpintaa, elämään tuomittuja varjoja. Ihoni tunnustelee kostean koleaa yöilmaa. Nenäni haistaa siltatervan ja poltetun nuotion ...ja pelon mätäpesäkkeen. Kämmenen suojassa varmistan ettei se pursua suustani. (Jos henki haisee, niin vatsa se on, ei pää (Juice)
Ei kommentteja